Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö enemmän huolta kropastasi VAI kasvoistasi ja hiuksistasi?
15.07.2017 |
Näin kolmeakymppiä lähestyvänä naisena kysyisin kumpaan panostat enemmän? Olen panostanut enemmän tähän asti meikkeihin ja hiuksiin mutta nyt olen huomannut että ehkä kannattaisi siirtyi enemmän kroppaan koska se alkaa rapistua. Jotenkin myös sutjakka olemus saa näyttämään myös nuoremmalta. Vartalon kanssa saa tehdä kyllä enemmän töitä pitääkseen sen kunnossa.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (15)
Olen aina ollut hoikka joten olen pitänyt huolta enemmän kasvoista ja hiuksista (yltävät vyötärölle). Nyt olen huomannut et pitäs alkaa kuntoilemaan enemmän. Ikää mulla 38v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en oikein jaksa mistään kunnolla. Hiukset pesen ja laitan hoitoainetta, kasvot rasvaan ja urheilen 1-2 kertaa viikossa. Ei pysty enempään. Ja tuhoan vastapainoksi kaikkia, eli syön mitä sattuu.
En kummastakaan ja sen olen näköinenkin.
M
Vaikea sanoa. Joogaan 5 kertaa viikossa ja pyöräilen/kävelen päivittäin (en omista autoa ja asun pienessä kaupungissa joissa nuo ovat nopeimmat tavat liikkua), mutta kasvot pesen ja kosteutan 2 kertaa päivässä. Hiukset pesen tarpeen mukaan, yleensä pari kertaa viikossa ja laitan latvoihin öljyä tarpeen mukaan. Lasketaanko tässä hoitokertoja vai kulunutta aikaa? Jos kertoja, niin kasvot ja jos aikaa, niin kroppa.
Kohta 40 mittarissa jos iällä on väliä.
Vähän samaa kuin aloittajalla. Ite lähestyn vasta 25ttä, mutta huomaa ettei pysty enää ihan niin huolettomasti syömään mitä sattuu, kuin teininä. Ennen aina tukkaan ja meikkiin vain panostin, nyt se alamäki vissiin jo alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En meikkaa enkä laita hiuksia joten kroppaan varmaankin, kun katson vähän mitä syön ja liikun silloin tällöin.
Kiloja ja selluliittia on alkanut kertymään ihan parin viime vuoden aikana. Olen aina ollut enemmän pyöreä kuin hoikka. Pakko kai alkaa kuntoilemaan säännöllisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan kaikkea kropassani, sisältä ja ulkoa, syömällä hyvin.
Joskus keskityin vain naamaan, en hiuksiin. Elin käsityksessä, että vain naama ratkaisee. Meikkasin lärviä, mutta hiukset oli hirveet laittamattomat lättänät, vaatteistani en kehtaa edes puhua. Ajattelin, että jos on ruma, niin ei ne vaatteet pelasta, ja jos on kaunis, niin on sitä jätesäkissäkin, joten miksi vaivautua?
Nykyään olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota kokonaisuuteen: siis siihen mitä musta näkyy ihmiselle, joka katsoo mua ehkä puoli sekuntia viiden metrin päästä. Naamaani en halua keskittyä enää niin paljon, koska se saa mut vain keskittymään rumuuteeni, joka pahenee vuosi vuodelta, ja tulee paha olla. Hiuksiani en laita huolella, kunhan yritän saada ne kaukaa katsottuna näyttämään "siedettäviltä", eli yritän vähentää lättänyyttä, joka saa pääni ruman muodon esiin. Olen ruvennut keskittymän enemmän vaatetuksen luomaan kokonaisuuteen kuin naaman pikkutarkkaan laitteluun. Hiuksia en ole koskaan osannut laittaakaan, koitan vain pitää ne puhtaina ja tuuheina.
Vartaloon en ole keskittynyt muuten kuin vaatteiden osalta. Vartaloni oli "rapistunut" jo syntyessään. Tai sanotaanko, että yläasteelta lähtien olen ollut sen puutteista tietoinen. Liikkatunnillakin oikein saatiin testata pareittain toistemme laihaläskiyttä käsivarsien ravistuksella. Mutta kun vihaan liikuntaa enkä jaksa pitää yllä motivaatiota tarpeeksi pitkään vartalon parantamiseksi, niin keskitynkin sen oalta vain vaatetukseen ja sillä vartalon peittelyyn/vääristämiseen. Pikku hiljaa koitan vähentää istumista ja lisätä hyötyliikuntaa ja sellaista yleistä aktiivisuutta, joka ei "tunnu" liikunnalta, vaikka tuskin se paljon vartaloa muokkaa. Hyvä kunto ja parempi yleisfiilis on toki arvokasta sekin, joten mikään liikunta ei mene hukkaan.
