Miten vois lähestyä työkaveria "vaivihkaa"?

Jätä väliin niin ei tule pettymystä.

Missä asioissa haluat lähestyä?

Kysyt suoraan vaan. Onko teillä mitään vapaamuotoisempaa tilaisuutta jossa olisi luonnostaan rennompi fiilis. Naispuolinen työkaverini lähestyi minua onneksi...

Suoraan tai jätä kokonaan rauhaan.

Pahinta mitä voi tehdä on lähestyä vaivihkaa kuukausikaupalla ja ihmetellä kun toinen "ei huomaa". Huomaa se muttei varmaan tule vastaan jos haluaa sinun lopettavan vaivihkaisen vihjailevan lähestymisen.

Fiksu ihminen ei vihjaile vaan puhuu asiat suoraan ja vetäytyy heti ja lopullisesti ellei toinen hyppää kaulaan onnellisena. Se on kuitenkin sen toisen työpaikka jossa pitäisi pystyä keskittymään työntekoon eikä ihailijoiden tuuppimiseen kauemmas.

Tekis itsekkin mieli lähestyä yhtä naispuolista työkaveria. En vaan oikein uskalla.

Lähestyn kaikkia kaverina. On ok kysyä kuulumisia tai kehua jostain asiasta, siitä toinen joko lähtee mukaan ja jutut kehittyy kuin itsestään. Kuitenkaan et ole tungetteleva

Jos olet kokenut saaneesi vastakaikua, niin puhuisin suoraan. Jos et, niin ehkä kannattaa antaa olla. Ja varsinkin jos on sellainen työkaveri, jonka kanssa joudut jatkossakin olemaan läheisissä tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kokenut saaneesi vastakaikua, niin puhuisin suoraan. Jos et, niin ehkä kannattaa antaa olla. Ja varsinkin jos on sellainen työkaveri, jonka kanssa joudut jatkossakin olemaan läheisissä tekemisissä.

Toikin voi olla sellainen asia että se kohde saattaa silti arvostaa lähestymistä. Jos ollaan aikuisia ja tunne-elämältä kypsiä niin tuskin se ihminen nokkiinsa ottaa tai tekee lähestymisestä mitään juttua vaan tuota varmasti moni pitää kauniina asiana.

Vai moniko ottaa aidon kiinnostuksen huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kokenut saaneesi vastakaikua, niin puhuisin suoraan. Jos et, niin ehkä kannattaa antaa olla. Ja varsinkin jos on sellainen työkaveri, jonka kanssa joudut jatkossakin olemaan läheisissä tekemisissä.

Toikin voi olla sellainen asia että se kohde saattaa silti arvostaa lähestymistä. Jos ollaan aikuisia ja tunne-elämältä kypsiä niin tuskin se ihminen nokkiinsa ottaa tai tekee lähestymisestä mitään juttua vaan tuota varmasti moni pitää kauniina asiana.

Vai moniko ottaa aidon kiinnostuksen huonona asiana?

Totta tuokin. Ehkä ajattelin tätä enemmän sen mahdollisesti huonoitsetuntoisen lähestyjän näkökulmasta, jolle soisin sen mieluisan lopputuloksen.

hiipimällä?

Työkaveri (mies) kysyi lähdenkö yksille, whatsup viestillä, työasioissa muutenki jo siä kirjoteltiin. Sillon ihan vaan jutusteltiin. Seuraavalla viikolla kysyi lähenkö johki uudestaan, häntä kiinnostais tutustua paremmin. Reilu 2kk on nyt tapailtu.

Hän kerto jossain vaiheessa, että oli jo pidempään miettinyt asiaa. Piti kuitenkin kerätä rohkeutta, kun on vähän ujo, että kysymyksen uskalsi laittaa.

Ja tolle ekalle tapaamiselle siis ite menin asenteella "työkaverin kanssa yksille". Aattelin ettei oo haittaa tutustua paremmin, kun tehään kuitenkin samoja töitä ja hällä niistä pidempi kokemus. Sen perusteella pidin sen verran mukavana tyyppinä, että hyvinkin voi tutustua paremmin.

Eli voisitko ensin pyytää yksille/kahville? Ja joko sillon kertoa kiinnostuksesta tai jälkikäteen kysyä haluisko tavata uudestaan.