Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan odottaa, että uusi kumppani kertoo lapsilleen / perheelleen
06.07.2017 |
Olen tapaillut aktiivisesti kumppaniani 6kk. Iso R sana on ollut keskustelussa ( viestien kautta kylläkin ) . Hänellä on kaksi lasta aiemmasta liitosta niinkuin minullakin. Hän on jo tavannut koko perheeni ja hänet on otettu avosylin meillä vastaan. Minusta ei olla vielä kerrottu hänen lapsilleen, mikäli tapaamme hänen luona lasten ollessa kotona - hiippailen sinne salaa lasten nukkuessa ja poistun kotiini nukkumaan.
Perusteena tälle on , että kumppanini on eronnut tuoreeltaan ja lasten kannaltahan tilanne on se että äiti ja isi olivat ensin yhdessä heidän asunnossa - kunnes tuli ero. Kumppani jäi lasten kanssa asumaan ent. pariskunnan yhteiseen kotiin, mikä on tätä nykyä hänen ja lasten koti. Kumppanini ajattelee lastensa parasta ja valmiutta ottaa vastaan uutta ihmistä, niinkuin kuuluukin. Minun näkökulmasta tämä tilanne vähän alkaa jo stressaamaan, en halua vaatia mitään - koska eestään sen löytää. Päätän itse suhteen siinä kohtaa.. Mutta mitenhän kauan on kannaltani järkevää odotella että asia etenisi. Tästä on pitänyt kertoa jo monta kertaa, mutta aina tullut jotain miksi lapset eivät ole valmiita ja täytyy katsoa myöhemmin. Väkisin ajattelen, että hänen täytyy osittain myös epäillä minua / meitä koska ei kerro lapsille, että hänellä on uusi kumppani. Hän on luonteeltaan toki kovin harkitseva eikä etene missään nopeasti..Osittain tässä on varmaan kyse omasta malttamattomuudestanikin.. kai ?
Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja miten siinä sitten kävi ?
Kommentit (15)
Riippuu aivan lasten iästä ja luonteesta, miten nopeasti he toipuvat vanhempiensa erosta. Tämän jälkeen on yleensä hyvä pitää lasten elämässä jonkinlainen seesteinen kausi ja vasta sitten tuoda uusia äiti/isäpuoliehdokkaita lasten elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kiire? Mä rupesin tapailemaan uutta miestä aika pian eron jälkeen. Kerroin lapsille tästä puolen vuoden päästä. Että äitillä on poikaystävä. Kerroin millainen hän on ja että tutustutaan vielä paremmin. Miesystävä tapasi lapset, kun oltiin seurusteltu 1v 3kk. Tuossa vaiheessa lapsilla oli isoimmat kipuilut eron suhteen menneet ja olivat valmiit tapaamaan uuden ihmisen. Lisäksi olivat itse uteliaita ja esittivät toiveen, että voisiko miesystäväni tulla kylään. Mies oli ekan kerran yökylässä lasten aikana tästä vuoden päästä. Eka yhteinen loma 2 vuoden päästä. Hitaasti ja rauhallisesti mennään. Kaikilla kaikki hyvin.
Useampi vuosi olisi asiallista. Ei lasten tarvitse joka tyttistä tavata.
Ymmärrän, että olet malttamaton. Mutta juuri sitä sinä nyt kuitenkin olet. Nainen haluaa olla hyvä äiti lapsilleen. Eikä hän halua riskeerata teidän suhdetta. Sillä hänelle on erityisen tärkeää, että juuri sinun kohdallasi kaikki menee hyvin. Siitä tuo mielestäni kertoo.
Maltti on valttia.
Älä painosta. Harkitsevaisuus on hyvä piirre, erityisesti kun kyse on lapsista. On ihan hyvä odottaa, antaa lapsille aikaa. Liika hätäily on pilannut monta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ihmettelen mikä kiire sinulla on. Mielestäni ensimmäiseen puoleen vuoteen ei tarvitse edes käydä mielessä, että pitäiskö puolison lapsille esitellä uusi kumppani. Sen jälkeen jos alkaa tuntua vakavalta suhde, voi sitten pikku hiljaa alkaa sitä harkitsemaan. Ja kuulostaa todella järkevältä naiselta, että antaa lastensa toipua rauhassa erosta ennen kuin esittelee uuden kumppanin.
Olet malttamaton. Anna kumppanisi tehdä sinulle tilaa perheessään ja elämässään omaan tahtiinsa.
