En jaksa enää. Elämältä tai ainaki parisuhteelta lähti taas pohja

Viime viikonloppuna baarissa tutut todistaneet mun miesystävän ja äitini kännisiä helliä hetkiä. Miehen puolustukseksi sanottava vaan se, ettei tiennyt kyseessä olevan mun äiti (ja toisinpäin). Mutta oon ihan palasina. Hirvee raivo ja viha äitiä kohtaan. Eikö tää ikinä lopu. teinistä asti kaikki poikaystävät kuolannu mutsia ja tää flirttas niille ihan avoimesti, sit ku yritin ottaa asiaa puheeks vetos vaan viattomana miten en leikkiä ymmärrä ja että mun elämä tulee oleen vaikeeta ku oon niin tosikko. Ja vaikeeta se on ollutkin. Ton lisäks vielä saanu aina vähintäänki rivien välistä kuulla myötätuntoa siitä että en oo periny äitini kauneutta (toivottavasti en mitään muutakaan) , tyttö harmaa hiirulainen ja mutsi sellanen hottis. Vittu että halveksin sitä ämmää. Oon ollu siinä käsitykses että sekin ois parisuhteessa vielä nuorimman kersansa isän kans (tai ehkä onki ja äijä jätetty lapsenvahdiks kuten yleensä) mut eipä näytä tahtia haittaavan... Juu ja oon siis katkassu mutsiin välit saman tien ku muutin kotoa eli useempi vuosi sitten jo mut se eukko sabotoi mun elämää varmaan vielä haudan takaaki.. Ei vois olla paskempi olo.