Te kaikki jolla oli kuntoilu- tai laihtumistavoite tälle vuodelle, miksi onnistuit tai epäonnistuit?

Kaikki jää helposti kesken ja tekemättä, kun elämällä ei oikein tunnu olevan tarkoitusta. En myöskään ole löytänyt itselleni sellaista matalan kynnyksen kuntoilupaikkaa. Kuntopyörä metsän keskellä olisi tällä hetkellä mielekäs ratkaisu :)

Onnistuin- ja matka jatkuu vieläkin - painonpudotuksessa, vähentämällä syömisiäni rankalla kädellä. Syön yleensä alle tuhat kilokaloria päivässä ja paino laskee parisataa grammaa per päivä.

Onnistuin koska noudatin suunnitelmaani täydellisesti enkä kaivannut "mässypäiviä" tai muita. Olin itsekäs ja tein mitä halusin enkä esim. syönyt pullaa vaikka muiden mielestä "olisi pitänyt".

30 kg sinnikkyydellä ja itsekkyydellä. Suosittelen.

Olin laiska. Mulla ainakin kierre toimii molempiin suuntiin aika herkästi: kun liikkuu, saa energisen olon ja jaksaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon eikä tee mieli mitään nopean energian läskiruokaa ja sama toisinpäin kun repsahtaa. Mun piti olla kesään kuosissa, mutten ollut. Nyt yritän aloittaa sitä terveellistä kierrettä.

Onnistuin, koska lihomiseni oli jo sietämätöntä enkä halunnut paisua kuin pullataikina – raskausarpia alkoi ilmestyä ennen suht sileään ihooni, vaatteet kiristivät ja maha vilkkui vähänkin lyhyempien paitojen alta.

Ensin oli toki vaikeaa muuttaa vanhoja tottumuksia, mutta kyllä se tästä. Maaliskuun 14. päivänä painoin tasan 80 kiloa, eilen punnitsin itseni ja vaaka näytti 72,3 kiloa. Enkä ole edes nipottanut hulluna ruoan suhteen, tai lisännyt liikuntaa roimasti. Opettelin pienentämään annoskokoja, ja se on tuottanut tulosta.

Mieletön stressi, sitä myöten uniongelmat ja väsymys, jota yritin helpottaa herkuilla. Mulla ainakin liikkumattomuus ruokkii liikkumattomuutta, ts. jossain vaiheessa liikuin hyvinkin aktiivisesti mutta nyt p*rse jämähti sohvaan. Olin siis niin poikki ja paskaa satoi niskaan joka puolelta, että sain jopa vakava depressio-diagnoosin alustavasti sekä mielialalääkeresepti tyrkättiin väkisin kouraan.

Nyt, kun oon saanut jopa nukuttua välillä nukahtamislääkkeiden avulla (en käytä säännöllisesti) ja kesälomailtukin on, niin mieli on piristynyt ihan ilman mielialalääkkeitä ja syömisen kontrolloiminenkin on helpompaa. Suunnittelen kuntosaliharrastuksenkin aloittamista uudelleen, kunhan saan yhden ison elämänmuutoksen (=paikkakunnan vaihto) taputeltua ensin pois.

Summa summarum: uni on todella tärkeää ja sen pitkäaikainen puute saattaa johtaa jopa virheellisiin diagnooseihin. Yritän kuunnella jatkossa enemmän kehoani, olen opetellut rentoutumaan ja ymmärrän, että myös reippaat ihmiset saavat olla tekemättä mitään välillä.

Ps. Luulin, että mielialalääkkeiden tyrkyttäminen melkein joka vaivaan on liioittelua, mutta...

Pidän alkoholista ihan liikaa

Vierailija kirjoitti:

Onnistuin koska noudatin suunnitelmaani täydellisesti enkä kaivannut "mässypäiviä" tai muita. Olin itsekäs ja tein mitä halusin enkä esim. syönyt pullaa vaikka muiden mielestä "olisi pitänyt".

30 kg sinnikkyydellä ja itsekkyydellä. Suosittelen.

