Onko minun pakko esitellä uutta puolisoa vanhemille?

Ymmärrän aloittajan tilanteen. Mä seurustelin 20 vuotta ilman, että vanhempani kertaakaan tapasivat puolisoani. Hänen ainoa syntinsä oli se, että tuli elämääni äidin mielestä liian pian sen jälkeen, kun avioliittoni ihanan suosikkivävyn kanssa oli kariutunut. Hän ei siis ollut millään lailla osallisena avioerooni, olin jo eronnut kun tapasimme.

Äiti kiukutteli asiasta kymmenkunta vuotta, ja kun hän sitten alkoi kiinnostua tapaamisesta, puolisoni ei lämmennyt ajatukselle. En kyllä suoraan sanoen minäkään. Yhdessä sukujuhlassa sitten lopulta ohimennen tapasivat, ja ihan kiva mieshän se sitten äidin mielestä oli. Pian tämän jälkeen äiti sairastui vakavasti ja kuoli. Isääni olemme nyt käyneet moikkaamassa myös yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

hjkjhh kirjoitti:

Ja ap:n ikä oli? Esittelet vakavat suhteet. Satunnaiset seksisuhteet jätät esittelemättä. Tietysti jos vaihdat "vakavaa" suhdetta kuin sukkia ei kannata viedä kaikkia näytille.

Kertomasi perusteella äitisi saattaa vain olla huolissaan sinusta ja rakastaa sinua, muttei osaa näyttää sitä sinulle juuri sillä tavalla, kuin sinulle sopisi.

Suosittelen teille ihan mutkatonta ja tarkoituksetonta yhdessä oloa. Istukaa vaikka puutarhakeinussa vierekkäin, ei sen enempää.

:)

Kotona on käynyt vain teini aikojen poikaystävä sekä mies jonka kanssa olin 6 vuotta. Äitini suhtautuminen oli heihin täysin sama. Eikä muutosta tullut 6 vuoden aikana.

Ap

Kirjoitat kuitenkin edellä, että kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sun ole mikään pakko olla edes tekemissä äitisi kanssa.

Pakko ei ole kuin kuolla.

Haluan kuitenkin vierailla isäni ja sisarusteni luona.

Miehen vanhemmilla olemme käyneet. Jotenkin ei tunnu enää luonnolliselta viedä uutta kumppania kotiin :/ asia jopa hävettää minua.

Ap

Tämä särähti silmään. Sinua hävettää viedä uusi kumppani vanhempiesi luo? Onko hänessä siis jotain sellaista, josta epäilet äitisi olevan vähemmän mielissään? Oletko varma, ettet vain itse ole tehnyt kärpäsestä härkästä?

Tiedän, että on olemassa vaikeita ihmisiä ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen. Jotenkin silti kuulostaa liioitellulta koko juttu. Ethän voi vain entisten miestesi perusteella tietää, miten äitisi tähän uuteen suhtautuu. Äidin täytyy lisäksi olla masokisti tai sadisti jos haluaa kotiinsa ihmisiä, joista ei pidä tai joita hän haluaa vain haukkua. Ja muutenkin ontuvan kuuloinen kertomus.

En häpeä miestä. Vaan sitä etten voi viedä häntä kotiin koska tilanne tulee olemaan kiusallinen. Tiedän että on ns. Norminmukaista esitellä puoliso kotona.

Äidilläni on aina ollut kielteinen suhtautuminen seurusteluun. Näin on ollut myös sisarusteni kohdalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjkjhh kirjoitti:

Ja ap:n ikä oli? Esittelet vakavat suhteet. Satunnaiset seksisuhteet jätät esittelemättä. Tietysti jos vaihdat "vakavaa" suhdetta kuin sukkia ei kannata viedä kaikkia näytille.

Kertomasi perusteella äitisi saattaa vain olla huolissaan sinusta ja rakastaa sinua, muttei osaa näyttää sitä sinulle juuri sillä tavalla, kuin sinulle sopisi.