N 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus keskityin vain naamaan, en hiuksiin. Elin käsityksessä, että vain naama ratkaisee. Meikkasin lärviä, mutta hiukset oli hirveet laittamattomat lättänät, vaatteistani en kehtaa edes puhua. Ajattelin, että jos on ruma, niin ei ne vaatteet pelasta, ja jos on kaunis, niin on sitä jätesäkissäkin, joten miksi vaivautua?
Nykyään olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota kokonaisuuteen: siis siihen mitä musta näkyy ihmiselle, joka katsoo mua ehkä puoli sekuntia viiden metrin päästä. Naamaani en halua keskittyä enää niin paljon, koska se saa mut vain keskittymään rumuuteeni, joka pahenee vuosi vuodelta, ja tulee paha olla. Hiuksiani en laita huolella, kunhan yritän saada ne kaukaa katsottuna näyttämään "siedettäviltä", eli yritän vähentää lättänyyttä, joka saa pääni ruman muodon esiin. Olen ruvennut keskittymän enemmän vaatetuksen luomaan kokonaisuuteen kuin naaman pikkutarkkaan laitteluun. Hiuksia en ole koskaan osannut laittaakaan, koitan vain pitää ne puhtaina ja tuuheina.
Vartaloon en ole keskittynyt muuten kuin vaatteiden osalta. Vartaloni oli "rapistunut" jo syntyessään. Tai sanotaanko, että yläasteelta lähtien olen ollut sen puutteista tietoinen. Liikkatunnillakin oikein saatiin testata pareittain toistemme laihaläskiyttä käsivarsien ravistuksella. Mutta kun vihaan liikuntaa enkä jaksa pitää yllä motivaatiota tarpeeksi pitkään vartalon parantamiseksi, niin keskitynkin sen oalta vain vaatetukseen ja sillä vartalon peittelyyn/vääristämiseen. Pikku hiljaa koitan vähentää istumista ja lisätä hyötyliikuntaa ja sellaista yleistä aktiivisuutta, joka ei "tunnu" liikunnalta, vaikka tuskin se paljon vartaloa muokkaa. Hyvä kunto ja parempi yleisfiilis on toki arvokasta sekin, joten mikään liikunta ei mene hukkaan.
N 26
*osalta
*pikkuhiljaa
Kannattaa panostaa kroppaan, huomaan nyt kohta 5-kymppisenä. Nuorempana about 3-kymppiseksi asti liikuin paljon ja sen jälkeen se pikkuhiljaa jäi. Nyt painoa on 85, viimeisen vuoden aikana tullut 10 kiloa lisää. Alkaa näkymään ja tuntumaan 162 senttisessä kääpiössä.
Naaman voi meikata ja hiuksiin saa pidennykset/värin tai peruukin vielä 7-kymppisenäkin. Kroppaa ei voi meikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enemmän on ainakin purkkeja kasvoja ja hiuksia varten, vaikka en koe niihinkään niin hirveästi aikaa laittavani. Kroppa saa pärjätä työmatkakävelytyksellä ja satunnaisilla sauvalenkeillä, lopetin kaikissa ohjatuissa liikkumisissa käymisen kun sinne lähteminen oli aina niin vaikeaa (miksi kiusata itseään).
toinen M
Siriina kirjoitti:
Kannattaa panostaa kroppaan, huomaan nyt kohta 5-kymppisenä. Nuorempana about 3-kymppiseksi asti liikuin paljon ja sen jälkeen se pikkuhiljaa jäi. Nyt painoa on 85, viimeisen vuoden aikana tullut 10 kiloa lisää. Alkaa näkymään ja tuntumaan 162 senttisessä kääpiössä.
Naaman voi meikata ja hiuksiin saa pidennykset/värin tai peruukin vielä 7-kymppisenäkin. Kroppaa ei voi meikata.
Juuri tämän saman olen huomannut itsessäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoista ja vartalosta olen aina huolehtinut. Hiukset olleet aina vähän se ja sama. Värjään ja leikkautan säännöllisesti, pesen ja laitan hoitoainetta ja harjaan sen. Siinäpä se sitten :D ponihännän osaan laittaa ja kiharoita tehdä, mutta siihen se sitten jääkin.
Kropasta tietysti. Mitä väliä naamalla ja hiuksilla?