Hienoa! Tosin ei se sun laihtuminen ois pullaan sillon tällön kaatunut. Tietty jos esim. vaikka työpaikalla on joka päivä jokaisella tauolla pullaa tarjolla, niin siihen se sitten voi jo kaatuakkin.

Mutta joo. Hieno suoritus!

Kymmenen kiloa oli tullut ylimääräistä ja nyt on pudonnut seitsemän. Aluksi olin 5:2 pätkäpaastolla ja nyt olen sitten muuten vaan vähentänyt syömistä paljon. Karkit ja jäätelöt jätin pois kokonaan, jonkin pullan tai marjapiirakan palan syön silloin tällöin. Halusin vaan laihtua entisiin mittoihin takia, tunsin oloni tosi turvonneeksi eikä vaatteetkaan mahtuneet päälle. Nyt on parempi olo.

Pudotin joitain kiloja mutta ne tuli takaisin. Olen laihduttanut kaksi kertaa oikein kunnolla, nyt en jaksa itsevihaa ja haluan tehdä pysyvän elämänmuutoksen. Olen alkanut syömään clean eating linjalla mutta joinain päivinä kuukautisten aikaan on iskenyt hillitön karkkihimo. Tiedän kokemuksesta että kalorivajeen pitäisi olla suurempi ja liikunnalla ei ole merkittävää vaikutusta. Joka päivä aloitan uudestaan joten ehkä jouluun mennessä näkyy jotain muutosta.

Sekä että.

En onnistunut tavoitteessani -8kg kesään, mutta olen saanut liikunnasta elämäntavan. Ruokailut ovat vasta viime viikkoina menneet omalla painollaan parempaan suuntaan.

Tahti on siis ollut suunnitelmaan nähden liian hidas, mutta kun lopetin stressaavan laihduttamisen, niin pienillä muutoksilla, omalla ajallaan, elintavat ovat alkaneet muovautumaan paremmiksi, ilman pakottamista.

Minulla oli kuntoilutavoite (johon ei sisältynyt laihdutustavoitetta) ja onnistuin, 1) koska puolivillaisen alun jälkeen huomasin, että treenistä on konkreettista höytyä juuri niissä asioissa, joihin tarvitsen korjausta ja 2) koska kesäinen sää lisäsi kuntoiluintoa.

Huomasin siis jo alussa, epäsäännöllisesti painojen kanssa kuntoiltuani, että lihasmassan vähäinenkin kasvu oli lisännyt energisyyttäni päivän mittaan (minulla on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa väsymystä), staminaa ja paransi kehonhallintaa (joka myös on haaste tässä sairaudessa).

Ilmojen lämmetessä löysin ihanan, luonnonläheisen lenkkipolun, vaikka asunkin ison kaupungin keskustan lähellä, ja miellyttävä ulkoilumaasto houkutteli kohentamaan myös aerobista kuntoa.

Reilun puolen vuoden aikana lihasmassaa on tullut lisää ja kuntoni on kasvanut selvästi.

Olen aina ollut liikunnallinen, eli esim. nauttinut pitkistä kävelylenkeistä, mutta systemaattinen kuntoilu lihastreeneineen on uutta.

Alkoholi saanut liian merkittävön roolin elämässäni kun on työttömänä tyhjä olo. Monta kuukautta mennyt viinipullo päivässä.

Epäonnistuin laiskuuttani. Olen aiemmin laihduttanut 30 kiloa, joten tiesin miten kurinalaiseen ja rankkaan hommaan olin ryhtymässä. Työelämässä kaikki ei ole kuitenkaan sujunut ihan putkeen, joten olen lohduttanut itseäni roskaruualla ja maannut illat sohvalla.

Joten ei tullut suurena yllätyksenä. Odotan parempaa inspiraatiota, jotta jaksan sitoutua elämänmuutokseen myös vaikeampina hetkinä.

Laihdutin ja pääsin tavoitteeseeni. Olen luonteeltani pikkutarkka suorittaja ja rakastan rutiineja.