Sinulla on kuitenkin oikeus omiin tunteisiisi. Olisi tärkeää, että voitte kumppanisi kanssa keskustella tilanteesta ja sen herättämistä fiiliksistä. Pystytkö kertomaan ajatuksistasi, ilman että hän kokee sen syyllistämisenä ja painostamisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastanneille. Olette kukin täysin oikeassa! Kiitos että vastasitte näin asiallisesti. Maltti on valttia vaikka näin rakastuneena sitä ei välillä meinaa nähdä metsää puilta ja haluaisi kaiken heti. Mutta eihän ne asiat sieltä häviä vaikka matkan taittaa hitaammin. Olen itse kumppanilleni sanonut lukuisia kertoja, että minun takia ei tarvitse asian kertomista kiirehtiä, koska minun silmissä lasten etu menee oman kärsimättömyyteni edelle.. ja se mitä mutkissa oiotaan nyt voi kääntyä pahasti vastaan jos lapset alkaisivat oireilemaan eikä hyväksyisi uutta kumppania.. vain koska he eivät ole saaneet toipua vanhempien erosta rauhassa. Hän tietää kyllä miten raskaaksi koen yölliset hiippailut, puhumme hyvin avoimesti kaikesta. Ystäväpiirissäni on ollut "kaikkitietäviä" neuvonantajia ketkä ovat ihmetelleet "ai eikö sua ole vieläkään esitelty lapsille", mikä on sai omat ajatukset hetkellisesti harhailemaan että olisiko tämänkaltaisessa tilanteessa kuulunut jo tapahtua nopeammin.. Kiitos kun saitte mieleni kirkastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille. Olette kukin täysin oikeassa! Kiitos että vastasitte näin asiallisesti. Maltti on valttia vaikka näin rakastuneena sitä ei välillä meinaa nähdä metsää puilta ja haluaisi kaiken heti. Mutta eihän ne asiat sieltä häviä vaikka matkan taittaa hitaammin. Olen itse kumppanilleni sanonut lukuisia kertoja, että minun takia ei tarvitse asian kertomista kiirehtiä, koska minun silmissä lasten etu menee oman kärsimättömyyteni edelle.. ja se mitä mutkissa oiotaan nyt voi kääntyä pahasti vastaan jos lapset alkaisivat oireilemaan eikä hyväksyisi uutta kumppania.. vain koska he eivät ole saaneet toipua vanhempien erosta rauhassa. Hän tietää kyllä miten raskaaksi koen yölliset hiippailut, puhumme hyvin avoimesti kaikesta. Ystäväpiirissäni on ollut "kaikkitietäviä" neuvonantajia ketkä ovat ihmetelleet "ai eikö sua ole vieläkään esitelty lapsille", mikä on sai omat ajatukset hetkellisesti harhailemaan että olisiko tämänkaltaisessa tilanteessa kuulunut jo tapahtua nopeammin.. Kiitos kun saitte mieleni kirkastumaan.
Kyllä meidänkin rauhallista etenemistä on ihmetelty. Suhdetta vähätelty, "ai ettekö te edes asu yhdessä!" jne... Täytyy vain muistaa ajatella, että tämä on meidän elämää, tässä rakennetaan jotain pysyvää ja lopullista, kiirettä ei ole. Loppu elämä aikaa.
T. Se, jolla hitaasti lasten ehdoilla "edennyt" suhde (ja oikeasti toistemme kanssa, kahdestaan, on edetty kyllä koko ajan, meidän suhde on ollut tiivis ja vahva, rakastava ja lämmin. Omia tunteita ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiin: on eri asia itselle olla rakastunut upeaan ihmiseen! Lapset ei ole, heille se ihminen on vain uusi ja vie osan rakkaan äidin tai isän huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille. Olette kukin täysin oikeassa! Kiitos että vastasitte näin asiallisesti. Maltti on valttia vaikka näin rakastuneena sitä ei välillä meinaa nähdä metsää puilta ja haluaisi kaiken heti. Mutta eihän ne asiat sieltä häviä vaikka matkan taittaa hitaammin. Olen itse kumppanilleni sanonut lukuisia kertoja, että minun takia ei tarvitse asian kertomista kiirehtiä, koska minun silmissä lasten etu menee oman kärsimättömyyteni edelle.. ja se mitä mutkissa oiotaan nyt voi kääntyä pahasti vastaan jos lapset alkaisivat oireilemaan eikä hyväksyisi uutta kumppania.. vain koska he eivät ole saaneet toipua vanhempien erosta rauhassa. Hän tietää kyllä miten raskaaksi koen yölliset hiippailut, puhumme hyvin avoimesti kaikesta. Ystäväpiirissäni on ollut "kaikkitietäviä" neuvonantajia ketkä ovat ihmetelleet "ai eikö sua ole vieläkään esitelty lapsille", mikä on sai omat ajatukset hetkellisesti harhailemaan että olisiko tämänkaltaisessa tilanteessa kuulunut jo tapahtua nopeammin.. Kiitos kun saitte mieleni kirkastumaan.
Kyllä meidänkin rauhallista etenemistä on ihmetelty. Suhdetta vähätelty, "ai ettekö te edes asu yhdessä!" jne... Täytyy vain muistaa ajatella, että tämä on meidän elämää, tässä rakennetaan jotain pysyvää ja lopullista, kiirettä ei ole. Loppu elämä aikaa.
T. Se, jolla hitaasti lasten ehdoilla "edennyt" suhde (ja oikeasti toistemme kanssa, kahdestaan, on edetty kyllä koko ajan, meidän suhde on ollut tiivis ja vahva, rakastava ja lämmin. Omia tunteita ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiin: on eri asia itselle olla rakastunut upeaan ihmiseen! Lapset ei ole, heille se ihminen on vain uusi ja vie osan rakkaan äidin tai isän huomiosta.
