Onko minun pakko esitellä uutta puolisoa vanhemille?

Eihän sun ole mikään pakko olla edes tekemissä äitisi kanssa.

Pakko ei ole kuin kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sun ole mikään pakko olla edes tekemissä äitisi kanssa.

Pakko ei ole kuin kuolla.

Haluan kuitenkin vierailla isäni ja sisarusteni luona.

Miehen vanhemmilla olemme käyneet. Jotenkin ei tunnu enää luonnolliselta viedä uutta kumppania kotiin :/ asia jopa hävettää minua.

Ap

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Ratkaisu on se, että jätät elämästäsi pois tuollaisen ihmisperseen joka saa normaalit asiat tuntumaan vaikeilta. Jos et kykene kokonaan jättämään niin pidä etäiset mutta asialliset välit.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Äiti ei osaa luonnollisella tavalla suhtautua mieheeni. Ainakaan edelliseen. Koen tilanteen siksi kovin ahdistavaksi. Entinen ja nykyinenkin ovat olleet kunnollisia mutta jokin heissä ei ole miellyttäbäbyt äitiä. Lisäksi riita tilanteessa ottaa miehen heikkoudet sitten esille ja se loukkaa tietysti minuakin.

Ap

Itse en olisi yhteydessä äitiin, jos hänelle olisi ongelma, että minulla on puoliso. Se olisi kipeä ja vaikea päätös, mutta loppupeleissä helpompi kuin puun ja kuoren välissä oleminen. Äidillä täytyy olla vakavia ongelmia, jos hän ei iloitse lapsensa onnesta. Ellei puoliso sitten ole juoppo, väkivaltainen tms., jolloin vastustuksessa olisi kyse vain lapsen suojelemisesta. Sinun kohdallasi tuo ei kuulosta todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Vierailija kirjoitti:

En ole läheinen varsinkaan äitini kanssa. Hän ei ole koskaan osannut suhtautua siihen että seurustelen. Kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet häntä ja edellisellä suhteessa mies vieraili kotipaikallani harvoin. Kävin aina yksin kotona.

Tilanne on aina kiusallinen kun yhdessä vierailimme kotonani ja en haluaisi kokea sitä enää. Nykyinen mieheni on hyvin sosiaalinen ja avoin että hän varmasti pärjäisi tilanteessa mutta minä en. Aina minusta on tuntunut että oma elämä on pidettävä erillään "äidin" elämästä. Äidin suhtautuminen minuun ja esim. Siihen että menisin naimisiin tai saisin lapsia on ollut aina hyvin kielteinen ja viileä.

Onko tämä ihan outoa ja miten voisin parantaa tilannetta :(

Miksi pitäisi jos et halua? Sinä elät omaa elämääsi ja teet kuten itsellesi parhaaksi katsot. Jos jonkun mielestä kumppani on pakko esitellä niin se on hänen mielipiteensä, ei sinun.

Älä elä elämääsi muille, elä itsellesi.

En osaa sanoa miten parantaa tilannetta mutta kun elät omaa elämääsi kuten itse haluat, näin tulet olemaan onnellinen.

Jos äitisi ei pidä avioitumisestasi tai lasten hankinnasta niin et kai jätä sellaisia asioita tekemättä jotta saat hänet tyytyväiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Äiti ei osaa luonnollisella tavalla suhtautua mieheeni. Ainakaan edelliseen. Koen tilanteen siksi kovin ahdistavaksi. Entinen ja nykyinenkin ovat olleet kunnollisia mutta jokin heissä ei ole miellyttäbäbyt äitiä. Lisäksi riita tilanteessa ottaa miehen heikkoudet sitten esille ja se loukkaa tietysti minuakin.

Ap

Toistan itseäni: Oletko keskustellut äitisi kanssa ja yrittänyt selvittää, mikä on mättänyt? 