Suosittelen teille ihan mutkatonta ja tarkoituksetonta yhdessä oloa. Istukaa vaikka puutarhakeinussa vierekkäin, ei sen enempää.

:)

Kotona on käynyt vain teini aikojen poikaystävä sekä mies jonka kanssa olin 6 vuotta. Äitini suhtautuminen oli heihin täysin sama. Eikä muutosta tullut 6 vuoden aikana.

Ap

Kirjoitat kuitenkin edellä, että kaikki edelliset miesystävät eivät ole miellyttäneet äitiäsi?

Olisiko kumpikaan parempi. En voi sille mitään että näytän kirjoittavan epäselkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Mene yksin käymään. Miehesi varmaan käyttää ajan sitten omiin hommiinsa. Jos hyvin selität, hän takuulla ymmärtää miksi et halua häntä esitellä. Äidillesi voit sanoa, että tulet yksin, koska edelliset kerrat on olleet niin vaikeat. Hän kuulostaa siltä, ettei häntä voi miellyttää, eli ei kannata uhrata siihen yhtään aikaa, energiaa tai omaa mielenrauhaa. Ajattele itseäsi ja omaa parastasi, sitä sinun äitisikin kuuluisi ajatella.

Ne jotka kehottaa keskustelemaan, eiköhän Ap itse tiedä parhaiten, kun kerran sanoo, että äidin kanssa ei voi keskustella.

Kehotan keskustelemaan, koska aikuisten maailmassa asiat eivät yleensä selviä keskustelematta. Minulle tuli vaikutelma, että ap haluaisi esitellä miehen ja edes yrittää korjata tilanteen äidin suhteen. Se ei oikein onnistu, jos ei asioita puhuta halki.

Toki, jos ap on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, hän voi huoletta vaieta asiasta ja elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla.

Vika näyttäisi olevan sun äidissä, ei sussa.

Ota siis rennosti ja elele elämää miehesi kanssa. Äiti ei halua että seurustelet eikä halua tutustua sun miesystäviisi. Jätät jatkossa heidät esittelemättä ja jos tahdot käydä lapsuudenkodissasi, käyt yksiksesi. Parempi näin sekä itsellesi, miehellesi että äidillesi.

Ei ole pakko vastata, mutta oletko uskonnollisesta perheestä? Mietityttää vain tuo syy äidin kielteiselle suhtautumiselle seurusteluasioissa. Väistämättä ensimmäisenä tulee mieleen uskonnolliset syyt. Tällä en tarkoita loukata ketään. Itselleni ei vain tule mieleen muuta syytä, miksi 2000-luvulla seurustelu olisi jollekin ongelma. 

Selitä tilanne miehellesi, että hän osaa suhtautua äitisi kiukutteluun. Teette vaikka lyhyen vierailun aluksi. Asia selvästi vaivaa sua, joten ehkä vaan parempi hoitaa se pois alta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko vastata, mutta oletko uskonnollisesta perheestä? Mietityttää vain tuo syy äidin kielteiselle suhtautumiselle seurusteluasioissa. Väistämättä ensimmäisenä tulee mieleen uskonnolliset syyt. Tällä en tarkoita loukata ketään. Itselleni ei vain tule mieleen muuta syytä, miksi 2000-luvulla seurustelu olisi jollekin ongelma. 

Perheeni ei ole uskonnollinen. En osaa selittää asiaa mutta kotona on aina vallinnut äidin puolelta ilmapiiri missä seurusteluasiat ei ole hyväksyttäviä. Mistään näistä asioists ei hänen puoleltaan ole koskaan tullut mitään keskustelua.

