Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Askel askeleelta kohti eroa
03.07.2017 |
Lopultakin olen löytänyt sen tien. Nyt pitää vain edetä aina sen matkaa kuin voimat riittävät. En enää käänny kerjäämään ja ruikuttamaan. Mies saa tehdä valintansa. Olen kertonut mitkä valinnat johtavat eroon. Yksi pieni, mutta minulle tärkeä asia eron mahdollistamiseksi on hoidettu. Huomasin, että jo se helpotti.
Miksi höpötän ja avaudun täällä? Koska se helpottaa lisää.
Kommentit (11)
Miksi hän tekisi sen huomenna, jos ei ole sitä tähänkään mennessä tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Haluan vain nähdä aina vielä yhden päivän, joka rohkaisee minua ottamaan yhden pienen askelen.
Tätä reittiä perille pääsee hitaasti, mutta tähän voinani riittävät. Onko joku muu saanut tällaista hidasta mutta loogista tietä elämäänsä eteen päin?
Kyllä. Voit tehdä mielikuvaharjoittelua siitä millaista kun kun olet vapaa voimia vievästä suhteesta. Pärjäät itse, sinulla on oma koti johon saa tulla vain sinun luvallasi. Laita rahaa sivuun, piilota vaikka että sinulla on sitten edes vähän säästöjä kun tulee lähdön hetki. Juttele jonkun luotettavan ihmisen kanssa suunnitelmistasi, soita vaikka auttavaan puhelimeen. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Voit tehdä mielikuvaharjoittelua siitä millaista kun kun olet vapaa voimia vievästä suhteesta. Pärjäät itse, sinulla on oma koti johon saa tulla vain sinun luvallasi. Laita rahaa sivuun, piilota vaikka että sinulla on sitten edes vähän säästöjä kun tulee lähdön hetki. Juttele jonkun luotettavan ihmisen kanssa suunnitelmistasi, soita vaikka auttavaan puhelimeen. Voimia sinulle.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Haluan vain nähdä aina vielä yhden päivän, joka rohkaisee minua ottamaan yhden pienen askelen.
Kohta huomaat yhden päivän muuttuvan kahdeksi, viikoksi, kuukaudeksi, vuosiksi... et uskalla erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Haluan vain nähdä aina vielä yhden päivän, joka rohkaisee minua ottamaan yhden pienen askelen.
Kohta huomaat yhden päivän muuttuvan kahdeksi, viikoksi, kuukaudeksi, vuosiksi... et uskalla erota.
Mutta otinhan jo lopulta ensimmäisen konkreettisen askeleen. Eikö se voisi kuitenkin johtaa eteen päin?
Olisiko hyvä laittaa myös jonkunlainen takaraja hitaalle askellukselle, ettei vain jumita siihen vuosikausiksi tepastelemaan? Vaikka että jos ei kolmen kuukauden aikana ole tapahtunut huomattavaa parannusta parempaan, laitat lopullisesti pyörät pyörimään. Ja mitä yleensä tarkoitat noilla "pienillä askelilla"? Oletko laittanut eron vireille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä laittaa myös jonkunlainen takaraja hitaalle askellukselle, ettei vain jumita siihen vuosikausiksi tepastelemaan? Vaikka että jos ei kolmen kuukauden aikana ole tapahtunut huomattavaa parannusta parempaan, laitat lopullisesti pyörät pyörimään. Ja mitä yleensä tarkoitat noilla "pienillä askelilla"? Oletko laittanut eron vireille?
Takaraja on muuten hyvä idea, mutta mies tekee välillä edistysliikkeitä ennen pettymyksen tuottamista enkä jaksa menettää yskoani. Miehessäni on paljon ihmettä. Tämä on hieman tällaista plus- ja miinuspisteiden ynnäämistä.
Askeleeni ovat todella pieniä. Ensimmäinen askel oli että sain varmistettua että yhteiset ystävämme tulevat olemaan mieheni tukena. Ihania ihmisiä.
Alue: Aihe vapaa
Tämän päivän kestän. Huomenna, jos mies edelleen entisten lupausten olleen pelkkää tyhjää puhetta,eikä hän edelleenkään yritä, minulla on voimaa ehkä ottaa seuraava askel.