Tota vähättelyä ja epäröinnin herättelyä on minunkin vaikea ymmärtää. Mielestäni ystävien tulisi kannustaa, tukea, kuunnella eikä saada toista epäröimään:" onko tässä pohjimmiltaan jotain pielessä kuitenkin..? " ja sen epäilyn tuomalla vainoharhaisuudella pahimmillaan itse pilaa kaiken mistä olisi voinut tulla jotain kaunista . Toki ymmärrän tilanteet, jos sattuisi olemaan kyse siitä että uusi puoliso on oikeasti huono valinta jonkun perustellusti ( ei mutu tuntuman perusteella ). Huono valinta mielestäni tarkoittaa esim. on alkoholisti, addikti, juoksee vieraissa jatkuvasti, on väkivaltainen / uhkaava.
Mut tämmösiä ihmiset liian usein on.. susia toisille muka hyvät mielessä
Tiedättekö mitä? Tää on varmaan oikeesti ensimmäinen ketju tällä palstalla missä ei ole yhtään epäasiallista kommenttia! Ihmiset vastaa asialliseen pohdiskeluun perustellen ja fiksusti. Joo, ja olen siis samaa mieltä kuin muutkin että liialla hosumisella voi pilata kaiken joten parempi edetä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli lapseton kumppani, elämäni rakkaus, vajaa kolme vuotta eron jälkeen. Esittelin lapsille muutaman päivän tuttavuuden jälkeen. Olin niin varma, että hän on tuleva puolisoni. Lapset sopeutuivat hyvin ja nyt vuosien jälkeen on ollut ihana nähdä miten luottavainen ja lämmin suhde teineillä ja kumppanillani on. Meillä siis lapsille ei eron jälkeen esitelty ketä tahansa tapailukavereita, vain vakavat pysyvään suhteeseen johtaneet. Toisessa kodissa reilun vuoden päästä, ja toisessa siis 2 v 10 kk.
Eli ei sillä seurustelun pituudella ole niin väliä, vaan sillä ovatko lapset toipuneet. Ja myös vanhemman silmällä, ettei uusi kumppani ole mikään idiootti narsisti, päihdeongelmainen tai muu ongelmainen.
Lapseni olivat erotessa 11v ja 8v. Tutustuin vuotta myöhemmin mukavaan mieheen, mutta en halunnut kiirehtiä lasten tutustumista häneen, koska en etsinyt lapsille isää (heillä oli sellainen jo). Mies kuitenkin halusi tutustua lapsiini ja sitä, että minä ja lapset tutustumme hänen lapsiinsa (silloin 6v ja 4v). Olin sitä mieltä, että ei kiirehditä, mutta mies oli eri mieltä. Hän alkoi yllättäen kävellä vastaan lasteni koulun luona illalla samaan aikaan, kun harrastukset olivat loppumassa eli mies tiesi, että olisin siellä lapsia vastassa. Lauantaina mies ja lapset olivat sattumalta samassa kauppakeskuksessa, jonne olin kertonut omien kanssa meneväni jne.
Katsoin, että mies ei kunnioita toivettani ja vähensin yhteydenpitoa. Hänen mielestään olin ylivarovainen. Minusta aikuisten suhteet eivät kuulu lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei taida olla loppujen lopuksi yhtä oikeaa etenemistapaa, vaan se mikä sopii itselle parhaiten on se paras. Oma valmiuteni mahdollisen suhteessa etenemisen osalta on "kunnossa", tarkoitan tällä sitä että olen itse eronnut jo vuosia sitten ja sen jälkeen sekä minä että lapset ollaan käsitelty ero ja meidän elämä on tosi vakaa mihin mahtuisi uusi ihminen .
Mutta jos jälkikäteen ajattelisin omia valmiuksiani edetä tilanteessa kun ero oli tuore, niin eihän niitä valmiuksia silloin olisi mulla itsellä ollut.. Vaikka itse aikanaan erota halusin niin olihan sitä eron myötä aika rikki kuitenkin. Ei ne ehkä ikinä ole helppoja.. Mutta tässäkin ollaan yksilöitä, moni tuttavani on mennyt tyyliin suhteesta suhteeseen ja vuosia ovat jo olleet onnellisia ja vaikuttaa että onni jatkuu..
Äskeisen kirjoittajan yhteydenpidon vähentämisen ymmärrän.. Olisin itse vastaavassa tilanteessa kokenut, että nyt ollaan liikaa mun henkilökohtaisella tilalla. Olisin todennäköisesti toiminut samoin.
On ihan mahdollista että lapset vielä oireilevat eroa ja kumppanisi ei halua tilannetta jossa lasten yleinen paha mieli erosta tulisi osaksi heidän mielipidettään sinusta. Parempi esitellä uusi kumppani tilanteessa jossa lapset eivät ole jo valmiiksi perusnegatiivisissa tunnelmissa tätä uutta rakasta kohtaan.