Omistusasunto vasta päälle 3kymppisenä..

Ja joo, tiedän, että kaikki eivät osta omaa koskaan ja voin huomenna kuolla onnettomuudessa. Ei ole siis elämän isoin asia, mutta arkinen ahdistus. Ap

Juna meni jo. Minulla oli 3-kymppisenä ollut jo asunto-osake ja omakotitalo pääkaupunkiseudulla.

Aika harvalla on omistusasuntoa alle kolmikymppisenä, ihan normaalia hankkia vasta sen jälkeen.

No me ostettiin oma kaks vuotta sitten vaikutti monia asia asunnon löytyminen lasten teko, vakituiseen työsuhteeseen pääseminen jne.. minä 40v mies 43v 

Laina-aika 20v mutta toki maksellaan nopeammin pois kun mahdollista. Ei kannata verrata muihin vaan mennä oman realistisen mahdollisuuden mukaan. Pääasia että eläkeiässä on maksettu kämppä kun tulot tippuu.

Asuin varhaislapsuuteni onnellisesti vuokra-asunnossa. Mun porukat olivat vasta 35-v kun ostivat ekan ja ainoan omistusasuntonsa, jossa asuvat yhä (ja maksettu ajat sitten). Olivat olleet työelämässä jo ties kuinka kauan tätä ennen. Ite en varmaan ikinä saa lainaa näin pienillä tuloilla... 

Itse tein kaiken mahdollisimman nopeasti. Opiskelin, säästin ASP:n ja ostin kämpän. Olin silti jo 26-vuotias ja opintolainaa piti maksaa samalla. Siihen nähden ikä ei ole mikään ongelma. Serkkupoika osti juuri ensiasuntonsa yllyttämänäni 40-vuotiaana. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Juna meni jo. Minulla oli 3-kymppisenä ollut jo asunto-osake ja omakotitalo pääkaupunkiseudulla.

Ai sellainen "pappa betalar"-talo länsipuolella? 🤑

No et todellakaan ole ainoa. Mitä helvettiä, suoraan sanottuna. 😁 Olen 27-vuotias kolmannen vuoden opiskelija, eikä suurimmalla osalla IKÄTOVEREISTANI saati opiskelukavereistani ole omistusasuntoa vielä pitkään aikaan näköpiirissä. Ei myöskään minulla.

Ensiasunnon ostajien keski-ikä näytti olevan yllättävän alhainen, rapiat 28 vuotta.

Mutta pitää tietenkin ottaa huomioon, että noin puolet ikäluokista menee ammattikouluun ja heillä "aikuisen elämä" alkaa sitten jo siinä heti kohta kahdenkympin jälkeen...22-23 vuotiaana.

Ostimme aikanaan ensiasunnon kun olin 31 ja mies 35. Eli "jäljessä" oltiin täälläkin, mutta hyvin tässä on silti ehtinyt monenlaista :D

Huomasin tuossa asiaa tutkiessani myös, että ensiasunnon ostajien määrähän on romahtanut 40% kymmenessä vuodessa (2016 uutinen). Eli yhä harvempi hankkii omistusasuntoa.

Mä en osta omistusasuntoa koskaan, koska ei mulla ole tulossa sellaisia rahoja (= noin 600 000 euroa) jotta voisin ostaa sellaisen / vastaavan, jossa asun nyt vuokralla. Tai muutakaan.

Pankkilainaa en halua vaivoikseni ja stressikseni. Velaksi ostettu irtain tai kiinteistö ei ole mitään oikeaa omaisuutta. Ja jos "omaisuus" on kiinni siinä, missä asuu, ei se mitään "omaisuutta" ole. Jos sen panee lihoiksi, on muutettava kadulle. 

No, ei mulla ole perhettäkään enkä naimisiinkaan ole suostunut vielä tähän lähes 40 v. ikään mennessä. Kai mä sitten vaan oon tyhmä :D

Ostimme miehen kanssa ekan omistusasunnon vähän päälle kolmekymppisinä. Nyt 10 v myöhemmin asumme kolmannessa omistusasunnossamme. Hyvin siis ehtii! Laskin, että olemme maksaneet asuntolainoja pois noin 270000 euron edestä. Nykyisen arvo noin 400 tuhatta. Muutimme tähän alta vuosi sitten eli hinta on tietoa, ei arvio. Tämä siis pk-seudulla.

Tyhmää elää velaksi ja esittää rikasta.

