20-vuotias ei ole kypsä hoitamaan omia asioitaan

Sulla ei kyllä ole kaikki kotona :D

Normaali 20-v varmasti on jos on saanut sinnepäinkään oikeat eväät lapsuudenkodistaan. Tietysti tulee vaikeuksia jos ei koskaan ole mitään opetettu, mistään ei ole tarvinnut huolehtia eikä kantaa vastuuta. Siinä tapauksessa ei tule olemaan "kypsä" muuttamaan omilleen 40-vuotiaanakaan. Ei ne elämäntaidon itsestään tule, vanhemmuuteen kuuluu opettaa niitä.

Kotoamuuttoikä on 18 tai 19, riippuu milloin lukio loppuu. 20-vuotias on liian nuori hoitamaan tiettyjä asioita, mutta omillaan hänen kyllä tulee elää.

Vierailija kirjoitti:

Kotoamuuttoikä on 18 tai 19, riippuu milloin lukio loppuu. 20-vuotias on liian nuori hoitamaan tiettyjä asioita, mutta omillaan hänen kyllä tulee elää.

Niin, paitsi tietenkin jos on kehitysvammainen, jolloin asuu sitten kotona koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Normaali 20-v varmasti on jos on saanut sinnepäinkään oikeat eväät lapsuudenkodistaan. Tietysti tulee vaikeuksia jos ei koskaan ole mitään opetettu, mistään ei ole tarvinnut huolehtia eikä kantaa vastuuta. Siinä tapauksessa ei tule olemaan "kypsä" muuttamaan omilleen 40-vuotiaanakaan. Ei ne elämäntaidon itsestään tule, vanhemmuuteen kuuluu opettaa niitä.

Minä elin kuin pelossa. Kodinhoidosta ei mitään kokemusta, vastuualueita ei ollut, jne. Silti kaikki luonnistui itsestään heti muuttoasioiden järjestämisestä alkaen. Kotini on siistimpi kuin vanhemmillani ja kaverillani, tulot ja menot optimoitu jne.

Ei nuo taidot oikeasti ole vaikeita. Perunankin saa keitettyä Googlen avulla!

Olen kiitollinen, että vanhemmat antoivat minun elää huolettoman ja ihanan lapsuuden eivätkä patistaneet tiskaamaan ja luuttuamaan kokemuksen nimissä.

Itse muutin 16-vuotiaana ja hyvin olen pärjännyt ja hoitanut kaikki asiani. Nyt 30v.

Riippuu ihan täysin nuoresta, toiset on toiset ei. Mutta normaalin 20-vuotiaan pitäis kyllä pystyä hoitamaan asiansa.

Paras tapa oppia on muuttaa omaan kotiin, jolloin on itse vastuussa asioistaan. Vanhempien kotona se ei välttämättä onnistu tai on ainakin monin verroin vaikeampaa, koska vnhemmat pyrkivät puuttumaan kaikkiin asioihin.

Tosi harmi, että sinä kehityit niin myöhään, ettet ollut kypsä pitämään itsestäsi huolta vielä 20-vuotiaanakaan. Me muut kyllä olimme tuolloin jo aikuisia ja pärjäsimme omillamme.

Toivottavasti tästä myöhäisestä kehityksestä ei ole koitunut sinulle mitään muita traumoja kuin kateellisuus aiemmin aikuistuneita ihmisiä kohtaan.

Uskoisin ja uskaltaisin jopa veikata  ,että ainakin monet tämän palstan lukijakunnasta ovat jo melkoisen  kypsyneitä näihin tämän kirjoittajan aloituksiin. (... eikä tämä todellakaan ollut ensimmäinen niistä. )

Niin ja 8 v:lle ne kurahousut on hyvät...

Mee pois, ikis!

Sori, muutin kotoota 20-vuotiaana. Kauheasti kyllä peloteltiin kuinka vaikeaa se on, kun pitää ihan itse siivota ja ruoat tehdä, samoin kuin kaikki muuttoon liittyvät asiat hoitaa.

Totuus: muutto oli oikeasti tosi helppo, pari puhelua sähköstä ja osotteista, vakuutuksenkin sain pankista helposti. Ja vähemmän aikaa ja rahaa mennyt siivoamiseen sekä ruoan tekemiseen kuin vielä kotona asuessani. Sanoisinko, että elämä on ollut paljon helpompaa muuttamisen jälkeen! Ja hyvin hoituu kaikki asiat.

Meidän perheessä oli siis kotona asuessa kaksi vanhempaa, ja neljä sisarusta. Kahden sisaruksen ei tarvinnut siivoamiseen osallistua (eikä myöskään vanhempien), ja siskon kanssa sitten siivottiin koko 150 neliöinen kämppä lattiasta kattoon kerran viikkoon. Ruokien tekoon piti myös osallistua, eikä se ollut ikinä mikään pieni ja helppo urakka.. päin vastoin, saattoi mennä joka päivä se tunti - pari siinä. Ja lisäksi koirien ulkoilutus, mitä muut eivät hoitaneet, vaikka äiti ne koirat halusi.

21 - vuotiaana muutin mieheni kanssa yhdessä rakentamaamme omakotitaloon. Onnellisesti tässä asuttu jo reilut 5 vuotta. Kahdestaan asustellaan onnellisesti ja asiat ovat hoituneet hyvin. En ole katunut päivääkään. Erikoista yleistämistä.