Rakastuin toiseen vaikka yhteinen lapsi toisen kanssa on jo tuloillaan

Eli tilanne on nyt se, että minulla ja miehellä on lapsi tuloillaan. Ollaan oltu jo lähemmäs viisitoista vuotta yhdessä ja pikkuhiljaa biologinen kello on heräillyt ja yhdessä miehen kanssa keskusteltiin, että voisi pikkuhiljaa alkaa perustaa perhettä. Aloitettiin yrittäminen ja oltiin ihan täpinöissämme kun raskaus varmistui. Lapsi on todella toivottu ja odotan häntä jo kovasti :) Mieskin on oikein hyvä mies (enhän muuten hänen kanssaan olisi ollut näin monta vuotta), mutta ei hän ole koskaan ollut mikään elämäni suuri rakkaus. Ei edes silloin teininä kun alettiin seurustelemaan. Mutta kasvettiin yhteen ja seurustelu jatkui vuosia, vaikka mitään suurta intohimoa ei koskaan ole ollut. Sellaista mukavaa yhteiseloa ja tullaan tosi hyvin juttuun! Mutta myönnän, että minä olen koko ajan katsellut joskos jostain löytyisi ns. "parempi" mies, mutta ei ole tullut vastaan. Miehestä en tiedä, mutta aivan varmasti hänkin on miettinyt onko tämä tosiaan se loppuelämän suhde. Mutta kun parempaakaan ei ole tullut vastaan niin päätettiin että mikäs tässä ollessa ja perustetaan perhe, kun kerran tullaan kuitenkin juttuun ja seksielämääkin toki on (vaikkei olekaan mitään ilotulituksiin verrattavaa tykitystä).

Nyt kuitenkin kävi niin hassusti, että törmäsin töiden kautta mieheen, joka on elämäni rakkaus. En ole ikinä tuntenut näin ja olen ihan hirvittävän hankalassa tilanteessa, koska en haluaisi olla mikään kusipää, joka jättää miehen heti kun löytyy se parempi mies. Mutta kun tiedän, että tämä uusi mies on se oikea: juttu luistaa ja olemme kuin luodut toisillemme! Kemiaakin on, mutta en ole (vielä) hypännyt sänkyyn hänen kanssaan, koska kunnioitan miestäni. Mutta olenkohan minä vain joidenkin hormonien pauloissa...? Kadunko, jos nyt eroan miehestäni...?