Ap

129 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko vastata, mutta oletko uskonnollisesta perheestä? Mietityttää vain tuo syy äidin kielteiselle suhtautumiselle seurusteluasioissa. Väistämättä ensimmäisenä tulee mieleen uskonnolliset syyt. Tällä en tarkoita loukata ketään. Itselleni ei vain tule mieleen muuta syytä, miksi 2000-luvulla seurustelu olisi jollekin ongelma. 

Perheeni ei ole uskonnollinen. En osaa selittää asiaa mutta kotona on aina vallinnut äidin puolelta ilmapiiri missä seurusteluasiat ei ole hyväksyttäviä. Mistään näistä asioists ei hänen puoleltaan ole koskaan tullut mitään keskustelua.

Ap

Kuulostaa siltä, että äitisi on romanitaustainen. Tässä ei ole mitään rasistista taustalla, vaan ajatus tuli mieleen yhden Arman Pohjantähden alla-jakson perusteella. Siinä romanit itse kertoivat, että heidän kulttuurissaan ei ole sopivaa puhua seurusteluasioista. Ei edes oman perheen kesken. Siihen en ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia. Minusta jokainen saa elää niin kuin itse parhaaksi katsoo. En myöskään halua udella sinun taustoistasi. Kerroin vain tämän ajatuksen, joka tuli mieleeni. Pahoittelut varsinaisen aiheen ohittamisesta.

Onko siis niin, että kukaan teistä sisaruksista ei saisi äidin mielestä mennä naimisiin ja hankkia lapsia? Onko joku kuitenkin toiminut noin? Ja miten äiti on siihen suhtautunut?

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, että kukaan teistä sisaruksista ei saisi äidin mielestä mennä naimisiin ja hankkia lapsia? Onko joku kuitenkin toiminut noin? Ja miten äiti on siihen suhtautunut?

Muistan joskus kun isäni ehdotti että vauvanvaatteits voisi säästää kun ei ole kauaa kun minullakin on omia lapsia. Äitini totesi vihaisesti että lapsia ei nuorena hankita. Sisarusteni kumppaneidin suhtautuu myös nuivasti. Haukkuu jälkeenpäin.

Äitini ei ole romani.

Esim tätini saattaa kysyä olenko miettinyt naimisiin menemistä, lapsia mutta äitini muuttuu heti happamaksi eikä koe keskustelua mukavana

Ap

Ahdistaa ehkä enemmän nyt kun huomaan että monet pitävät tätä käytöstä tosi epänormaalina. Ettei meinata uskoa tilannettani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, että kukaan teistä sisaruksista ei saisi äidin mielestä mennä naimisiin ja hankkia lapsia? Onko joku kuitenkin toiminut noin? Ja miten äiti on siihen suhtautunut?

Siskoni on naimisissa. Äitini ei häntä onnitellut ja hänen olonsa oli selvästi epämukava häissä. Itse jos menen naimisiin juhlia ei tule.

Äitisi on mennyt naimisiin (jos on siis ekassa liitossaan) aika vanhana, ainakin aikaansa nähden vanhana.

Tiedätkö mitään hänen elämästään ennen naimisiin menoa? Kuulostaa siltä, että hänelle on tapahtunut joskus jotakin hyvin traumaattista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Äiti ei osaa luonnollisella tavalla suhtautua mieheeni. Ainakaan edelliseen. Koen tilanteen siksi kovin ahdistavaksi. Entinen ja nykyinenkin ovat olleet kunnollisia mutta jokin heissä ei ole miellyttäbäbyt äitiä. Lisäksi riita tilanteessa ottaa miehen heikkoudet sitten esille ja se loukkaa tietysti minuakin.

Ap

Toistan itseäni: Oletko keskustellut äitisi kanssa ja yrittänyt selvittää, mikä on mättänyt? 

Jos et ole, se on ensimmäinen mitä sinuna tekisin. Jos se ei auta, en valitettavasti näe muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit äitiin kokonaan. 

