Tämän tyypin pitäisi kokea, miltä tuntuu tulla raiskatuksi.

paikat ihan paskana vielä. Ukko (EX)raiskasi. Sattui kyllä muutoinkin kuin henkisesti...

joka vouhkasi femakoista ja vaikutti muutenkin vajaalta. Mitäpä tuommoisesta nyt loukkaantumaan mitä joku huomionhaluinen höyrypää tuolla miettii.

Harva heterokaan sitä oikeasti haluaa S&M:ia raaimmillaan. Tuostakin kirjoittajasta vain paistaa sellainen turha huomionhakuisuus, yritetään shokeerata saadakseen keskustelua aikaiseksi.

miehen johonkin ruumiinaukkoon vois mennä joku työntämään jotain vastoin hänen tahtoaan ja kysyä sitten, että mikä tässä nyt niin kauheeta on? Aivan uskomatonta, että jonkun miehen mielestä raiskaus ei ole väärin ja että kehtaa siitä vielä kirjoittaa. Normaali ihminen ajattelee niin, että kaikki mitä tehdään vastoin toisen ihmisen tahtoa, kuten esim. raiskaus, on tuomittavaa ja väärin.

Kirjoittaja ei vain ilmeisesti pystynyt ottamaan asiaan itse toitottamaansa etäisyyttä ja oma asenteelisuus paistoi hyvin vahvasti läpi. Femakko sanaakin olisi voinut olla käyttämättä.



Olen meinaan joskus pohtinut asiaa itsekin, että miksi raiskaus on kaikista pahinta mitä voi naiselle tapahtua, jopa pahempaa kuin murha?



Minusta siis tekstissä on joitakin hyviä pointteja ja ajatuksia. Mielestäni mieskin voi nykyään samaistaa itsensä asiaan, koska mieskin voidaan raiskata tietyissä yhteisöissä ja ympäristöissä, joskin samanlaista ikiaikaista historiaa ja ehdollistumia ei ole. Varmasti miestenkin raiskauksia on käytetty jossain määrin esimerkiksi sodankäynnissä vallankäyttö ja alistamis-tarkoituksessa. Voisin kuitenkin kuvitella jatkavani elämää, vaikka perseeni olisi penetroitu luvattomasti. Lisään vielä etten halua vähetellä mitään kenenkään kokemaa. Pyrin vain tarkestelemaan asiaa mahdollisemman kiihkottamasti jolloin asioiden syiden ytimeen on helpompi päästä.



t: m40

Kaikesta muusta, kidutuksesta, raiskauksesta ja alistamisesta jää jäljet jotka on kannettava koko loppuelämänsä ajan. Silloin sitä pelkää joka ikinen päivä kaikkea pientäkin, näkee vaaranmerkkejä eikä uskalla luottaa. Varmaan se luottamuksen menettäminen on kaikkein pahinta, muistot ja yksityiskohdat tapahtuneesta himmenevät ajan kanssa mutta luottamus omaan koskemattomuuteensa ei ikinä täysin palaa.



Terapialla voi tietenkin pahimpia traumoja käsitellä, mutta ei mikään terapiakaan ihmeisiin pysty.

Olen meinaan joskus pohtinut asiaa itsekin, että miksi raiskaus on kaikista pahinta mitä voi naiselle tapahtua, jopa pahempaa kuin murha?

...

Mielestäni mieskin voi nykyään samaistaa itsensä asiaan, koska mieskin voidaan raiskata tietyissä yhteisöissä ja ympäristöissä, joskin samanlaista ikiaikaista historiaa ja ehdollistumia ei ole.

Mies voi samaistaa itsensä heti, kun on raiskattu. Sitä ennen asiaa ei pysty kuvittelemaan. Ei mies tai nainen. Pelkkä koskettamisen kuvitteleminen ei vastaa sitä, vaan se on äärimmäinen pahoinvointi, jossa fyysinen kipu ja nöyryytys jää toiseksi sen kaiken itsensä häviämisen kanssa, josta syntyy se horkka ja pahoinvointi.

