Kerro rehellisesti, löysitkö aikanaan miehen ilman että sinun piti pudottaa miehen tasolle asettamaasi rimaa?

Mulla on niin ihana mies, ettei teillä kellään! Ihmettelen miten mä tollasen oon saanukaan=)

tais joo mennä toisinpäin eli minä olen miehelle se rimanalitus ;)

En ole mitenkään erityisen nätti ja tämmönen ujokin olen vielä, niin kuvittelin, että saisin vaan " jonkun" , joka mut huolis. Mutta löysinkin komean, sosiaalisen, hyvin koulutetun ja kaikin puolin ihanan miehen.

Mä ainakin ihan rakastuin mieheeni tietämättä hänestä etukäteen juuri mitään tai edes alkuhuumassa ei merkannut työt koulutukset tai muut. Mutta mä olin 17 ja mies 23 joten ei mua senikäisenä kiinnostanut mikään titteli...hyvän miehen sain, edelleen yhdessä yli 20 ollaan oltu.

Olin ulkona pitämässä hauskaa kun mies siihen tupsahti. Tutustuin häneen ihmisenä, ja sen ihmisen kanssa olemme nyt perustamassa perheen.

yhden kerran juttelun jälkeen mies otti selville työpaikkani ja tuli tapaamaan minua.

Toisinsanoen hän löysi minut ja teki kaikkensa saadakseen minut omakseen;)

Riman ylityksestä tai alituksesta ei kummallakaan ole kyse. Olemme toisemme tasoisia, jos niin voi sanoa. Ystäväni tosin ensialkuun kuolasivat mieheni perään, hän on komea ja ihana muutenkin. Kuolaaminen loppui, kun huomasivat meidän olevan kumminkin puolin tosissaan.

Mä ainakin menin yhteen sen miehen kanssa, jonka kanssa rakastuin ja hän oli/on minuun rakastunut. Ei mulla sen kummempia standardeja ollut. Hyvä mies mulla on ja jo kohta 15 vuotta.



Ihan outo ajatus. Rakastettako lapsiannekin ja sukulaisiannekin vain sen mukaan, että he täyttävät teidän standardit?

Nuorempana ulkonäkö ja tulot merkitsivät enemmän ja niiden suhteen " jouduin" tiputtamaan rimaa. Vuosien mittaan olen kuitenkin huomannut, että sainkin paljon parempaa kuin tajusinkaan. Miehessä on paljon sellaisia hyviä ja todella tärkeitä puolia, joita en osannut silloin ajatellakaan. Tulot ja ulkonäkökin ovat kohentuneet noista ajoista:)

niin unelmamies minut päätti saada itselleen etten oikein vieläkään tajua mitä hän minussa näkee.



aviossa 5v, lapsia 2.

Olin siis ehkä turhankin pessimistinen sen suhteen, mitä miehiltä ylipäänsä on mahdollista odottaa.

Jostain siis luovuin, mutta toisaalta sain miehessä jotain sellaistakin, mitä en ollut osannut edes toivoa.

Mulla oli niin utopistiset odotukset ettei niitä olisi täyttänyt kukaan elävä olento...



Sain miehen jonka ulkonäkö nyt ei ehkä ole ihan hollywood-malli-tasoa ja jonka varallisuus ei tod vastannut mun odotuksia mutta joka sitä vastoin on odotuksia miljoona kertaa parempi niissä asioissa joita en nuorena aikuisena osannut edes listata... Eli isyys,kyky empatiaan,avuliaisuus,pehmeys arvoissa,huomaavaisuus jne jne näitä riittäisi...



Mun lista oli aikaslailla ulkokohtainen ja käsitteli pintaa kaikilla tavoin...



Niin ja on mun mies siis komea mut ei ehkä niin komea mitä " odotin" ... Kylläpä olin pöljä :D

Halusin koulutetun, työssäkäyvän, omillaan olevan, lapsettoman miehen, joka halusi parisuhteen ja perheen sekä oli luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, sosiaalinen, rakastava ja rakastettava. Kohtuullisesti alkoholia käyttävä ja tupakoimaton.



Ja sellaisen sainkin. Tai no, sikaria tuo silloin tällöin polttelee, mutta hei, kukaan ei ole täydellinen ;)

Itse asiassa äimistelen ajoittain vieläkin, miten hitossa mulla kävikään näin hyvä mäihä =)

Ihan oikeesti. Eli ei tarvinnu kyllä rimaa tiputtaa! =)