Miksi tällä palstalla arvostetaan ns. vanhaa rahaa mutta silti perintöä halveksutaan!

Monissa ketjuissa uuden rahan omistajat jotka ovat omalla työllään saavuttaneet asemansa ja sallineet itselleen sitten palkintoja, ovat herjauksen kohteena. Sen sijan vanhan rahan sivistystä, käytöstapoja ja kulutustottumuksia arvostetaan.
Itse olen saanut paljon perintöä ja varallisuutta suvultani, kuten asunnon Helsingistä, säästöjä ja osakkkeita, vaikka olen vasta hieman yli kaksikymmentävuotias. Silti kaikissa keskusteluissa alapeukutetaan aina kun mainitsen asiasta.
Miten kuvittelette vanhan rahan näkyvän, jos rahaa ei kerran saa periä mutta myös sen itse tienaaminen on huono juttu? Ei vanha raha yhtäkkiä tule, kyllä se on sukupolvien työtä, samoin uusi raha on vaatinut työtä...
Eikä varallisuuden periminen tarkoita, että olisin itse jotenkin laiska tai en tekisi mitään. On utopiaa ajatella, että kaikilla on täysin samanlaiset lähtökohdat elämään, joten minsi toisten peritty tai saatu varallisuus herättää niin voimakkaita tunteita?