Adhd parisuhteessa, kokemuksia?

Kuulostaa niin tutulta. Luettelit juuri samat ongelmat mitä meidän suhteessa on. Mut meillä mies kyllä käyttää välillä adhd lääkkeitä, jolloin arki on huomattavasti sujuvampaa. Mut adhd lääkkeiden sivuvaikutuksena yöunet huononee ja sen takia tuo pitää pitkiäkin taukoja lääkkeistä.

Meille on vauva tulossa niin vähän jännittää miten arki sitten sujuu mutta luottavaisin mielin mennään kuitenkin. Meillä onneksi mies "höyryää" paljon tuolla hallissa yksinään ja tekee fyysistä työtä niin saa paineet purettua muualla kuin täällä kotona sisällä missä yhdessä ollaan.

Rasittavinta on jatkuva suunnitelmien muuttuminen. Mies saattaa lähteä ajamaan paikkaan X jonne minun pitäisi lähteä tunnin päästä ajamaan perässä. Matkalla kuitenkin hän on saanut idean, että hän meneekin paikkaan Y ja minun suunnitelmat meneekin sitten aivan uusiksi. Ja kiukutella tuo osaa kaikesta mitättömästäkin ja hetken päästä on taas niin hyvällä mielellä ja ihmettelee, että miksi minä olen pahalla päällä (kun on eka raivonnut jostain ihan turhasta).

Paljon tuon kanssa joutuu joustamaan, että arjesta saa edes jotenkin sujuvaa. Minä hoidan tärkeät asiat ja muistutan häntä jatkuvasti niistä. Kiukkuamisten yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mut aina ei omatkaan hermot riitä ja silloin kyllä ääntä korotetaan.

Kiitos vastauksesta! 

Huojentavaa kuulla, että muissakin perheissä kamppaillaan samojen ongelmien kanssa, ja niistä huolimatta pärjätään. Kiva myös, että lääkkeet ovat auttaneet, vaikka niitä ei miehesi koko aikaa pystykään käyttämään. Meillä mies on periaatteessa ollut lääkkeitä vastaan, mutta nyt kun perhe-elämä on jo vaakalaudalla, niin alkaa olla kiinnostusta kokeilla jos niistä löytyisi apua... 

ap

Täällä kirjoittelee ADD diagnoosin saanut nainen, joka seurustelee ADHD miehen kanssa. Minulla on lääkitys, miehellä ei. Miehen puolelta myös lapsia kuvioissa. Adhd ihmisen aivot on oikeasti erilaiset kuin muilla, ja siksi yhteentörmäyksiä tulee. Mulle ongelmallisia asioita on isot kokonaisuudet, en tiedä mistä pitäisi aloittaa ja hypin siksi hädissäni asiasta toiseen. Jos pitäisi siivota, niin se on liian epäselvä ja laaja käsite. Parempi on sanoa (itselleen), että petaa sänky. Sitten voi miettiä seuraavan asian. Adhd aivot eivät saa niin helposti mielihyvää ja rutiinien syntyminen vaatii useiden viikkojen toistoa juurtuakseen.

Voisiko teillä olla näkyvällä paikalla liitutaulu tms, jossa olisi viikko-ohjelma? Siihen kirjaisitte yhdessä pakolliset jutut. Alkuun sinne voi kirjata simppeleitä juttuja, ja kun ne sujuu, niin lisätä listaa. Meillä on esim. ti, to, la tiskauspäivät, ke ja to pyykit, to wc:n siivous ja imurointi, su kukkien hoito jne. Tulee itse asiasaa tehtyä enemmän, kun ei tarvii miettiä mitä pitäs tehä millonkin. Listat auttaa muutenkin, mulla on valmis lista mitä pitää ottaa mukaan kun lähden matkalle, töihin jne. Voisitteko kokeilla myös synkronoitua kalenteria (esim. Wunderlist)? Adhd-liiton sivuilla on lisätietoa ja sopeutumisvalmennuskursseja, joihin voisitte hakea. Jopa meillä kahdella saman neurokirjon aikuisella menee hermo toisiimme joskus, kun toisella ei meinaa sujua joku yksinkertainen asia. Eli ymmärtäminen on toisinaan hankalaa, vaikka ollaan samaa maata. Ei aina jaksa olla kannustava, vaikka tahtoiskin. Sen voin kertoa, että kärsimme oireista. Meitä hävettää ja sapettaa, kun tavallinen arki ei suju ilman ponnisteluja ja aiheutamme läheisille haittaa olemalla myöhässä, eksyksissä, epäloogisia ja sotkuisia. Se syö voimia joka päivä yrittää olla "normaali" normaaliaivoisten luomassa maailmassa. Siksi eron uhka vihloo syvältä, kun yrittää joka päivä kaikkensa, mutta muut pitää laiskana.

Moni addi syö lääkkeitä (pikku)lapsiaikana, koska elämänmullistus on iso ja organisointikykyä tarvitaan. Hoitoa siis tarvitaan, asiat ei muutu pelkällä ulkopuolisten patistelulla.

