Onko teidän vaikea päästä yli haukkumisista?

Riippuu siitä kuka haukkuu ja onko aiheesta. Aiheettomasta ja jonkun kukalien räksyttäminen menee nopeasti mielestä, mutta jos joku läheinen sanoo asiasta, mutta rumasti, niin kyllä kaihertaa. Etenkin sen takia, että siinä oli se totuudensiemen. 

On, en meinaa ikinä millään päästä yli. Aina ne vaan tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kuka haukkuu ja onko aiheesta. Aiheettomasta ja jonkun kukalien räksyttäminen menee nopeasti mielestä, mutta jos joku läheinen sanoo asiasta, mutta rumasti, niin kyllä kaihertaa. Etenkin sen takia, että siinä oli se totuudensiemen. 

Joo mä en vaan meinaa tottua haukkumisiin. Mua haukkuu mies, miehen suku, omat sukulaiset yms että luulisi kun melkein joka päivä jostain asiasta haukutaan että siihen tottuisi.

Minä olen valitettavasti sen verran pitkävihaista sorttia että läheisten sanomiset jäävät helpolla kaivelemaan. En välitä siitä, jos on sanottu aiheesta, tietysti jos sanotaan rumasti niin tuntuu hetken ikävältä. Epäreilut ikävän tyyliset jutut ovat asia erikseen, niitä minun on hyvin vaikea sulattaa eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun ne jäävät piiiiiitkäksi aikaa mieleen ja saattavat pahimmassa tapauksessa muuttaa koko suhtautumiseni ihmiseen. En voi sietää sitä, jos haukutaan rumasti aiheetta.

Jos taas haukkuja on joku tuntematon, niin ei voisi vähempää hetkauttaa.

Mua ei ole koskaan kiinnostanut muiden mielipiteet, paitsi toki asiallinen kritiikki.