Elämä olisi paljon helpompaa ilman koiraa!

En ole ikinä koiraa halunnut, mutta miehelläni oli koira kun aloimme seurustelemaan. Se tuli siis "kaupan päälle". Tuo yksi ketju on täynnä ruikutusta lapsiperhearjesta, niin minä ruikutan nyt koirista.

Pidän siis eläimistä, mutta ne ovat söpöjä niin kauan kun eivät asu meillä! Ketuttaa se ainainen koiran ulkona käyttäminen, paskan kerääminen ja koiran peseminen. Keväisin lumen alta löytyvä koiran paskan määrä on järkyttävä. Tuon paskan voisi jotenkin kiertää jos jättäisi ulkoilematta kaduilla ja poluilla. Koiran kanssa sinne paskan sekaan on kuitenkin mentävä, varottava niitä koko ajan ja mietittävä sitä, kuinka moneen paskaan piski ehtii astua kusireissulla. Kesällä saa varoa hulluna punkkeja, joita koira kuljettaa turkissaan sisälle.En ymmärrä, miksi mies on ikinä hankkinut koiraa. Lisäksi mihinkään ei voi lähteä pidemmäksi aikaa, ellet keuhkoa koiraa mukana, järjestä sille hoitopaikkaa tai etsi kusettajaa. Ja näitähän ei miehen puolelta löydy, vaan aina minun perhepiiristä.

Ja meillähän on myös lapsia. Minua ei yhtään harmita arki lapsien kanssa; niiden kanssa voi lähteä reissuun, niitä ei tarvitse käyttää ulkona kolmea kertaa ja ne kasvavat ;) Töiden jälkeen ois joskus niin ihana lähteä suoraan reissuun/ syömään tms, mutta ei voi, koska koira. Kotiin tultuamme jonkun on pakko lähteä käyttämään koiraa. Mies ei lisäksi aikoinaan ole opettanut koiraa matkustamaan autossa, vaan autossa kuljettaminen on joka kerta yhtä haukkumista, vetämistä ja koheltamista.

Valituksesta huolimatta minä olen kuitenkin se, joka huolehtii että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja sillä on muutenkin hyvä. Mies löntystelisi sen kanssa vaan kadun pätkää. Tämän takia vituttaa varmaan tuplasti; miksi hankkia koiraa, jos ei ole valmis aktiiviseen ulkoiluun?! Älkää ikinä hankkiko koiria etenkään kaupunkiin!