Lue keskustelun säännöt.
Olen statistina elämässä, jonka mies meille käsikirjoitti, vaikka minulla on siinä pääosan rooli
16.07.2017 |
Tuntuu, että mieheni on käsikirjoittanut meille (mielestään ilmeisesti täydellisen) elämän. Käsikirjoittanut miten se elämä etenee, missä vaiheessa ja kuka tekee mitä. Arjen, lomat, omakotitalot ja hankinnat, puuaidan maalaamisen kauniin valkoiseksi sen omakotitalon ympärille, ja ai niin se kultainennoutaja myös ja työuratkin melkein. Minulla on siinä käsikirjoituksessa pääosa, olen hänelle hyvin tärkeä ja moni asia on käsikirjoitettu niin että minulla on niissä suuri rooli ja iso merkitys.
Tuntuu kuitenkin, että pääosastani huolimatta olen statistina omassa elämässäni. Katson usein vähän ihmetellen kuin sivusta miten se käsikirjoitus etenee. Jos en noudata käsikirjoitusta niin minuun petytään tai minulle loukkaannutaan. Vaikka se ei olisi edes ääneen kirjoitettu "näytös" eli vaikka en tietäisi mitä minulta odotetaan. Kun taas vahingossa tietämättäni noudatan hänen käsikirjoitusta, niin minut hukutetaan kaikkeen ihanaan ja hyvään, olen saanut tässä suhteessa hyvin paljon, enkä nyt tarkoita materiaa.
Miksikö en ota elämääni omiin käsiini? No kun se on koko ajan käsissäni. Teen päivittäin rikoksia siinä kun en osu siihen käsikirjoitukseen enkä olekaan se päähenkilö joka toimisi tietyllä tavalla. En jaksaisi enää olla pettymysten lähde.. Mutta en toisaalta voi olla kukaan muu kuin olen tai alkaa tekemään kaikkea juuri kuten toinen toivoo. Herätän hänessä kai epävarmuutta olemalla liian itsenäinen.. En tiedä. Tulee riitoja kun en osukaan siihen käsikirjoitukseen, minulle pahastutaan.
Kuulostaako kenestäkään tutulta? Tai herättääkö tämä kenessäkään mitään ajatuksia? Miten ihmeessä saan purettua tuon miehen päänsisäisen käsikirjoituksen? En tykkää olla statisti.
Kommentit (3)
Luulen että käsikirjoitus on ihan hyvä, mutta pääosaan on valittu väärä henkilö. Osa naisista on kroonisen tyytymättömiä kaikkeen. Toisaalta ne eivät yleensä itsekään osaa päättää mitä haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että käsikirjoitus on ihan hyvä, mutta pääosaan on valittu väärä henkilö. Osa naisista on kroonisen tyytymättömiä kaikkeen. Toisaalta ne eivät yleensä itsekään osaa päättää mitä haluaisivat.
En minä ole tyytymätön. Mieheni on usein tyytymätön minuun kun en toimi juuri niin kuin hän haluaa. Se on koko aloitukseni pointti. Ap.
En osaa olla sellainen kuin hän haluaa. Ehkä siksikin, että se käsikirjoitus on hänen päänsä sisällä, se ei näy minulle. Sitten jos kysyn, että teinkö jotain väärin tai onko minussa jokin "vika" niin kuulemma ei ole mitään vikaa. Ei hän ehdota mitään muutoksia. Ilmeisesti ainoa "vikani" on se että en tee kuten hän haluaa, vaikka hän ei edes sano ääneen mitä haluaa. Pettyy sitten vain raskaasti kun en toiminutkaan kuten oletti. Minulle siis koko ajan kirjoitetaan sirä hyvin tärkeän pääosan roolia, mutta kun en itse saa minulle käsikirjoitettuja vuorosanoja ja tekoja tietää, niin ajaudunkin statistiksi joka on kuin sivuosassa omassa elämässään, kuin henkilö joka ei pärjännyt pääosassa niin potkittiin statistin tehtävään. Ap.