Ehdotonta plussaa on se, että me ollaan tosi rehellisiä tunteinemme. Ne näkyy ja kun ollaan rakastuneita ja sitoutuneita, niin ollaan sitä täysillä. Se lienee kuitenkin tärkeämpää kuin se, onko mukien kahvat kaapissa samaan suuntaan :) Hirmuisesti tsemppiä, toivottavasti jaksatte puskea ja löytää keinoja, jotka teidän kotiin ja elämään sopii. Kysy lisää, jos tahdot, koitan valottaa omaa kokemustani neurokirjolaisen näkökulmasta.

Ps. Youtubesta löytyy suomeksi esim. Katri Mannisen videoita adhd:sta, englanniksi vielä enemmän. Voisitte kuunnella niitä yhdessä ja katsoa herääkö ideoita ja keskustelua.

Hei ja kiitos viestistä!

Hyviä käytännön vinkkejä sinulla arkeen, on otettava siivouskalenteri kokeiluun. Meillä ei ole mitään tuollaisia "työkaluja" ollut tähän asti käytössä, jotenkin en ole osanut/uskaltanut ehdottaa... Kai jotenkin pelkään miehen ajattelevan että asetan hänet lapsen tasolle, sillä lapsille ja teineillehän noita siivoustehtäviä yms. yleensä jaellaan, aikuisten oletetaan osaavan itse päätellä mitä hommia kuuluisi tehdä milloinkin. 

Ja täytyy sanoa, että rehellisyys tunteiden ilmaisussa on kieltämättä ollut hyvä asia, vaikka se välillä näkyykin myös esim. kiukutteluna pikkuasioista. Eipähän tarvitse arvailla, mitä toisen päässä liikkuu, ja päivittäin saa kuulla olevansa rakastettu. Ja samalla sitä itsekin ehkä on vapautuneempi. Mies myös ymmärtää, jos itsellä tulee joskus huonona päivänä käyttäydyttyä tyhmästi, ja osaa jättää sellaiset taakse nopeasti. Myös spontaanius ja into toteuttaa ideoita on hyvää vastapainoa, sillä itse en ole mikään varsinainen tuumasta-toimeen-ihminen, vaan ennemminkin pohdiskelija ja helposti rutiineihin urautuva.  

Kiitos sinulle, että muistutit hyvistä puolista ja siitä, että totta tosiaan kyse on aivojen erilaisuudesta eikä tahallisesta käytöksestä. Vaikka tiedänhään tämän jo entuudestaan, mutta välillä tulee näitä vaikeampia aikoja, kun sitä alkaa väsyneenä epäillä. Yritetään nyt etsiä uusia keinoja arjessa luovimiseen ja päästä yhdessä johonkin adhd-ohjaajalle tms... Ja minä yritän olla ottamatta liian henkilökohtaisesti, kun välillä ei kaikki hommat onnistu kuten sovittiin. 

ap 

Kiva, että viestistäni oli apua.

Siivouskalenterit yms. voi kuulostaa lapsellisilta, mutta yksinkertainen on usein toimivin ratkaisu. Asioiden kirjaamisen tarkoitus on saada lisää kapasiteettia muuhun ajatteluun, kun arkiasioita ei tarvitse joka päivä pähkäillä, ja se selkeyttää myös työnjakoa perheen kesken. Omalle kumppanille vinkkasin, että työvuorolistan voi tulostaa ja laittaa jääkaapin oveen, jottei aina tarvitse miettiä epäsäännöllisiä vuorojaan. Noinkin pienen asian vinkkaaminen toiselle voi tuoda ison helpotuksen. Aina niitä ideoita ei näe itse, kun katsoo liian läheltä... :)

Toiminnanohjauksen ongelmat on avainsana, joka tuottaa meille (ja sitä myöten myös muille) pulmia. Siinä paremmilla kyvyillä varustettu kumppani voi olla apuna suunnittelemassa päivää. Adhd-aikuisen selviytymisoppaasta löytyy paljon luettavaa aiheesta.

Talousasioihin voi auttaa suoraveloitukset, jos niitä on mahdollista tehdä. Vaikeat asiat voi pyrkiä automatisoimaan/ulkoistamaan. Voitte tehdä myös rinnakkaistilejä, joihin siirtyy x summa asumismenoja ja laskuja varten, josta ne laskutetaan automaattisesti.

Adhd:seen kannattaa tuossa vaiheessa suhtautua kuin mihin tahansa hoitamattomaan vammaan. Jos puolisollasi olisi jalka murtunut ja hän raahustaisi kivuissaan ja hyödyttömänä kotona, niin kuinka toimisit? Veisit miehesi lääkäriin, jossa hän saisi kipsin ja kipulääkkeet, joiden avulla hän voisi toimia paremmin kotona. Näin karrikoiden toki.

Puolisona voit jaksaessasi keskittää energiasi saadaksesi miehen lääkäriin ja sitä kautta hoidon piiriin. Käypä hoito suositukset muuttuivat onneksi niin, että aikuisten adhd otetaan tosissaan. Silti hoidon saaminen voi vaatia taistelua ja adhd aikuinen usein luovuttaa ja turhautuu paperisotaan yms. Jos jaksat tukea ja tsempata, niin voit saada toimintaterapeutin, neuropsykologisen kuntoutuksen/valmennuksen kautta itsellesi toimintakykyisemmän ja sitä kautta tyytyväisemmän puolison.

Muita kokemuksia?