Raiskausta ei pysty vertaamaan pahimpaan oksennustautiin, jossa maha kouristelee. Se kouristelu ja olo on vain tuntemuksista tuleva seuraus. Sen vaikutusta ei pysty kuvaamaan ennen kuin itse on kokenut sen, eikä silloinkaan ole sanoja, jolla jakaa sen kestäessä olevaa kauhua ja siitä seuraavaa paniikkia ja tuskaa. Se on kuin pahimman fobian pakkosyöttämistä, mutta pahimpine seurauksineen. Saman aikaisesti tapetaan henkilön minä, itsetunto ja kaikki itsekunnioitus, kun syötetään vahvinta pahoinvointia aiheuttavaa lääkettä. Se tunne jatkuu raiskauksen kestäessä minuuteista tunteihin, tunneista viikkoihin ja osa minästä on vielä vuosienkin jälkeen siinä tapahtumassa.

Siinä samalla viedään kaikki hyvä pitkäksi aikaa. Kaikki riemu unohtuu ja kaikki nautinto on poissa. Ainoa joka jää, on toivo ja usko lähimmäisiin. Se mielen tasolla oleva rakkaus, agape huutaa hyvin heikkona muilta kaikua, philia on kaukana. Philia vanhempiin tai läheisiin on olemassa, kehenkään uuteen philiaa ei tunne pitkään. Eros on täysin kuollut pitkäksi aikaa.

paikat ihan paskana vielä. Ukko (EX)raiskasi. Sattui kyllä muutoinkin kuin henkisesti...

Eiköhän TAAS mielikuvituksesi laukkaa!!

Nämä Persejutut muualle kiitos!

Minusta aihe sinänsä oli ihan hyvä, mutta kirjoitus jäi lähes täysin ansiotta. Femakko-sanaa enemmän minua häiritsi se, että Laasanen kaataa pesuveden mukana viemäriin koko Kätilöopiston vastasyntyneiden osaston. Jos teksti pyrkii osoittamaan, että on liioiteltua rinnastaa raiskaus murhaan, vaikuttaa liioitellulta turvautua perusteisiin, jotka kyseenalaistavat sekä useimpien väkivallan muotojen että olemassaolon ja yksilön itsemääräämisoikeuden. Joko kyse on ironiasta ja provokaatiosta tai sitten Laasanen on vakavissaan sitä mieltä, että yhden spesifin vain naisiin kohdistuvaksi määrittelemänsä väkivaltatyypin kohdalla väkivalta ja itsemääräämisoikeuden riistäminen voidaan määritellä uudelleen.

- Femakkojen retoriikka ei ikään kuin salli raiskatun toipua - joka suunnasta huudetaan raiskauksen kauheutta niin kovalla äänellä, että tuntuu kuin siitä olisi jotenkin sopimatonta selviytyä. "Toipunut raiskattu" ei ole edes julkisuudessa olemassa.

- Eivät femakot eivätkä femakoiden retoriikan omaksuneet kiekukaulat oikeasti halua hyvää raiskauksen uhreille. He haluavat, että raiskauksen uhreilla menisi mahdollisimman huonosti, jotta heillä olisi millä syyllistää miehiä.

Ensinnäkin Laasanen ei ole vissiin seurannut femokoiden lätinöitä ainakaan kymmeneen vuoteen, koska etenkin liberaalissa anglo-amerikkalaisessa genressä (eli siinä isoimmassa, jota on blogosfääri ja akateeminen maailma pullolaan) on olemassa kategoria nimeltä "rape survivor" (naiset, jotka ovat toipuneet raiskauksesta), joka on heti jumalasta ja Gloria Steinemista seuraava. Seksuaalisesta väkivallasta toipumista seuraavasta emansipaatiosta puhuminen on ollut trendi jo useamman vuoden, oikeastaan samoista syistä kuin mitä Laasanen tapailee.

(edit: teksti oli näemmä jo vuodelta 2004. En tiedä, mikä on ollut blogimaailman tai ns. vapaan keskustelun tilanne tuolloin, mutta akateemiset feministit ovat kyllä pitäneet teemaa yllä jo hyvän aikaa.)

- Ei, penetraatio ei todellakaan vaikuta henkilökohtaiselta asialta - tai asialta jolla olisi suuresti merkitystä. On erittäin vaikea käsittää, miksi se, että joku työntää sen sinne ilman lupaa tappaa naisen henkisesti, kun sama nainen voisi lauantaina baarista bongata aivan samaisen miehen suostuvaisesti panolle.

