Kumpaa ihmistä arvostaisitte enemmän?

Hassu kysymyksen asettelu, noilla perusteilla en arvostaisi ihmisiä en A:ta enkä B:tä.

Kumman haluaisin lähipiiriini? Mielummin A:n, pahuus tulee aina lopulta läpi.

Voisin kuvitella, että monilukeutuu  joissain asioissa A:han ja joissain B:hen?

Itse arvostaisin B:tä, koska hänellä olisi suurempi itsentuntemus ja osoittaisi suurta henkista vahvuutta pelkästään tunnustaessaan kykenevänsä toimimaan väärin. Siihen kun vielä lisää hyvän käytöksen, niin hän olisi todistanut olevansa vahva henkisesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että monilukeutuu  joissain asioissa A:han ja joissain B:hen?

Veikkaan että lähes jokainen, ellei jopa jokaikinen on paha jos olosuhteet ovat oikeat. Historia osoittaa meille kuinka tavalliset ihmiset menettävät moraalinsa kun yhteiskunta on läpimätä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymyksen asettelu, noilla perusteilla en arvostaisi ihmisiä en A:ta enkä B:tä.

Kumman haluaisin lähipiiriini? Mielummin A:n, pahuus tulee aina lopulta läpi.

Samaa mieltä ehdottomasti. Varsinkaan en sellaista B:tä, joka pitää itseään tuolla lailla erinomaisena yli-ihmisen sen takia, että käyttäytyy vain kuten lain ja tapojen mukaan pitääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymyksen asettelu, noilla perusteilla en arvostaisi ihmisiä en A:ta enkä B:tä.

Kumman haluaisin lähipiiriini? Mielummin A:n, pahuus tulee aina lopulta läpi.

Samaa mieltä ehdottomasti. Varsinkaan en sellaista B:tä, joka pitää itseään tuolla lailla erinomaisena yli-ihmisen sen takia, että käyttäytyy vain kuten lain ja tapojen mukaan pitääkin.

Voihan ihminen kehittää itseään niin, ettei joka hetki tarvitse hillitä itseään. Ihminen voi esim omaksua jonkin uskon tai uskomusjärjestelmön, joka saa hänet käyttäytymään hyvinkin korkean moraalin mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Henkilö A olisi korkean moraalin omaava ja kiltti ihminen. Hän ei ikinä tekisi pahaa kärpäsellekään, eikä pahanteko juolahda edes hänen mieleensä. Henkilö B tuntee sisällään hirviön, mutta on taltuttanut sen niin, ettei toimi väärin. Hän tietää kykenevänsä kaikkein hirvittävimpiinkin rikoksiin sopivissa olosuhteissa, mutta osaa kontrolloida tunteitaan eikä riko lakia, eikä muutenkaa kohtele ketään kaltoin.

A siis ei kykene pahantekoon, B kykenee, muttei tee pahaa.

Tuo kysymyksenasettelu on ehkä hiukan epärealistinen. Tutkimukset puoltavat sitä, että ei ole olemassa tuollaista A:n kaltaista ehdotonta kilttiyttä. Tietyissä olosuhteissa ja tiettyjen kokemusten jälkeen tuo A ei enää olisi sama A, vaan hänestäkin paljastuisi raakoja puolia.

Ja vastaus kysymykseen: en arvosta ihmisiä noiden asioiden, vaan muunlaisten asioiden perusteella.

A-henkilöitä ei ole olemassakaan, paitsi ehkä radikaalisti mentaalisesti kehitysvammaisissa.

Jokaisessa valintoja tekevässä aikuisessa ihmisessä on se "sisäinen hirviö", tiedostipa hän sen tai ei.

Jos vaihtoehtoina ovatkin sellainen henkilö, jolla on menneisyydessä paljon pahaa tehnyt "sisäinen hirviö", jonka hän on oppinut tiedostamaan ja taltuttamaan sekä toisaalta henkilö, joka ei tiedosta eikä tunnusta "sisäistä hirviötään", vaan esittää itselleenkin ns. täydellistä ihmistä, niin valitsisin heistä lähipiiriini mieluummin varmaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon.

Olisi pitänyt olla tosiaan tarkempi. A-vaihtoehdolla varmaan tarkoitin juuri sellaista joka ei tiedosta sisäistä hirviötään. Sellaisella ihmisellä tosin saattaa olla ehkä suurempi kynnys syyllistyä pahaan kuin tiedostavalla yksilöllä. Mutta ihmisenä tuommoinen (A) aika mitätön, jos saan ilmaista asian hieman ilkeästi.

Ap

Sana kirjoitti:

A-henkilöitä ei ole olemassakaan, paitsi ehkä radikaalisti mentaalisesti kehitysvammaisissa.

Jokaisessa valintoja tekevässä aikuisessa ihmisessä on se "sisäinen hirviö", tiedostipa hän sen tai ei.

Jos vaihtoehtoina ovatkin sellainen henkilö, jolla on menneisyydessä paljon pahaa tehnyt "sisäinen hirviö", jonka hän on oppinut tiedostamaan ja taltuttamaan sekä toisaalta henkilö, joka ei tiedosta eikä tunnusta "sisäistä hirviötään", vaan esittää itselleenkin ns. täydellistä ihmistä, niin valitsisin heistä lähipiiriini mieluummin varmaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon.

