Milloin ystävyydestä on tullut näin vaikeaa

Ei mulla tuollaisia ongelmia ole. Olisiko vika peilissä ja "kaverit/ystävät" haluavat ottaa etäisyyttä?

Olen huomannut saman. Olenkin nykyään lähes aina yksin. 

Vaikeeta on nykyään tapaaminen. Johonkin illanistujaisiin pitää sopia aika kuukausia etukäteen.

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Elämä on muuttunu hektiseksi tykitykseksi. Paineet pärjätä ja pysyä junan kyydissä ovat kovat. Vapaa-ajalla otetaan omaa aikaa itselle, kaverisuhteetkin tuntuu suorittamiselta. Näin mä sen näen ja koen vaikka hulluahan tää mualiman meno on.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Olen tässä kesän aikana joutunut elämään miehen työaikataulujen mukaan, ja sitten ottanut silloin tällöin omaa aikaa ihan ex tempore. Kertaakaan en ole saanut kaveria mukaan. En elokuviin, en kaupoille, en kesäteatteriin.

Jälkimmäiseen on ollut tarkoitus mennä nyt heinäkuussa isommalla porukalla, mutta päivämäärän sopimisesta ei tule yhtään mitään. Ja matka ei olisi pitkä, eikä tarkoitus ole tehdä muuta kuin katsoa se hiivatin näytelmä. Niin ei.

Tänään sitten huomasin, että eipä kukaan ole aikoihin pyytänyt minnekään. Huoh. Kirjaudu ulos naamakirjasta ja muista paikoista ja päätin että kunhan saan omat työt tässä tietokoneella nyt tehtyä niin en avaa mitään somea vähään aikaan. Antaa olla. Joko syy on minussa tai sitten muissa niin olkoot. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Puoliso, lapset ja työ. Jokainen näistä rajoittaa elämää aika huolella. Kyllä minäkin reiluna 20v lapsettomana opiskelija sinkkuna olisin voinut lähteä lyhyellä varoitusajalla käytännössä mihin vain, mutta en enää. Näkemiset sovitaan viikkoja, useasti jo kuukausia aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Anteeksi, siis 2. Sekoitin toiseen ketjuun.

Sitä samaa se on lukion jälkeen, kun kaikki lähtivät opiskelemaan kuka minnekin päin Suomea. Ja kun ollaan samalla paikkakunnalla, on kaikilla joko töitä tai jäätävästi opiskeltavaa, eikä kenenkään aikataulut natsaa. Esimerkkinä se, että minä herään ja työskentelen jo hyvin varhaisin aamulla, kun toisen tuttuni työvuoro voi alkaa kahdelta iltapäivällä. Yritäpä siinä sitten sopia mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Ihan tuosta aloituksesta kopioituna:  "Ketään ei voi enää lyhyellä varoitusajalla tavata, bilettäminen ja illanistujaiset on ihan no no"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Ihan tuosta aloituksesta kopioituna:  "Ketään ei voi enää lyhyellä varoitusajalla tavata, bilettäminen ja illanistujaiset on ihan no no"

En ole edelleenkään aloittaja. 2

Voisit kokeilla laittaa ex-tempore viestiä ja kysyä, voisitko piipahtaa nopsaa teellä, kun olet lähistöllä käymässä. Muutenkin täyden kalenterin täyttäminen erikseen sovituilla tapaamisilla stressaa ainakin minua. Monesti tulee viime hetkellä sellainen olo, ettei millään jaksaisi lähteä, kun on niin hektinen ja pitkä työpäivä takana. Helpot ex-tempore-hengailut on ihan mukavia.

Toinen juttu on, että ihmiset tykkää kolmikymppisinä keskittyä omaan elämäänsä eikä roikkua kavereissa jatkuvasti. Lisäksi kavereistakin kasvetaan eroon, mikä näkyy sitten siinä, että mieluummin kokkaa puolison kanssa ruokaa kotona kuin järjestää kaikenlaisia kahviloissa istumisia sellaisten kanssa, joiden kanssa yhdessä olemisesta ei saa enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Ihan tuosta aloituksesta kopioituna:  "Ketään ei voi enää lyhyellä varoitusajalla tavata, bilettäminen ja illanistujaiset on ihan no no"

En ole edelleenkään aloittaja. 2

Oukei, sitähän ei voinut tietää, kun laitoit kommenttiisi kuitenkin ap. Oletin, että olet ketjun aloittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Voisit kokeilla laittaa ex-tempore viestiä ja kysyä, voisitko piipahtaa nopsaa teellä, kun olet lähistöllä käymässä. Muutenkin täyden kalenterin täyttäminen erikseen sovituilla tapaamisilla stressaa ainakin minua. Monesti tulee viime hetkellä sellainen olo, ettei millään jaksaisi lähteä, kun on niin hektinen ja pitkä työpäivä takana. Helpot ex-tempore-hengailut on ihan mukavia.