- Olen aika varma, että sukuelinten koskettaminen on useimpien mielestä merkittävä asia, mutta olisi erittäin hauska kuulla selkeä perustelu miksi? Todennäköisesti sellaista ei kuulu, koska se paljastaisi että ihmisen sukupuolitoiminnoilla, seksuaalihistorialla ja -menestyksellä ja sellaisilla asioilla on painava ja kiistämätön sosiaalinen merkityksensä. Ne ovat ihmisen arvoa määrittäviä asioita.

- Loogisesti ajateltuna, mitä raiskaus on? Se on se, että mies penetroi jonkin naisen ruumiinaukon peniksellään, tai jommankumman alemman ruumiinaukon jollakin tarkoitukseen sopivalla tai sopimattomalla esineellä. Jos keskitytään tuohon ja unohdetaan mahdollinen muu väkivalta, joka menee pahoinpitelyn piikkiin, sekä psykologiset seikat, niin mikä tuossa nyt on niin kamalaa?

Jos jätetään huomiotta se, että Laasanen puhuu itsensä kanssa ristiin, ja se, että pakotettu penetraatio emättimeen tai anaaliin tuottaa sekä kipua että ruumiinvammoja myös ilman muun väkivallan ymppäämistä, tämä asenne ei minusta yleisesti ottaenkaan ole kovin hedelmällinen. Se, että henkilökohtaiset mieltymykset ja valinnat voivat kohdistua mihin vain ei johda siihen, että ne kohdistuvat siihen kaikkeen. Se, että sosiaaliset tilanteet ja henkilökohtaiset kokemukset pitäisi reduoida kultturisessa tyhjiössä tapahtuviksi akteiksi, joissa liha koskettaa lihaa eikä vähäisiä ruuminvammoja tai henkilökohtaista kivun tai nöyryytksen kokemuksta lasketa, taas kieltää melkein kaiken väkivallan, nöyryyttämisen ja kiusaamisen olemassaolon.

Kaikki väkivalta on lopulta tässä Laasasen esittelemässä loogisessa muodossa sitä, että mikä hyvänsä se koskettaa ei-toivotulla tavalla mitä hyvänsä sitä. Mikä siinä on niin kamalaa, jos pysyviä ja vakavia ruumiinvammoja ei tuoteta?

Suoranaisen väkivallan lisäksi tämä logiikka kieltää täysin myös esimerkiksi eristäminen kiusaamisen muotona ja muut nimenomaan sosiaaliset kiusaamisen muodot. Mitä pahaa on siinä, että kaikki muut kieltäytyvät leikkimästä hiljaisen lapsen kanssa, kun lapsi kerran voisi aivan hyvin myös itse valita olla leikkimättä muiden kanssa, hiljainen kun on? Mitä pahaa on herjaamisessa ja uhkailussa, lukuun ottamatta sitä, että uhrille tulee paha mieli? Hänhän voisi kertoasamanlaisia juttuja kavereidensa kanssa?

Tämä paljastamisen logiikka jättää huomoitta myös sen, että häpeä ja nöyryytys ovat vahvasti sosiaalisia tunteita. Ne eivät synny uhrin päässä ja vaan kumpuavat käsityksistä siitä, mikä on yleisesti inhottavaa, alentavaa tai loukkaavaa samalla tavalla kuin kaikki symboliset ja rituaaliset merkitykset. Toki voidaan ajatella, että loogisesti sen, että tuntematon päällekarkaaja virtsaa uhrinsa kasvoille ei pitäisi olla pätkääkään sen nöyryyttävämpää kuin sen, että tuntematon päällekarkaaja kaataa uhrinsa kasvoille kädenlämpöistä kahvia. Tämän vakuuttaminen ihmiselle, jonka päälle on virtsattu lienee yhtä hankalaa kuin vakuutta vaaleanpunaisen sydänkortin vastaanottajalle, että juuri tässä tapauksessa sydämet viestivät vastenmielisyydestä ja vihasta.

