Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä joku ikään (10 v) liittyvä juttu?
26.06.2017 |
Minulla on 10-vuotias tyttö, joka on alkanut pelätä yksin oloa. Hän ei ole koskaan viihtynyt yksin, mutta kun olin töissä keväällä, hän oli koulun jälkeen iltapäivät kotona, joskus pikkusiskon kanssa, joskus yksin, joskus kavereilla, eikä ollut mitään ongelmaa. Nyt minun ei kestäisi tehdä pikaista kauppareissua (kauppa on lähellä) jos esimerkiksi pikkusisko leikkii pihalla ja mieheni on töissä. Syytä en ole saanut selville, sanoo vaan, että pelottaa. Toinen ongelma on, että tämä isompi tyttö ei halua mennä ulos, jos ei ole kaveria, ja siis perheenjäsenet ei kelpaa kaveriksi.
Myös yöllä on ongelmia. Minun pitää olla huoneessa, kunnes tyttö nukahtaa, ja melkein joka yö hän tulee tai yrittää tulla viereen nukkumaan. Joskus vien hänet omaan sänkyyn takaisin, joskus annan jäädä viereen, ja aamulla hän usein kysyy, että milloin minä olen tullut tänne, eli ei muista. Eilen hän tuli huoneeseemme yhden tunnin unien jälkeen ja kyselin niin kauan, että sain vastauksen, mikä on hätänä, pelottaako, niin hän sanoi, että pelottaa, mutta ei tiedä mikä. Vein omaan sänkyyn. Aamulla hän tuli taas viereeni, kun mies oli lähtenyt aikaisin töihin, ja sanoi, että oli kuullut kun sisko kiljaisi, mutta ei ollut varma oliko se unta vai totta. Nukkui sitten vieressäni vielä vähän aikaa.
Voiko tämä liittyä murrosiän alkamiseen? Fyysisiä muutoksia en ole vielä havainnut, mutta muuten rauhallinen lapsi on alkanut reagoida pettymyksiin todella voimakkaasti. Lyyhistyy lattialle ja alkaa parkua, käyttäytyy samalla tavalla kuin 3-vuotisuhmaiässään.
Kommentit (9)
Minun 10v pojallani on myös samanlaisia pelkoja, mutta toisaalta hänellä on neuropsykiatrinen diagnoosi. Siihen kuuluu lääkärin mukaan myös pelot.
Voisiko olla mahdollista, että tyttösi on katsellut esim. puhelimelta pelottavia YouTube videoita ja tarinoita joita levitetään mm. lasten whatsup ryhmien kautta? Meillä ainakin osa tietyistä peloista selittyy sillä. Poika pelkää illalla vessan peiliä, kun jossain oli ollut tällainen peiliin liittyvä pelottava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun 10v pojallani on myös samanlaisia pelkoja, mutta toisaalta hänellä on neuropsykiatrinen diagnoosi. Siihen kuuluu lääkärin mukaan myös pelot.
Voisiko olla mahdollista, että tyttösi on katsellut esim. puhelimelta pelottavia YouTube videoita ja tarinoita joita levitetään mm. lasten whatsup ryhmien kautta? Meillä ainakin osa tietyistä peloista selittyy sillä. Poika pelkää illalla vessan peiliä, kun jossain oli ollut tällainen peiliin liittyvä pelottava juttu.
Täytyypä yrittää kysellä, kun katselee aika paljon videoita. Eihän se tietenkään mitään myönnä, kun pelkää, että ei saa sitten katsella mitään.
Olin itse muistaakseni juuri 10v. kun oikeasti ymmärsin mitä kuoleminen tarkoittaa, ja ehkä puolen vuoden ajan tuli iltaisin sellaisia pakokauhukohtauksia just ennen nukahtamista, kun muisti asian ja oli yksin huoneessaan. Laitoin aina valot päälle ja koitin rauhoitella itteäni ajattelemalla jotain muuta, että ei ole mitään hätää ja että en ole kuolemassa nyt tähän paikkaan. Kerran sain kerrottua äidillekin, mikä pelotti ennen nukkumaanmenoa, hän tyynnytteli käymällä läpi, että vaikka kaikki kuolevat jossain vaiheessa, on meidän perheessä onneksi kaikki terveitä ja äiti ja isi ei kuole vielä kuin vasta pitkän pitkän ajan päästä vanhoina mummoina ja pappoina. >> (Tämä siis esimerkkinä, mikä mulle auttoi, ei lähdetty käymään läpi todennäköisyyksiä, että muutenkin voi kuolla, kuin vanhuuteen.)
Koita löytää rauhallinen, kahdenkeskeinen tuokio ja kysellä lisää, että mitä ajatuksia hänellä on. Mua pelotti kuolemisen lisäksi kausittain kauhuleffat, kummitusjutut, uutiset (jo silloin 90-luvulla, saati nykyään?!) ja Poliisi-TV. Etenkin nyt kun kännyköiden kautta on kaikki karmeudet luettavissa ja nähtävissä, vois helposti alkaa pelätä koulukavereitaan, ystäviään ja perheenjäseniään murhanpelossa ihan vaan kotimaan uutisia lukemalla.
Pelkääkö tyttö, että nimenomaan äidille voi tapahtua jotain, kun ei tahtoisi olla erossa kaupassakäynninkään ajan ja tahtoisi nukahtaa viimeisenä havaintonaan, että äiti on vieressä?
