Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon murehtimisesta?
14.07.2017 |
Joku ahdistuneisuushäiriö mulla varmaan on. Mulla tulee selkeästi kausia, milloin tää on pahempi ja välillä parempi. Saatan esim. ahdistua jos joku mulle tärkeä henkilö ei vastaa puhelimeen ja ollaan sovittu joku kellonaika puhelulle. Vaikka kuinka järjellä tiedän, että ehkä se on kaupassa/saunassa/missä vaan ja se, että jotain ois käynyt niin on epätodennäköistä.
Tai sit esim. Saan neuroosin jostain luomesta. Viimeisin oli kun sekoilin yhden laskun kanssa ja huomasin mokani tosi myöhään. Mies piti ihan hölmönä ja koitti lohduttaa, että asia selviää kyllä. Vatsa sekaisin, tärisin, oksetti yms vaikka taas tiesin, et ei oo mikää maailmanloppu ja asia todennäköisesti on kunnossa. Asian selvittämisen jälkeenkin meni tunteja, ennen kuin fyysinen reaktio oli ihan ohi.
Joo, olen hakenut apua ja aikaa odottelen. Mulla on traumataustaa ja ylenpaatinen huolehtiminen koskien läheisiä johtuu varmaan siitä.. Mitä tälle voi oikeesti tehdä? Koitan aina rauhoittua ja suunnata ajatukset ihan muuhun, mut se fyysinen reakio on todella raju. Ihan kuin paniikkikohtaus!
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kouluttanut itseni siihen että hoidan yhden asian kerrallaan ja en murehdi muita.
Kaikki asiat on tähänkin mennessä suttaantuneet ja järjestyvät varmasti vastakin. On mullakin rahan menoa ja rahat eivät aina riitä, paljon järjestettäviä asioita ja velvollisuuksia joita en ehdi hoitaa ajoissa. Olen alkanut tekemään yhden isomman asian päivässä, kuten maanantaina ostetaan autoon uudet renkaat ja tiistaina etsitään koiralle sopiva piha-aitaus, keskiviikkona tehdään ruokaa useammalle päivälle, torstaina maksetaan kaikki laskut. Ne kaikki hommat jotka ovat jonossa, saavat odottaa ja en niitä mieti. Jos rahat loppuu kesken niin sitten laihdutetaan, onneksi olen enää vastuussa vain itsestäni, kun lapset ovat maailmalla.
Onko sulla joku kalenteri? Aikataulut meinaa ahdistaa. En normaalisti käytä juuri kalenteria, päivät menee duunissa ja jos illaksi menoa niin merkkaan. Kuitenkin tekemättömät hommat huutaa takaraivossa, ihan pienetkin. Kaikki tuntuu kaaokselta ja väsyttävältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ei ne ongelmat ratkea, kuin valokatkaisiaa painamalla. Täytyy muistaa myös pitää vapaapäiviä ongelmista. Esimerkiksi viikonloppuisin relaa. Ei myöskään murehdi turhaa. Tuskin se mahdollinen ongelmakaan sitten loppujen lopuksi olisi niin paha asia. Ongelmiin kannattaa suhtautua elämän koulun kokeina, joiden avulla oppii ainakin kärsivällisyyttä. Vaikka ei se siinä ongelman keskellä paljon lohduttaisikaan :-).
Kuulostaa tutulta. Minulla samaa, kuitenkin lievempänä.
Tietoisesti tsemppaan itseäni.
"Lopeta niistä asioista murehtiminen mihin et voi vaikutaa, keskity niihin asoihin mihin voit vaikuttaa"
Voimia sinulle
t.mies
Mulla ei ole auttanut muu kuin psykoterapia, koska liiallisen murehtimisen syyt ei ole itse siinä myöhästyneessä laskussa tai siinä että pitää vastata puhelimeen vaan monimutkaisemmissa ajatus- ja tunnerakennelmissa joihin kaikilla ei tepsi maalaisjärjen käyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kouluttanut itseni siihen että hoidan yhden asian kerrallaan ja en murehdi muita.
Kaikki asiat on tähänkin mennessä suttaantuneet ja järjestyvät varmasti vastakin. On mullakin rahan menoa ja rahat eivät aina riitä, paljon järjestettäviä asioita ja velvollisuuksia joita en ehdi hoitaa ajoissa. Olen alkanut tekemään yhden isomman asian päivässä, kuten maanantaina ostetaan autoon uudet renkaat ja tiistaina etsitään koiralle sopiva piha-aitaus, keskiviikkona tehdään ruokaa useammalle päivälle, torstaina maksetaan kaikki laskut. Ne kaikki hommat jotka ovat jonossa, saavat odottaa ja en niitä mieti. Jos rahat loppuu kesken niin sitten laihdutetaan, onneksi olen enää vastuussa vain itsestäni, kun lapset ovat maailmalla.
Onko sulla joku kalenteri? Aikataulut meinaa ahdistaa. En normaalisti käytä juuri kalenteria, päivät menee duunissa ja jos illaksi menoa niin merkkaan. Kuitenkin tekemättömät hommat huutaa takaraivossa, ihan pienetkin. Kaikki tuntuu kaaokselta ja väsyttävältä.
Ap
Puhelimen kalenteriin laitan joitain pikkuhommia kuten muista shampoo tai vessapaperi.
Mä oon joskus ollut niin masentunut että en saanut laskujakaan maksettua ja juuri töissä jaksoin käydä. Jotenkin totuin siihen että asiat ei ole aina reilassa ja tehdään mitä jaksetaan. En suunnittele etukäteen mitä teen seuraavana päivänä, vaan työpäivän jälkeen päätän mikä homma tänään on vuorossa. Asetun vaan vaatimusten yläpuolelle ja ajattelen että minulla on täysi oikeus olla hätäilemättä, pääasia että pysyn tasapainossa ja asiat tulevat jollain aikaululla hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällainen keino. On ongelma, ahdistavaa. Mietin, miten voin ratkaista ongelman, mitä keinoja siihen löytyy, sen sijaan että jään tuleen makaamaan. Teen siis suunnitelman ongelman ratkaisemiseksi. Ja myös ikä auttaa laittamaan perspektiiviä asioille. On oppinut ettei pikkuasiat kaada maailmaa. Yksi asia mikä on auttanut myös on että olen huolehtinut taloudesta hyvin. Säästänyt rahaa, jotta voin tietyllä tavalla olla riippumaton joistakin asioista, kuten jos puhelin menee rikki, pesukone hajoaa, työpaikka menee alta. Ja en ole saanut perintöjä, mutta raha rauhoittaa kummasti.
Mä oon kouluttanut itseni siihen että hoidan yhden asian kerrallaan ja en murehdi muita.
Kaikki asiat on tähänkin mennessä suttaantuneet ja järjestyvät varmasti vastakin. On mullakin rahan menoa ja rahat eivät aina riitä, paljon järjestettäviä asioita ja velvollisuuksia joita en ehdi hoitaa ajoissa. Olen alkanut tekemään yhden isomman asian päivässä, kuten maanantaina ostetaan autoon uudet renkaat ja tiistaina etsitään koiralle sopiva piha-aitaus, keskiviikkona tehdään ruokaa useammalle päivälle, torstaina maksetaan kaikki laskut. Ne kaikki hommat jotka ovat jonossa, saavat odottaa ja en niitä mieti. Jos rahat loppuu kesken niin sitten laihdutetaan, onneksi olen enää vastuussa vain itsestäni, kun lapset ovat maailmalla.