Jos et ole, se on ensimmäinen mitä sinuna tekisin. Jos se ei auta, en valitettavasti näe muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit äitiin kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Äiti ei osaa luonnollisella tavalla suhtautua mieheeni. Ainakaan edelliseen. Koen tilanteen siksi kovin ahdistavaksi. Entinen ja nykyinenkin ovat olleet kunnollisia mutta jokin heissä ei ole miellyttäbäbyt äitiä. Lisäksi riita tilanteessa ottaa miehen heikkoudet sitten esille ja se loukkaa tietysti minuakin.

Ap

Toistan itseäni: Oletko keskustellut äitisi kanssa ja yrittänyt selvittää, mikä on mättänyt? 

Jos et ole, se on ensimmäinen mitä sinuna tekisin. Jos se ei auta, en valitettavasti näe muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit äitiin kokonaan. 

En muista koskaan keskustelleeni äitini kanssa mistään tällaisesta. Tunnen hänet enkä usko den olevan realistinen vaihtoehto.

Kuitenkin hän itse aina haluaa kutsua miehenkin meille mutt sitten käyttäytyy itse omituisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole läheinen varsinkaan äitini kanssa. Hän ei ole koskaan osannut suhtautua siihen että seurustelen. Kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet häntä ja edellisellä suhteessa mies vieraili kotipaikallani harvoin. Kävin aina yksin kotona.

Tilanne on aina kiusallinen kun yhdessä vierailimme kotonani ja en haluaisi kokea sitä enää. Nykyinen mieheni on hyvin sosiaalinen ja avoin että hän varmasti pärjäisi tilanteessa mutta minä en. Aina minusta on tuntunut että oma elämä on pidettävä erillään "äidin" elämästä. Äidin suhtautuminen minuun ja esim. Siihen että menisin naimisiin tai saisin lapsia on ollut aina hyvin kielteinen ja viileä.

Onko tämä ihan outoa ja miten voisin parantaa tilannetta :(

Olet varmaan vielä nuori, kun haluat vierailla "kotona" isän, äidin ja sisarusten luona. Sinulla on kuitenkin ehtinyt olla ilmeisesti aika monta puolisoa, kun käytät heistä nimitystä "kaikki".

Voisiko kyse olla siitä, että äitisi mielestä olet vaihtanut miestä liian usein? Tai jopa siitä, että olet hänestä vielä liian nuori siihen ensimmäiseenkään mieheen? Minkä ikäisenä äitisi itse avioitui? Hän on siis yhä ensimmäisessä liitossaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole läheinen varsinkaan äitini kanssa. Hän ei ole koskaan osannut suhtautua siihen että seurustelen. Kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet häntä ja edellisellä suhteessa mies vieraili kotipaikallani harvoin. Kävin aina yksin kotona.

Tilanne on aina kiusallinen kun yhdessä vierailimme kotonani ja en haluaisi kokea sitä enää. Nykyinen mieheni on hyvin sosiaalinen ja avoin että hän varmasti pärjäisi tilanteessa mutta minä en. Aina minusta on tuntunut että oma elämä on pidettävä erillään "äidin" elämästä. Äidin suhtautuminen minuun ja esim. Siihen että menisin naimisiin tai saisin lapsia on ollut aina hyvin kielteinen ja viileä.

Onko tämä ihan outoa ja miten voisin parantaa tilannetta :(

Olet varmaan vielä nuori, kun haluat vierailla "kotona" isän, äidin ja sisarusten luona. Sinulla on kuitenkin ehtinyt olla ilmeisesti aika monta puolisoa, kun käytät heistä nimitystä "kaikki".

Voisiko kyse olla siitä, että äitisi mielestä olet vaihtanut miestä liian usein? Tai jopa siitä, että olet hänestä vielä liian nuori siihen ensimmäiseenkään mieheen? Minkä ikäisenä äitisi itse avioitui? Hän on siis yhä ensimmäisessä liitossaan?

OT: Olen melkein 40 ja haluan silti vierailla vanhempieni ja sisarusteni luona. Kutsunkin lapsuuden kodissa käymistä kotona käymiseksi. Kyllä useimmat (vahemmat) aikuisetkin käyvät "kotona" vanhempiaan tapaamassa.