Tämä yksinkertaistaminen jättää huomiotta myös sen, että ihmisille on tyypillistä traumatisoitua tilanteissa, joissa he ovat joutuvat uhrin asemaan tai heidän ykisityisyyttään loukataan myös silloin, kun seuraukset eivät ole objektiivisesti arvioiden kammottavia. Pahoinpitelyn uhri voi ottaa asian raskaasti, vaikka olisi selvinnyt murtuneellä nenällä tai kylkiluulla. Asuntomurron uhri voi kokea asian henkilokohtaiseksi yksityisyyden loukkaamiseksi, vaikka tavaraa saa rahalla tai vaikka voro ei olisi käynyt läpi niitä henkilokohtaisimpia tavaroita, esimerksiki valokuvia, papereita tai tietokonetta. Oma seksuaalisuus ja keho seksuaalisena taas ovat usein ihmisille huomattavasti henkilökohtaisempia kuin muut asiat - seksiä ei harrasteta julksilla paikoilla, ei kenen tahansa kanssa, kipeästä polvesta voi puhua kahvipöydässä, mutta ei potenssi- tai kostumisongelmista jne - jolloin valinnanvapauden ja loukkausten merkitys noilla alueilla on henkisesti raskaampi kuin vähemmän yksityiseen tunkeutuminen.

- Jos asiaa etäännyttää riittävästi, raiskauksen voi nähdä nytkin ikään kuin auton luvattomana käyttöönottona - tosin nyt naisen auton.

Vaatii aika lailla etäännyttämistä, että henkilörikos muuttuu omaisuusrikokseksi. Etäisyys aiheeseen toki kasvaa välttämättä, kun ryhdytään puhumaan eri asiasta. Samalla logiikalla voisi todeta, että on loogisesti ajatellen yksi ja sama, hakataanko pesäpallomailalla miestä vai miehen autoa - tosin tämä pätee myös naisten autoihin.

Se, että ihminen rinnastetaan käytettävään esineeseen tosin on jo itsessään aika hälyttävää.

- Monen mielestä raiskaus on huono juttu vaikka siitä otettaisiin pois pahoinpitely, pakottaminen ja sellainen. Siinä loukataan naisen seksuaalisuutta. Siis, mikä on naisen seksuaalisuus mitä pitää varjella, jos se on irrallaan suvunjatkamisesta ja toisaalta pelkästä fyysisestä stimulaatiosta. Kertokaa minulle mitä tämä epäilemättä aineeton objekti on, miksi senkaltaista sosiaalista konstruktiota pitää pitää olemassa ja mitä hyötyä siitä on?

Luolamies on käsitellyt samaa teemaa omassa blogissaan. Onko raiskauksen sisältö rikoksena lähinnä vain naisen seksuaalisen itsemääräämioikeuden kunnioittamatta jättäminen?

Olen seurannut kirjoittelua aihepiiristä ns. asiasyistä ja Laasasen mainitsema "naisen seksuaalisuuden loukkaaminen" argumenttina on silkkaa fiktiota. Se oikea puheenaihe on alempanakin mainittu (seksuaalisen) itsemääräämisoikeuden loukkaaminen.

Sitä, miksi ihmisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen, miksi hänen vapautensa riistäminen tai hänen henkilöönsä väkivalloin kajoaminen (nämä kaikki ovat oikeastaan sitä yhtä ja samaa) on väärin ja saattaa olla jopa traumaattista, en haluaisi edes joutua erikseen perustelemaan. Minua hämmentää suuresti se, että yhä uudelleen ja uudelleen - eikä vain tämän tekstin kohdalla - tämä pitää joutua perustelemaan ihmisille, jotka periaatteessa ymmärtävät yskän, mutta lakkaavat näkemästä asiaa isona ongelmana, jos sana ihminen korvataan sanalla nainen ja sana henkilö sanalla sukupuolielin. Eivätkö naisetkin ole ihmisiä ja meidän sukupuolielimemme osa meidän henkilöämme?

Raiskaus on hyvä ja kiinnostava keskustelunaihe, mutta tämä kirjoitus kiipeä persaus edellä puuhun niin monessa asiassa, että pidän äärimmäisen hälyttävänä, jos tätä pitää kiinnostavana keskustelunaiheena yhtään mistään.

on kiinnostava leffa, Almodovarin uusin eli Iho jossa elän. Suosittelen.