Mies lähti hakemaan meille leffaa ja eihän siitä mitään tule

Pitääkö aina katsoa sitä mitä SINÄ haluat??

AINA meillä katsotaan vain miehen maun mukaisia elokuvia. Tällä kertaa sanoin että minäkin haluan hyväksyä filmin ennen kuin hän vuokraa sen



ap

Siellä on kaikki listattuna ja lista vaan miehelle mukaan!



Miksi pitää tehdä siitä niin vaikeeta? Jos joku tietty leffa pitää olla niin miksi laitat miehen sitä hakemaan? Mene itte!

ap

Ihmettelen vaan, miksi mies heti hylkää kaikki sellaiset filmit, joissa on naisen kuva tai nimi. Elokuva on heti huono, jos siinä on nainen muuten kuin tapettuna.

TIETENKIN mies lainaa sotaelokuvan tai vastaavan..

Nyt hän käy saunassa ja sitten meillä alkaa leffailta parin oluen, sipsipussin ja karkkipussin kera. Ihme, jos kenelläkään muulla ei ole näitä ongelmia, että yhteistä elokuvaa on vaikeaa valita.



ap



PS: Mieheni on todellakin laatumies, vaikka hänen elokuvamakunsa on eri kuin minun

Meilläkin mies on enemmän toiminnan ystävä.



Hauskaa iltaa teille, ap.

Itse tykkäisin jostain muusta kuin päähän hakkaamisesta.



Toisaalta mä jaksan harvoin valvoa niin myöhään että edes jaksaisin katsoa leffan loppuun, joten mies saa vuokrata niitä leffoja, mitä haluaa ja mä katson niitä kanssa jos kiinnostaa ja pysyn hereillä.

Mua ei vois vähempää kiinnostaa sota- ja scifi-leffat eikä miestä romanttiset komediat. Ja useimpia naisnäyttelijöitä se inhoaa, ehkä joku Salma Hayek menee koska se on kuulemma hyvännäköinen - ja toinen on Angelina Jolie.



Yleensä draamaelokuvat ja jotkut komediat menevät läpi molemmilla, esimerkkinä esim. American Beauty, Kaunis Mieli, Sideways, Sekaisin Marista..

Yhteiset asiat ovat kummasti kutistuneet kun edes samoja leffoja ei kärsi yhdessä katsella. Miehen makuun on juuri nuo suolenpätkä- tai scifi-leffat. Jälkimmäiset menevät minullekin, mutta kun tuohon kategoriaan kuuluvat ovat pääosin laadutonta katsottavaa.



Telkku tai Makuuni, aivan sama kumpi. Samalla sohvalla ei kärsi enää aikaa viettää. Kasvamme eroon sillä, että toinen hyörii netissä ja toinen turruttaa aivojaan suuremman ruudun ääressä.



Kumma, ettei näitä ongelmia ollut pitkän seurustelun aikana. Vasta muutama vuosi sitten mieheni kun uskalsi tunnustaa, ettei pidäkään sen ja tämän ohjaajan tuotoksista. Oli siis uskotellut muuta.



Asia ei kai olisi merkityksellinen, mutta lapsiperheellisen elämässä tuo yhteisen leffan ääreen hiljentyminen olisi ollut ihanteellisen helppo ja halpa rentoutumismuoto, nyt siitä on tullut erottava tekijä.