Ap:lle: Minusta kuulostaa siltä, että joko äidilläsi on pahoja ongelmia tai sitten edellisissä miehissäsi on oikeasti ollut jotain "pahaa". Normaali ihminen ei halua tavata toisia vain saadakseen haukkua heitä. Jos et kykene edes keskustelemaan äitisi kanssa, myös teidän väleissänne on jotain pahasti pielessä. Asiat harvoin selviävät keskustelematta, joten kannustan sinua ainakin yrittämään. Jos se ei onnistu, sitten voit antaa olla ja jättää äidin mielipiteineen omaan arvoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole läheinen varsinkaan äitini kanssa. Hän ei ole koskaan osannut suhtautua siihen että seurustelen. Kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet häntä ja edellisellä suhteessa mies vieraili kotipaikallani harvoin. Kävin aina yksin kotona.

Tilanne on aina kiusallinen kun yhdessä vierailimme kotonani ja en haluaisi kokea sitä enää. Nykyinen mieheni on hyvin sosiaalinen ja avoin että hän varmasti pärjäisi tilanteessa mutta minä en. Aina minusta on tuntunut että oma elämä on pidettävä erillään "äidin" elämästä. Äidin suhtautuminen minuun ja esim. Siihen että menisin naimisiin tai saisin lapsia on ollut aina hyvin kielteinen ja viileä.

Onko tämä ihan outoa ja miten voisin parantaa tilannetta :(

Olet varmaan vielä nuori, kun haluat vierailla "kotona" isän, äidin ja sisarusten luona. Sinulla on kuitenkin ehtinyt olla ilmeisesti aika monta puolisoa, kun käytät heistä nimitystä "kaikki".

Voisiko kyse olla siitä, että äitisi mielestä olet vaihtanut miestä liian usein? Tai jopa siitä, että olet hänestä vielä liian nuori siihen ensimmäiseenkään mieheen? Minkä ikäisenä äitisi itse avioitui? Hän on siis yhä ensimmäisessä liitossaan?

Kolme minulla on ollut. Joista viimeisin 6 vuotta kestänyt suhde. Äitini ja isäni menivät naimisiin vasta 35v ja isäni 37v.

Ap

Siis olet ollut nykyisen miehesi kanssa kuusi vuotta mutta et vielä ole esitellyt häntä vanhemmillesi? Kuulostaa vähän oudolta. Mutta tietenkään sinun ei tarvitse esitellä häntä yhtään kenellekään, jollet itse halua.

Miksi haluat vierailla ihmisen luona, jonka kanssa ei voi keskustella sinulle tärkeistä asioista ja joka ei osaa käytöstapoja? On ihan käytöstapojen alkeita, että on edes kohtelias vaikka ei jostakin henkilöstä erityisesti pitäisikään. Lisäksi näihin alkeisiin kuuluu, että ainakin yritetään tulla toimeen läheisten ihmisten tärkeiden ihmisten kanssa. Jos joku ei näitä alkeita osaa, en itse ainakaan haluaisi häntä tavata oli hän äitini tai ei.

Toisaalta kuulostaa hieman siltä, että teet edellisten kokemusten pohjalta liian suuren numeron koko esittelystä. En tiedä, millaisia entiset miehesi ovat olleet, mutta vaikea kuvitella, ettei joku voisi vähintään sietää normaalia kanssaihmistä. Varsinkaan jos tämä on oman tyttären puoliso.

Ja ap:n ikä oli? Esittelet vakavat suhteet. Satunnaiset seksisuhteet jätät esittelemättä. Tietysti jos vaihdat "vakavaa" suhdetta kuin sukkia ei kannata viedä kaikkia näytille.

Kertomasi perusteella äitisi saattaa vain olla huolissaan sinusta ja rakastaa sinua, muttei osaa näyttää sitä sinulle juuri sillä tavalla, kuin sinulle sopisi.