Olen hoikka, mutta tarkoitus oli kiinteytyä talven ja kevään aikana. Talvi oli kuitenkin järkyttävän pitkä, pimeä ja stressaava. Olen aina vihannut talvea, mutta tänä vuonna se oli pahempi kuin koskaan. En sanut itseäni salille, koska joka päivä itketti, palelsi ja masensi. Odotin kevättä, jota ei tullut - räntää vaan satoi ja lämpötila oli toukokuulle saakka sama +4, mitä se oli ollut koko alkukevään. Oli kokonaisia viikkoja, jolloin aurinkoa tai sinistä taivasta ei näkynyt edes vilaukselta. Ei ollut motivaatiota mihinkään, tein joka päivä ylitöitä, ja iltaisin jaksoin tasan maata sängyssä katsomassa Netflixiä. Nyt kesän tultua olen vihdoin aloittanut lenkkeilyn, kuntosalin ja uimisen ja olo on kuin pahasta unesta heränneellä. Vaikka kesä on ollut kylmä, on sentään valoisaa! Mutta kaiken kaikkiaan en tiedä, voinko enää elää Suomessa, kun ilmasto vaikuttaa mielialaani näin rajusti. Taitaa alkaa olla aika katsella töitä ja asuntoja etelämpää.

Pääsin noin puoliväliin tavoitteestani. Homma tietenkin jatkuu. Puolionnistuminen on ihan täysin kiireen syytä - en ehtinyt istumaan kotona ja syömään niin paljon kuin ennen uuden työn ja harrastuksen takia. Syömisiä olen viilannut terveellisempään suuntaan, koska huolestuin oikeiden ravintoaineiden saannista. Kalorimäärä on silti korkeahko huomioiden heikentyneen metabolismin, mutta fyysinen työ ja salilla semisäännöllisellä treenillä kasvatetut lihakset kompensoivat.

Pituus 175 cm, paino 90 kg. Vuoden alusta -10 kg. Pari vuotta sitten lähti 17 kg vähän samantapaisessa hektisessä elämänvaiheessa, sitten paino hiipi 7 kg ylöspäin. Tavoitteena olla 75-kiloinen viimeistään vuoden päästä. Yritän ylläpitää lihaksia ja kasvattaa voimaa.

Kolmessa kuukaudessa itsella 13 kiloa - kaikki tapahtunut keittiossa. Treeniin ei muutosta. Ihailtavan moni ymmartanyt jatkuvuuden, rutiinien ja pysyvan elintaval merkityksen laihdtuksessa. Tama ei ole mitaan osakekauppaa missa saa pikavoittoja vaan pitkan aikavalin tavoitteiden saavuttamista. Tai pitka ja pitka, 3-6kk aikana tekee ihmeita, mutta on tietysti toukokuussa laiha lohtu jos haluaa kesahaihin kaksi kokoa pienempiin mekkoihin... :)

ap

Kokeilin 5:2 -dieettiä, mutta jännäksi kokemukseksi se jäi.

Pääasiallisesti en pysty laihduttamaan, koska elämäntapani tällä hetkellä on stressaava ja teen vuorotyötä. Nukun välillä ihan miten sattuu ja välillä olen myös tosi stressaantunut. Käytän välillä alkoholia, siitä tulevat kalorit estävät varmasti laihtumisen (en siis juo kännejä, mutta jos otan työpäivän jälkeen kaljan, niin siitähän jo mukavasti tulee lisäkaloreita). Saatan myös syödä epäterveellisemmin, kun olen nukkunut huonosti ja stressi päällä, tekee mieli rasvaista ja suolaista.

 5:2 oli kuitenkin hyödyllinen kokeilu, koska huomasin, että kestän nälkää paremmin, kuin mitä olin ajatellut. Aiemmin olin vain totuttanut itseni syömään koko ajan.

 Realistista ja parasta tilanteeni kannalta on yrittää rakentaa kestävyyskuntoa ja erityisesti juoksulenkit tekevät minulle hyvää, voin paremmin kun kuntoni on hyvä, se vähentää stressiä ja nukunkin paremmin. Mutta tämä vuorotyön ehdoilla, pitää jaksaa pitää yllä kuntoilua, vaikka välillä vuorotyön vuoksi jäisi kuntoilua väliin, koska on nukkunut niin huonosti.