Huomaa: nyt ei puhuta äidistä vaan siitä, millaisena ap kokee äidin! Ap kokeet tilanteet ahdistavana todennäköisesti aina, vaikka äiti tekisi mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa ehkä enemmän nyt kun huomaan että monet pitävät tätä käytöstä tosi epänormaalina. Ettei meinata uskoa tilannettani.

Ap

Lähinnä valtaosa vain ihmettelee äitisi käytöstä, joka on todella epänormaalia. Tällä vuosituhannella kuulostaa hyvin uskomattomalta, että joku voi ilman uskonnollista tai kulttuuritaustasta johtuvaa erilaista vakaumusta suhtautua kielteisesti seurusteluun. Sehän on maailman luonnollisin asia ja sitä on tapahtunut kaikkialla maailmassa niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Noin poikkeava käytös saa väistämättä ihmettelemään, miten se voi olla mahdollista. Tarkoitus ei välttämättä ole epäillä sanojasi jaa ihmetellä äitisi toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on mennyt naimisiin (jos on siis ekassa liitossaan) aika vanhana, ainakin aikaansa nähden vanhana.

Tiedätkö mitään hänen elämästään ennen naimisiin menoa? Kuulostaa siltä, että hänelle on tapahtunut joskus jotakin hyvin traumaattista.

En tiedä. Lapsettomuutta oli kai ollut ennenkun synnyimme. Sai kuitenkin 4 lasta. Tätini ja enoni ovat sanoneet että lapsuus oli onnellinen, toki äitini on heitä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tietenkään ei ole pakko, mutta elämä menee aika hankalaksi jos sinun pitää pallotella puolison ja äidin välillä. 

Eikö ole mitenkään mahdollista keskustella äitisi kanssa ja selvittää, mikä siinä on niin kamalaa, että sinä olet onnellinen jonkun kanssa? 

Terveen äidin luulisi olevan vain onnellinen, kun tytär on löytänyt hyvän kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Äiti ei osaa luonnollisella tavalla suhtautua mieheeni. Ainakaan edelliseen. Koen tilanteen siksi kovin ahdistavaksi. Entinen ja nykyinenkin ovat olleet kunnollisia mutta jokin heissä ei ole miellyttäbäbyt äitiä. Lisäksi riita tilanteessa ottaa miehen heikkoudet sitten esille ja se loukkaa tietysti minuakin.

Ap

Toistan itseäni: Oletko keskustellut äitisi kanssa ja yrittänyt selvittää, mikä on mättänyt? 

Jos et ole, se on ensimmäinen mitä sinuna tekisin. Jos se ei auta, en valitettavasti näe muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit äitiin kokonaan. 

Huomaa: nyt ei puhuta äidistä vaan siitä, millaisena ap kokee äidin! Ap kokeet tilanteet ahdistavana todennäköisesti aina, vaikka äiti tekisi mitä tahansa.

Jos näin on, sitä suuremmalla syyllä on syytä selvittää, mistä tällainen johtuu. Eli miksi ap kokee tilanteet ahdistavina. Hän itse sanoi, että syynä on äidin käytös. Silloin voi auttaa, jos sanoo äidille että tuollainen käytös tuntuu ahdistavalta, miksi toimit noin jne. Ei se ahdistus itsestään katoa, jos ei asioista puhuta.

Sinuna ap pohtisin tarkkaan, mikä on saanut välinne tuohon pisteeseen, että et voi miestäsi kotiin viedä ilman ahdistusta. Onko todella kyse vain äitisi erikoisista näkemyksistä seurustelun suhteen vai onko taustalla muutakin, mikä hiertää välejänne? Näitä ei tarvitse eikä pidä täällä avata, mutta on hyvä käydä tilanne läpi kokonaisuutena. Helpottaa ahdistustakin, kun asiat käy kunnolla läpi eikä vatvo niitä vain omassa päässään. Tarvittaessa apua saa ammattilaisilta, jos lähipiirin kanssa ei läpikäynti onnistu.