Joo, olette ehdottamasti koko maailman ainoita joilla vasta yli 30 vuotiaina omistusasunto. Pyydä että tekevät sinusta jutun Hesarin Kuukausiliitteeseen.

Aika harva hankkii nykyään välttämättä koskaan. Ja mikä kiire sillä ostamisella, ostaa sitten kuin sieltä tuntuu. =)

No minä olin 45-vuotias yksinhuoltaja kun ostin ensimmäisen oman asunnon. Makssn sitä eläkeikään asti mutta sittenpä on maksettu.

Näille "velaksi ei osteta" -tyypeille sanoisin että velkaa se vuokrakin on, siitä ei vaan jää mitään käteen.

Koska kaikki jutut pitää näköjään tehdä niinkuin muutkin.

Oon saanu iteki ihmetteleviä katseita, kun mun tulevaisuuden suunnitelmat ei oo samat, kun muiden mun ikäisten. Hittoakos sillä väliä, jos haluan tehdä erilailla kun muut, en mä sitä jää murehtimaan. Elän just niinku haluan.

Omistusasunto hankintaa, jos hankintaan, tietysti silloin, kun omaan tilanteeseen sopii. Mulla meni aika pitkään vuokralla, koska oli poikkeuksellisen edullinen vuokra-asunto ja pientä epävarmuutta siitä, miltä paikkakunnalta pysyvämpi työ löytyy. Kun jälkimmäinen asia selvisi ja vuokrajärjestely taas muuttui niin, että vuokra alkoi nousta nopeaan tahtiin, oli aivan erinomainen hetki ostaa oma. Olin seurannut asuntotarjontaa jo parin vuoden ajan, joten tiesin millaiseen tarjoukseen kannattaa tarttua.

Kävin amiksen. Säästin rahaa ja muutin 21v pois himasta. Ostin Espoon halvimmista kaksioista johon rahat riitti ja sain lainaa.

Asuin 3v ja remppasin kämpän. Myin pois ja tein 12 000e voittoa. Sain tänä 3v aikana säästettyä sen 10 000e. Pistin nämä 22000e uuteen kämppään jonka sain piökka hintaan kun tarjosin härskisti.

Nyt yli 70 neliöisessä kämpässä pääkaupunkiseudulla ja palkka edelleen alle 3000e. Kyllä se onnistuu.

Terv, mies alle 30v

Niinno jossain kait sinä loppuelämäsi asut. Ja mitä väliä sillä on, vaikka kuollessaan asunnon arvosta olisi vaikka puolet velkaa? Tietysti olisi hyvä, että asunto olisi velaton, ennenkuin jää eläkkeelle....

Miten niin vasta? - Luullaksen nykyisin useimmat omistusasuntoa itse ansaitsemillaan ja korkeakoulusta/ yliopistosta valmistuneet ovat nykyisin lähempänä 30 ikävuotta tai yli kun ostavat ensimmäistä omaa asuntoa. - Toki sen ensimmäisen oman kämpän on joku voinut ostaa jo aiemminkin, jos on saanut esim perintöä. Ja tokihan osa tarrautui tilaisuuteen kun hetken oli aika, ettei lainaa saadakseen tarvinnut olla lainkaan omia säästöjä. Ja vielä. On tämä varmaan myös hieman opiskelija-ala kohtainen. Lääkiksestä -eli yleisesti verraten hyvin työllistävältä alalta valmistuneen on helpompi saada omanalansa töitä heti valmistuttuaan, melkein mistä vain Suomea.

Kun taas aika monen muun alan edustaja, joka haluaa tehdä omanalansa töitä, on pakotettu hakemaan vauhtia jostain muualta. Toisin sanoen yleinen epävarmuus lykännee monen omistusasunnon hankkimishaaveita. Kannattaako omistusasunnon hankinta, jos töitä on tiedossa kenties varmuudella optimistisesti ajateltuna kenties pariksi vain vuodeksi. - Ja nekin pari vuotta paikassa, joka on etäällä kaikista läheisista ja ystävistä. - Ja joiden lähellä tai ainakin joita lähempänä haluaisi mieluusti vielä joskus asua.    

Toki tähän moni rientää nyt sanomaan, että kyllä asunnon voi aina myydä ja vuokrasta ei jää mitään käteen. Mutta itse en olisi niin varma siitäkään, että jos ostaa muualta kuin kasvukeskuksesta sen omistusasunnon -nyt kun korot ovat ennätysalhaalla- niin, saisi sen asunnon myytyä kivuttomasti pois. (Kun lainojen korot on taas korkealla)