Tuntuu, että minua pidetään vähän tyhmänä. Yliopistossa olen pärjännyt matemaattisella alalla.
Ala tuntuu olevan välillä hämmennys ihmisille jos siitä olen maininnut. Ja ymmärrän kyllä. Ajattelen kyllä asioita, mutta ulospäin olenkin varmaan tyhmä jotenkin tahattomasti. En tiedä voiko minulla olla joku keskittymisongelma sitten. Kun keskustelen ihmisten kanssa, keskityn usein siihen keskustelukumppaniin reagoimiseen enkä kai sitten ehdi samalla lailla ajatella asioita, möläytän tyhmiä juttuja kun yritän samalla pitää keskustelua yllä. Olen kai hidas, tavallaan _hidas_älyinen mutta samalla aivan lähimmät kaverit ovat sanoneet ettö olen yksi fiksuimmista keitä tuntee. Puhun fiksuja jos olen valmiiksi ajatellut asioita, mutta spontaanisti minusta taistaa saada aivan tampion käsityksen.
Kommentit (6)
Pitkät piuhat, vaikka järki sinänsä löytyy
Mä oon huomannu myös matemaattisesti lahjakkaassa miehessäni, että hällä kestää tajuta asioita. Hidas ajattelija. Kun minä taviksena pääsen oikopolkua johonkin johtopäätökseen niin hän kiertää jotakin uskomattoman monimutkaista logiikan johtoajatusta ennenkuin on samoissa päätelmissä. Älykkyys voi olla myös haitallisya jossakin mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla matemaattisesti älykäs, muttet sosiaalisesti älykäs. Lähes kuka tahansa pystyy puhumaan fiksuja, jos on saanut miettiä sanojaan jonkun aikaa. Nopea oivaltaminen on älykkyyden muoto sekin. Voisitko hyväksyä, että olet älyllisesti lahjakas joissain asioissa ja toisissa älyllisesti kömpelö (ihan niinkuin useimmat muutkin)?
Luulisin, että olen sosiaalisesti normaaliälyinen, tajuan kyllä tilanteita ja tunteita ja osaan niihin reagoida ja olen niistä kiinnostunutkin, enkä koe vaikeana esim. tutustua uusiin ihmisiin. Mutta se kapasiteetti tavallaan menee siihen, en 'ehdi 'tavallaan sen lisäksi ajatella jotain muuta, tai sitten en vain jaksa keskittyä niihin käytännön ongelmiin. Nopea en ole, kykenen kyllä oivaltamaan jotain monimutkaisempaa teoreettista tietoa, mutta mulle saa selittää kuten tyhmälle, miksi jokin käytännön asia menee tai pitää hoitaa niin tai näin.
ap
Minä poika olen musiikkitieteiljä ja lisensiaatinjämä. Olen melko näppärä musiikinteoriassa. Logiikan opinnoissa menestyin aikanaan myös hyvin. Puolustusvoimien pällitestissäkin pärjäilin. Sosiaalisestikaan en ole tyyten lahjaton. Ainakin tuo vaimo on sietänyt minua 20 vuotta.
Minäkin ajattelen hitaasti. Joskus tuntuu tuskalliselta, kun tajuan asioita vasta viisi minuuttia muiden jälkeen. Toisaalta välillä ihmettelen, että minkä perusteella ihmiset oikein muodostelevat mielipiteitään, kun he käsittelevät minun mielestäni monimutkaisia asioita kuin jotakin jätskipaketin tasajakoa. Aika ajoin törmään tilanteeseen, että olisin ratkaissut jonkin ongelman oikein, vaikka muut tarjottelevat pikaratkaisujaan. Valitettavasti minulla ei ole kummoista auktoriteettia, joten olen oppinut pitämään mielipiteet ominani ja päätelmätkin esitän vasta, kun muut ovat hakanneet päätään tovin seinään. Kiitosta ei yleensä tule.
Samis ilmoittautuu. No, en ole mikään matikkanerokaan. Oikeastaan olen pitänyt itseäni "pohjimmiltani" huonona matikassa juuri sen hitauteni takia. Kiinnostukseni takia olen ollut motivoitunut oppimaan asiat ja saanut kokeista hyviä numeroita, mutta olen aina ollut hitaimpien joukossa palauttamassa koetta. Siksi olen ajatellut, etten ole "oikeasti" ollenkaan hyvä matikassa (siis matemaattisesti lahjakas), vaan vain kiinnostunut siitä. Olen siis ollut tarpeeksi motivoitunut ahkeroimaan sen opiskelussa (peruskoulussa ja lukiossa siis ihan vain, muita kouluja en ole käynyt), vaikka muuten en ole mikään erityisen ahkera opiskelija koskaan ollut.
Tuo 3:sen kirjoittama viesti tuo juuri mieleen tämän omankin hitauteni. Kun joku "normijärkinen" vain intuitiivisesti tajuaa jotain, niin minä rupean käyttämään jotain erityisiä "keinoja" asian käsittelyyn. Hieman liioitellen: olen sellainen, jolle voisi opettaa vaikka puhumisen uudestaan, koska varmaan mikään asia tässä maailmassa ei ole mulle niin helppo eli intuitiivisesti tuleva, että en kokisi tarvitsevani siinä ollenkaan opetusta. Siksi koen koko maailman hämmentävän sekavana paikkana! Monet asiat tulevat ihmisille itsestäänselvyyksinä. Mä taas koen aina, etten oikeasti osaa, ellen ole asiaa erikseen opetellut. Siksi olen epävarma hyvin monesta asiasta.
Tykkäisin opetella "itsestäänselvyyksiä" kuten sosiaalisia taitoja ja vaihtorahojen vastaanottamistapaa kassalla. Mutta jos kysyisin netistä ohjeita tuohon jälkimmäiseen, niin ihmiset varmaan nauraisivat typeryydelleni. Kaikki osaavat vastaanottaa vaihtorahat, minäkin ihan tarpeeksi hyvin, mutta en koe oikeasti hallitsevani asiaa, koska mulle ei ole koskaan sanottu, että näin se menee. Koska en ole saanut varmistusta, päällä on aina hienoinen epävarmuus. Kun sama pieni epävarmuus vallitsee monessa asiassa, on aika ahdistavaa olla.
Voit olla matemaattisesti älykäs, muttet sosiaalisesti älykäs. Lähes kuka tahansa pystyy puhumaan fiksuja, jos on saanut miettiä sanojaan jonkun aikaa. Nopea oivaltaminen on älykkyyden muoto sekin. Voisitko hyväksyä, että olet älyllisesti lahjakas joissain asioissa ja toisissa älyllisesti kömpelö (ihan niinkuin useimmat muutkin)?