Itsekin ottaisin tällaisessa valinnassa ensimmäisen vaihtoehdon. Ne jotka ovat kohdanneet sisäisen pimeytensä ovat yleensä sinut sen kanssa, ja myös tietävät miten se pysyy kontrollissa. Ne jotka yrittävät kieltää itsestään tällaisen puolen ja olla kuin sitä ei olisikaan ovat herkästi niitä joilla sitten jossain vaiheessa menee kuppi nurin, pahimmillaan voi myös kontrolli mennä jos ei tunne itseään kunnolla eikä siksi tiedä miten hallita itseään. Aiheuttaa myös psyykkisiä ristiriitoja yrittää kieltää jonkun itsensä osan olemassaolo, ja se jos mikä on kuormittavaa henkisesti.

A on se joka on kokonaisuutena katsoen "parempi" ihminen, sellainen jonka haluaisin ystäväksi ja arvostaisin enemmän sitä aidosti hyvää luonnetta kuin vahvuutta. En tykkää arvottaa ihmisiä näin, mutta sitähän tässä kysyttiin. Toki se on hänelle luonnollinen olotila, jonka eteen ei tarvinnut työskennellä, mutta aito hyvyys on minusta parempi kuin keinotekoinen hyvä käytös.

Luulen että minulla on B:n kaltainen ystävä, AP kuulostaa myös siltä että on B:n kaltainen tai ainakin haluaisi olla.

Pidän hänestä paljon, hänessä on hyvät puolensa, vaikka ne sitten olisivatkin feikattuja ja välitän hänestä edelleen, vaikka hän ei kuulemma välitä kenestäkään. Se halveksunta ja kylmyys joka väkisinkin tuli esille pienistä ja isommistakin asioista sai kuitenkin oloni epämukavaksi lähes aina kun juteltiin, enkä usko että tämä ihminen näkisi itsessään vikaa ikinä jos yrittäisinkin puhua aiheesta. Päinvastoin, hän puhui erittäin ylistävästi itsestään ja siitä miten osaa satuttaa ja manipuloida.

Keskustelu siitä että hänen käytöksensä usein loukkaa minua voisi ennemmin mennä rumaksi riidaksi ja ihan sairaaksi haukkumiseksi hänen puoleltaan, joten olen hiljaa ja pysyn vaan etäämmällä. Viimeksi kun tavattiin tuli aika paljon julmaa kommenttia heikoista puolistani, jonka päälle tuli heti joku mukakohteliaisuus ja tietty vähätteli sitä kommentin loukkaavuutta. Vähän kaduttaa se miten paljon olen kertonut hänelle itsestäni, kun vihdoin tuli kokonaisuudessaan esille hänen mielipiteensä minusta.

Haluaisin että hän pystyisi rakastamaan ja välittämään aidosti, jotenkin kaiken tämän kovalla kuorella, vahvuudella ja tunnekylmyydellä pätemisen alla näyttäisi olevan inhimillinen ihminen, joka ei uskalla päästää ketään lähelleen tai olla välittävä eli "heikko", koska on tullut aiemmin satutetuksi. On kuitenkin niin vahvasti eri mieltä jos näistä koittaa puhua, että pakko antaa vaan olla. En tiedä kuka tämä ihminen oikeasti on, eikä hän ehkä itseään tiedä, mutta näihin voi vaikuttaa vain hän itse.

Jos ihminen on siis sisimmässään ilkeä ja nauttii satuttamisesta, hänelle "kontrolli" voi olla sellaista edelleen ikävää, väheksyvää käytöstä, joka on tunne-elämältään normaalille ja etenkin empaattiselle ihmisille tosi ikävän näköistä "piilovittuilua". Ilkeä ihminen pitää kuitenkin käytöstään kauniina kun ei ajanut ketään itsemurhaan kyseisen päivän aikana. Henkilö A on kyllä melkoinen taruolento. Toki henkilö A kokee myös ikäviä tuntemuksia, haluaa satuttaa sanoilla ja teoilla sekä haluaa toisinaan kaikkea pahaa ilkeille ihmisille.

Jos ihminen pystyy tekemään pahaa ilman että tuntuu pahalta, siihen ei ole luottaminen.

Arvostaisin enemmän A:ta, koska arvostan ihmisessä eniten hyvyyttä. Hienoa kuitenkin toki sekin, että B olisi opetellut hillitsemään itsensä.

Kyllä minä tunnen henkilöitä jotka ovat, jos nyt eivät täydellisen hyviä, niin ainakin aika lähellä A:ta. Ehkä he eivät ole niitä suurimpia oikeustaistelijoita eivätkä seiso barrikadeilla, mutta hyviä ja rauhanomaisia ihmisiä joilla on lämmin sydän.

Sitten tunnen temperamenttisia ihmisiä (B?) jotka voivat olla hankalia ja riidelläkin, eivätkä pelkää konflikteja, mutta joilla on silti hyvä sydän ja vahva oikeustaju.

Arvostaisin molempia. B herättää kysymyksen: MIKSI hän päättää olla tekemättä pahaa? Kuulostaa että hänellä se on enemmän päätös (jonka syyn tahtoisin tietää), kun taas A:lla se olisi enemmän luontainen osa itseä, omista valinnoista riippumatonta. A saa arvostukseni siitä ja B taas realistisesta itsetuntemuksestaan.