Suosittelen teille ihan mutkatonta ja tarkoituksetonta yhdessä oloa. Istukaa vaikka puutarhakeinussa vierekkäin, ei sen enempää.

:)

Vierailija kirjoitti:

Siis olet ollut nykyisen miehesi kanssa kuusi vuotta mutta et vielä ole esitellyt häntä vanhemmillesi? Kuulostaa vähän oudolta. Mutta tietenkään sinun ei tarvitse esitellä häntä yhtään kenellekään, jollet itse halua.

Kirjoitin epäselvästi. Viimeisin suhde kesti 6 vuotta. Hän kävi vanhempieni luona tuona aikana ehkä 6 kertaa. Nykyinen on vasta tuore ja siksi pohdinkin nyt onko minun pakko esitellä häntä ollenkaan.

Ap

Mene yksin käymään. Miehesi varmaan käyttää ajan sitten omiin hommiinsa. Jos hyvin selität, hän takuulla ymmärtää miksi et halua häntä esitellä. Äidillesi voit sanoa, että tulet yksin, koska edelliset kerrat on olleet niin vaikeat. Hän kuulostaa siltä, ettei häntä voi miellyttää, eli ei kannata uhrata siihen yhtään aikaa, energiaa tai omaa mielenrauhaa. Ajattele itseäsi ja omaa parastasi, sitä sinun äitisikin kuuluisi ajatella.

Ne jotka kehottaa keskustelemaan, eiköhän Ap itse tiedä parhaiten, kun kerran sanoo, että äidin kanssa ei voi keskustella.

hjkjhh kirjoitti:

Ja ap:n ikä oli? Esittelet vakavat suhteet. Satunnaiset seksisuhteet jätät esittelemättä. Tietysti jos vaihdat "vakavaa" suhdetta kuin sukkia ei kannata viedä kaikkia näytille.

Kertomasi perusteella äitisi saattaa vain olla huolissaan sinusta ja rakastaa sinua, muttei osaa näyttää sitä sinulle juuri sillä tavalla, kuin sinulle sopisi.

Suosittelen teille ihan mutkatonta ja tarkoituksetonta yhdessä oloa. Istukaa vaikka puutarhakeinussa vierekkäin, ei sen enempää.

:)

Kotona on käynyt vain teini aikojen poikaystävä sekä mies jonka kanssa olin 6 vuotta. Äitini suhtautuminen oli heihin täysin sama. Eikä muutosta tullut 6 vuoden aikana.

Ap

Eli olisit nyt esittelemässä vanhemmillesi neljättä miestä? Minkä ikäinen olet?

Jos olet vielä nuori ja vanhemmat konservatiivista väkeä, ehkä he pitävät sinua vähän kevytkenkäisenä. En siis tarkoita, että olisit sitä, vaan että esimerkiksi joku uskonnollinen vanhempi ihminen voisi ajatella niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sun ole mikään pakko olla edes tekemissä äitisi kanssa.

Pakko ei ole kuin kuolla.

Haluan kuitenkin vierailla isäni ja sisarusteni luona.

Miehen vanhemmilla olemme käyneet. Jotenkin ei tunnu enää luonnolliselta viedä uutta kumppania kotiin :/ asia jopa hävettää minua.

Ap

Tämä särähti silmään. Sinua hävettää viedä uusi kumppani vanhempiesi luo? Onko hänessä siis jotain sellaista, josta epäilet äitisi olevan vähemmän mielissään? Oletko varma, ettet vain itse ole tehnyt kärpäsestä härkästä?

Tiedän, että on olemassa vaikeita ihmisiä ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen. Jotenkin silti kuulostaa liioitellulta koko juttu. Ethän voi vain entisten miestesi perusteella tietää, miten äitisi tähän uuteen suhtautuu. Äidin täytyy lisäksi olla masokisti tai sadisti jos haluaa kotiinsa ihmisiä, joista ei pidä tai joita hän haluaa vain haukkua. Ja muutenkin ontuvan kuuloinen kertomus.