Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellistä, mutta en ole omasta halusta halunnut tavata erästä ystävääni viimeksi kuin toissa kesänä, ja edes kaipaa hänen näkemistään!
05.07.2017 |
Voisinpa laittaa välit poikki ihan kokonaan, mutta kun hän aina vaan soittaa tai viestejään lähettelee, niin en ole säälistä viitsinyt ihan suoraan sanoa, ettei minua enää kiinnosta hänen pienen pieni ja ahdas ja rajoittunut elämän tyylinsä. Hän on itsekkin maininnut, että kun hänelle ei koskaan tapahdu mitään.
Onko teillä muilla tälläisiä mitään sanomattomia ystäviä ystävienne joukossa?
Kommentit (9)
Mulle ei tule oikeastaan ketään ihmistä paitsi poikaystävää ikävä vaikkei nähtäisikään pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös yksi pitkäaikainen ystäväni on muuttunut niin paljon viimeisimpien vuosien aikana, että olemme tavanneet enää harvoin silmätysten, ja itsekkään en ole enää ollut pariin vuoteen halukaskaan häntä tapaamaan. Minulla on onnekseni niin paljon muitakin ihmissuhteita, että en edes ole ajatellut ajatuksissani tätä omituista ystävääni, joka elää jotenkin säälittävän yksitoikkoista elämää, mitä olen hänen kuullut puhelimessa kertovan. Ystävälläni on hyvin vähän läheisiä sukulaisia, ja kumppaninsa on täydellisesti irti ns. yhteiskunnasta, ei ole ollut työelämässä enää vuosiin. Ystäväni joutuu kuitenkin työnsä lisäksi tekemään kaikki kotityöt ja tekee kaiken kuten kumppaninsa päättää ja määrää ystäväni tekevän. Olen huomannut jo vuosia sitten, että ystäväni ei saa tehdä mitään ilman kumppaninsa hyväksyntää. En jaksaisi tuollaisen narsistisen kumppanin kanssa ystävän sijalla päivääkään. Ystäväni kumppani on vienyt ystävältäni oman tahdon elää ja olla kuten normaalit ihmiset.
On hirveää katsoa omasta pitkäaikaisesta ystävästäni kuinka hän on luisunut täydellisesti oman sairaseläkkeellä olevan miehensä täyspainoiseksi palvelijattarekseen! Ystäväni elämä on valunut hukkaan töissä käydessä, kodinhoidossa ja luuserimiehensä passaamisessa. Ainiin yksi yksinäinen harrastuslaji ystävälläni on, mutta ei sitten mitään muuta, koska ystäväni ei vaan enää jaksa mitään muuta, koska kaikki aikansa kuluu töitä tehden niin töissä kuin kotonaan. Ystäväni valittaa koko ajan vaan väsymystään ja unettomuuttaan, ja pelkää paniikkikohtauksiaan jne., ja itse olen ajatellut, että eipä mikään ihme, että ystäväni on välillä erittäin uupunut. Itsekkin olisin hänen asemassaan.
Ystäväni maksaa ihan kaiken, koska mies perustelee työkyv.eläkeläisenä, että hänellä on auto, jolla hän kuskaa ystävääni vain ja ainoastaan pakollisiin paikkoihin, kuten ruokakauppaan ja töihin, jos vettä sataa ja ystäväni ei viitsi mennä pyörällä töihin. Huomio: Ystäväni maksaa miehensä auton bensat ymt.kulut, ruokaostokset, asuntokulut jne.
Lomamatkoilla ystäväni ei ole päässyt käymään enää vuosiin.
Ystäväsi kuulostaa ihan minulta, itsekin viimeksi viime kesänä olen nähnyt ketään ystävistäni. Aloitin henkisesti todella raskaan työn ja nyt ehdin töiden jälkeen vain itkeä ja nukkua. Mitään sosiaalista elämää ei ole, mutta haluan silti jakaa murheitani kavereille tekstiviestein, koska en pysty puhumaan tästä muille. Varmasti he tuntevat samoin minusta kuin sinä ystävästäsi, mikä vielä lisää stressiä ja murheita.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi kuulostaa ihan minulta, itsekin viimeksi viime kesänä olen nähnyt ketään ystävistäni. Aloitin henkisesti todella raskaan työn ja nyt ehdin töiden jälkeen vain itkeä ja nukkua. Mitään sosiaalista elämää ei ole, mutta haluan silti jakaa murheitani kavereille tekstiviestein, koska en pysty puhumaan tästä muille. Varmasti he tuntevat samoin minusta kuin sinä ystävästäsi, mikä vielä lisää stressiä ja murheita.
Miksi et mene ammattiauttajalle puhumaan ongelmistasi?
Miksi olet jäädyttänyt sosiaalisen elämäsi, ja rajoitat sen vain ja ainoastaan tekstiviesteilyysi?
Tunnetko itsesi onnelliseksi enää milloinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin vuosia sitten yhteydenpidon kaikkiin kavereihini, enkä ole kaivannut heitä päivääkään. Tiedän, kuulostaa kamalalta, mutta näin vain on. Olen muutenkin aika lailla itsekseni viihtyvää sorttia, enkä jaksaisi (en jaksanut silloinkaan, kun mulla oli aktiivinen sosiaalinen elämä) niitä jatkuvia soitteluita ja miesjuttujen puinteja ja draamailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi kuulostaa ihan minulta, itsekin viimeksi viime kesänä olen nähnyt ketään ystävistäni. Aloitin henkisesti todella raskaan työn ja nyt ehdin töiden jälkeen vain itkeä ja nukkua. Mitään sosiaalista elämää ei ole, mutta haluan silti jakaa murheitani kavereille tekstiviestein, koska en pysty puhumaan tästä muille. Varmasti he tuntevat samoin minusta kuin sinä ystävästäsi, mikä vielä lisää stressiä ja murheita.
Miksi et mene ammattiauttajalle puhumaan ongelmistasi?
Miksi olet jäädyttänyt sosiaalisen elämäsi, ja rajoitat sen vain ja ainoastaan tekstiviesteilyysi?
Tunnetko itsesi onnelliseksi enää milloinkaan?
Aika ei riitä, töissä menee helposti 12h päivässä ja viikonloppuisin teen töitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän seurassa täytyy voida hyvin.Minäkin olen jättänyt taakse ihmisiä, jotka ovat muuttuneet liian erilaisiksi. Yksi puhuu nykyään vain töistä ja kyselee liian uteliaasti minun töistäni. Ei kiinnostanut se kuulustelu. Työkaveri vaikutti aluksi kivalta,mutta töksäytteli ikävästi toistuvasti. Ei ole mitään pakkoa olla kenenkään kanssa, jos se aiheuttaa pahaa mieltä!
Minä en kaipaa lainkaan naispuolisia ystäviä, miehen haluaisin vain löytää. Hetken aikaa nyt aikuisiällä oli yksi naispuolinen ystävä mutta sanoin hänelle suoraan etten ole enää kiinnostunut pitämään yhteyttä (ihan nätisti esitin asian) ja siihen se loppui.