Toinen juttu on, että ihmiset tykkää kolmikymppisinä keskittyä omaan elämäänsä eikä roikkua kavereissa jatkuvasti. Lisäksi kavereistakin kasvetaan eroon, mikä näkyy sitten siinä, että mieluummin kokkaa puolison kanssa ruokaa kotona kuin järjestää kaikenlaisia kahviloissa istumisia sellaisten kanssa, joiden kanssa yhdessä olemisesta ei saa enää mitään.

Ehkä sen vois sitten sanoa suoraan, että haluaa lopettaa ystävyyden, eikä roikottaa ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Peesi tälle. Lisäksi nyt on trendi, että osa porukasta ei tapaa enää juurikaan muita ihmisiä kuin omia ja/tai puolison sukulaisia.

Ja moni elää somea varten, tai siltä se tuntuu. Ihmisten ja tekemisten täytyy olla tietynlaisia, että saa someen kelpaavia kuvia ja päivityksiä. Vaatimattomammat tai spontaanit menot harvoin ovat sellaisia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisillä alkaa olla jo lapsia tai ainakin parisuhde. Siinä missä sinkkuna saattoi suunnitella omat menonsa miten halusi, nyt on huomioitava myös puoliso ja mahdolliset lapsetkin. Hyvin monille tulee viimeistän lapsia saatuaan tarve alkaa pitää tiiviimpää yhteyttä omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Samoin tietenkin puolison sisaruksiin ja vanhempiin. Lapsille on tärkeämpää tavata serkkujaan ja muita sukulaisiaan kuin vanhemmille ystäviään. Vapaita viikonloppuja ja vapaa-iltoja on siis paljon vähemmän kuin aikaisemmin. 

Minun ystävilläni ei ole lapsia, mutta tapaamisia on silti hankala sopia, jopa sisarusten kanssa. Ehkä se sitten on niin kuin ykkönen sanoi, ett kyse onkin "ystävistä" eikä sisaruksetkaan tykkää minusta. Harmi vaan kun ei sitten yhtään tiedä mikä minussa on vialla, kun kaikki hokevat tuota "harmi kun ei olla nähty". 2

Vaikka ei olisi lapsiakaan, monella alkaa elämässä olla muitakin asioita kuin chillailu ystävien kanssa. Ja kirjoittajan nro 5 kommentti kuvasi myös hyvin tätä aikaa. Mulla on omat lapseni nyt kolmekymppisiä ja hyvin huomaa, että biletys,illanistujaiset yms ei enää houkuttele kuten parikymppisinä. 

Ja biletys, chillailu ja illanistujaiset on ainoita asioita mitä voi tehdä? Minun porukoissani ei ole koskaan harrastettu pahemmin biletystä. ap

Ihan tuosta aloituksesta kopioituna:  "Ketään ei voi enää lyhyellä varoitusajalla tavata, bilettäminen ja illanistujaiset on ihan no no"

En ole edelleenkään aloittaja. 2

Oukei, sitähän ei voinut tietää, kun laitoit kommenttiisi kuitenkin ap. Oletin, että olet ketjun aloittaja. 

Ja korjasin virheeni ennen kuin sinä laitoit oman kommenttisi. Mutta joo, tuskin olen ainoa, joka on tehnyt kavereiden kanssa muuta kuin bilettänyt. Kaikki nuoret aikuiset eivät tosiaan ole bilehirmuja. Ei niin että siinäkään mitään vikaa olisi. 2

Joo, vaikeata tuntuu olevan. Mulla on joitakin kavereita, kenelle riittää, että on periaatteessa kavereita, mutta niitä ei jakseta nähdä kuitenkaan. Ne on paljon yksin tai oman perheen kanssa. Onneksi on niitäkin, kenelle voi soittaa, että lähdetkö kohta jonnekin ja joskus käy ja joskus ei.