Lue keskustelun säännöt.
Synnyitkö kultalusikka suussa?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhästä vähän koulutetusta yh-suurperheestä olen rämpinyt keskiluokkaan.
Olen rikkaan kulttuurisukuun kuuluvan perheen ainoa lapsi. Eli kultalusikka kyllä.
Enkä sitä häpeile, mulla on ihana elämä!
Keskiluokkainen/ rikas, riippuu kuinka määrittelee.
Itse elelen keskiluokkaisen elämää tällä hetkellä, paljon olen kyllä vanhemmiltani saanut.
Em. Vaan ruosteinen lusikka ******ssä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellista. Pidän omaa lapsuutta aika kurjana verrattuna moneen tuttuuni:
-äitini oli yksinhuoltaja
-asuttiin aina halvassa kaupungin vuokrakämpässä
-lähes kaikki asiat vaatteista leluihin ostettiin kirpputorilta
-ei ollut mökkiä, maata eikä montaa autoa
-perintönä on tulossa pelkästään vanha auton rotisko
+keskiluokkainen, varakas, ei kuitenkaan mikään rikas.
Isä hyvätuloisessa ammatissa, meille kakaroille hankittiin kaikki mitä haluttiin ja pidettiin huoli, että aina hienompaa kuin muilla! Äiti kotirouvana.
Se puoli siis kunnossa ja kullan kiiltävää, se mitä kotona neljän seinän sisällä oli, on eri asia. Isä hyvin kiltti mutta etäinen. Paljon poissa. Äiti itse piru. Meitä on 4 tyttöä ja 3 poikaa, ja meitä tyttöjä varsinkin haukuttiin väheksyttiin ja laiminlyötiin. Pojat olivat äidille näyttelyesineitä ja ylpeyden aiheita.
Saimme kyllä hienot kalliit vaatteet, kävimme ratsastamassa, matkustelimme, kaikki hienoa mikä näkyi ulospäin. Itselläni on nyt kaksi lasta mutta ei miestä. Jo nuorena päätin, että omat lapset eivät tule kokemaan sitä mitä minä koin. Rakastan lapsiani yli kaiken. Annan heille sitä mitä itse en koskaan saanut, rajattomasti rakkautta ja turvallisuutta mikä on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaus.
Olen opiskellut hyvään ammattiin ja pystyn huolehtimaan pienestä perheestäni itse ja yksin. Meillä ei ole hienoutta mutta lämmin oma koti jossa saa olla turvassa ja rauhassa. Sen olen kantapään kautta oppinut että raha ei todellakaan onnea tuo, kyllä se tulee ihmisestä itsestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä kasvoi yltäkylläisyydessä mutta siinä vaiheessa kun isäni oli aikuinen ei rahaa tai muuta varallisuutta ollut enää jäljellä. Äitini tulee rutiköyhistä oloista. Yhdessä he sitten paiskivat kahta työtä kumpikin ja meidän lasten ollessa teini-ikäisiä perustivat oman yrityksen joka menestyi hyvin.
Niinpä olen elänyt varhaislapsuuteni aika köyhissä oloissa mutta hyvin keskiluokkaisin arvoin ja teini-iässä sitten siirryttiin hyvätuloisten kastiin. Mutta mikä tärkeintä meillä oli hurjan rakastava ja tasapainoinen lapsuudenkoti, se tuntuu olevan yllättävän harvinaista ja arvokkaampaa kuin maallinen mammona. Lisäksi lapsuudenkoti opetti että jos jotain haluaa sen voi saavuttaa tekemällä määrätietoisesti töitä sen eteen ja uskomalla itseensä.
Vierailija kirjoitti:
+keskiluokkainen, varakas, ei kuitenkaan mikään rikas.
Isä hyvätuloisessa ammatissa, meille kakaroille hankittiin kaikki mitä haluttiin ja pidettiin huoli, että aina hienompaa kuin muilla! Äiti kotirouvana.
Se puoli siis kunnossa ja kullan kiiltävää, se mitä kotona neljän seinän sisällä oli, on eri asia. Isä hyvin kiltti mutta etäinen. Paljon poissa. Äiti itse piru. Meitä on 4 tyttöä ja 3 poikaa, ja meitä tyttöjä varsinkin haukuttiin väheksyttiin ja laiminlyötiin. Pojat olivat äidille näyttelyesineitä ja ylpeyden aiheita.
Saimme kyllä hienot kalliit vaatteet, kävimme ratsastamassa, matkustelimme, kaikki hienoa mikä näkyi ulospäin. Itselläni on nyt kaksi lasta mutta ei miestä. Jo nuorena päätin, että omat lapset eivät tule kokemaan sitä mitä minä koin. Rakastan lapsiani yli kaiken. Annan heille sitä mitä itse en koskaan saanut, rajattomasti rakkautta ja turvallisuutta mikä on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaus.
Olen opiskellut hyvään ammattiin ja pystyn huolehtimaan pienestä perheestäni itse ja yksin. Meillä ei ole hienoutta mutta lämmin oma koti jossa saa olla turvassa ja rauhassa. Sen olen kantapään kautta oppinut että raha ei todellakaan onnea tuo, kyllä se tulee ihmisestä itsestään!
Sanoo rikkaan perheen lapsi. Se raha todellakin tuo onnea. Rikas voi kuitenkin muuten pilata elämänsä. Äitisi ilkeys ei rahasta johtunut.
Minä ainakin itken mieluummin ihanassa omassa asunnossa turvallisella asuinalueella ja niin että on rahaa tilillä kuin vuokramurjussa rahattomuuden vuoksi estyneenä pääsemästä pois kuulemasta kun huumeporukka riehuu naapuriasunnossa ja vankilasta päässyt murhamies uhittelee hississä.
Vain rahakkaat ihmiset yrittää vakuuttaa muille että raha ei tuo onnea eli pitävät toisia tyhminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voisi ostaa ihan oikean kultalusikan? En ole mistään löytänyt. Ei kai se nyt NIIN kallis hankinta olisi...
Ei minulla kuulemma mitään lusikkaa ollut syntyessäni. Kummilusikan sain ristiäislahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain kuparinen löylykauha ja sekin on per......ä ,kun kalevi käski työkkärin määräyksellä sen sinne laittamaan (suoli24)
Olen aina ajatellut olevani alemmasta keskiluokasta. Nyt olen koulutuksen, työni, puolisoni ja saatujenkin rahojen vuoksi enemmänkin ylempää keskiluokkaa. Muuta en haluaisikaan olla. Keskiluokka rules! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suht varakas perhe, ei mikään sikarikas. Helkkarin iso talo, hyvät autot. Sai harrastaa, käytiin lomamatkoilla ulkomailla tms. Ulkoiset puitteet hyvät. Huono homma vaan, että isä oli väkivaltainen kontrollihullu, hakkasi äitiä ja lapsia mennen, tullen ja palatessa. Tai siis lapsiahan vaan "kasvatti" hyviksi ihmisiksi.
En ole missään tekemisissä isän kanssa nykyään. Äiti kuollut.
Olen lähtöisin työläisperheestä, nyt keski-ikäisenä kuulun keskiluokkaan. En ole saanut enkä tule saamaan perintöjä. Ihan hyvin on pärjätty, meillä on omistusasunto ja mökki, joista vielä velkaa.
Köyhästä yksinhuoltajaperheestä olen ponnistanut keksiluokkaiseen elämään.