Sen kummemmin asiaan ottamatta kantaa (minulla ei lapsia, joten en osaa pelkoasiassa auttaa), särähti korvaa tuo "tuskin murrosikään liittyvää tuossa iässä vielä". Kyllä varsinkin tytöillä voi olla 10-vuotiaana jo paljonkin murrosikään liittyviä asioita. Minulla alkoi kuukautiset kun olin 10-vuotias. Ja usealla luokkakaverillani oli myös alkanut samoihin aikoihin. Eli muita murrosikään liittyviä asioita tuli jo ennen tuota ikää.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse muistaakseni juuri 10v. kun oikeasti ymmärsin mitä kuoleminen tarkoittaa, ja ehkä puolen vuoden ajan tuli iltaisin sellaisia pakokauhukohtauksia just ennen nukahtamista, kun muisti asian ja oli yksin huoneessaan. Laitoin aina valot päälle ja koitin rauhoitella itteäni ajattelemalla jotain muuta, että ei ole mitään hätää ja että en ole kuolemassa nyt tähän paikkaan. Kerran sain kerrottua äidillekin, mikä pelotti ennen nukkumaanmenoa, hän tyynnytteli käymällä läpi, että vaikka kaikki kuolevat jossain vaiheessa, on meidän perheessä onneksi kaikki terveitä ja äiti ja isi ei kuole vielä kuin vasta pitkän pitkän ajan päästä vanhoina mummoina ja pappoina. >> (Tämä siis esimerkkinä, mikä mulle auttoi, ei lähdetty käymään läpi todennäköisyyksiä, että muutenkin voi kuolla, kuin vanhuuteen.)
Koita löytää rauhallinen, kahdenkeskeinen tuokio ja kysellä lisää, että mitä ajatuksia hänellä on. Mua pelotti kuolemisen lisäksi kausittain kauhuleffat, kummitusjutut, uutiset (jo silloin 90-luvulla, saati nykyään?!) ja Poliisi-TV. Etenkin nyt kun kännyköiden kautta on kaikki karmeudet luettavissa ja nähtävissä, vois helposti alkaa pelätä koulukavereitaan, ystäviään ja perheenjäseniään murhanpelossa ihan vaan kotimaan uutisia lukemalla.
Pelkääkö tyttö, että nimenomaan äidille voi tapahtua jotain, kun ei tahtoisi olla erossa kaupassakäynninkään ajan ja tahtoisi nukahtaa viimeisenä havaintonaan, että äiti on vieressä?
Mieheni on paljon poissa kotoa, ja itse olen tällä hetkellä kotona, joten siksi tyttö on niin kiinni minussa. Minä yleensä hoidan myös "nukuttamisen" koska miehellä on aina aikainen töihin lähtö tai on reissussa. Välillä tyttö ikävöi isäänsä, mutta ei ainakaan ole sanonut, että olisi jotenkin huolissaan hänestä.
Viime viikolla pienempi tyttö kävi kaverinsa kanssa kaupassa puolen kilometrin päässä, turvallista reittiä pitkin, niin tämä isompi oli kauhean huolissaan, että mitä jos niille sattuu jotain, mitä jos ne ei tulekaan kotiin, kun ei ollut puhelinta mukana. Sitten taas alkoi tappelu, kun pikkusisko oli kotona.
Myös kuusivuotiaana tällä tytöllä oli pelkoja. Ei ollut sellaista uhmaikää niin kuin pikkusiskollaan on ollut eskari-iässä, vaan hän pelkäsi rosvoja ja yhtä entistä kaveriaan, joka kiusasi. Hän ei ollut uskaltaa ulkoilla edes minun kanssa, kun pelkäsi, että jos se kaveri tulee. Mutta nämä pelot meni itsestään ajan kanssa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuossa iässä samanlaisia pelkoja. Ne helpottivat kun kävin juttelemassa psykologin kanssa asiasta. Kävin siellä ehkä 10 kertaa, ja ne auttoivat huimasti. Pelkotilat vähenivät selkeästi ja pystyin elämään taas normaalisti.
Minä pelkäsin tuossa iässä myös kuolemista tai ajatusta että äiti kuolee joskus. Nukuin vaatehuoneen valot päällä. Pelkäsin myös erilaisia vakavia sairauksia esim. Syöpää. illalla tuli aina kaikki mieleen. En ikinä puhunut nuista kellekkään ja pikkuhiljaa, kun kasvoin ne lähtivät pois.
Ehkä vähän tuota nuorempana, minua ahdisti ajatus, että on muitakin maita, joissa on omat rahat, oma kieli, omalainen yhteiskuntasysteemi yms..
Kuten jo sanoinkin, minulla auttoi vaan kasvaninen. Luulen, että lapsellasi on kaikki ok!(:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että nimenomaan yksin oleminen pelottaa. Hän voi olla ihan rauhassa kotona pikkusiskon kanssa, kun käyn esim kaupassa, mutta ei uskalla olla yksin kotona, jos olen kerrostalomme pihalla. Ennenkin hänellä on pitänyt olla aina esim televisio auki, kun pelottaa naapurien äänet. Nyt on vain voimakkaampaa tuo pelko.
Mutta kiitos kaikille vastauksista. Jospa tuo menisi kasvamisen myötä ohi.
näkeekö painajaisia öisin? Meillä 10v poika näkee pari-kolme kertaa kuukaudessa painajaisia ja aina sen jälkeen päästävä viereen nukkumaan.
Yksin kyllä uskaltaa olla, mutta pimeää pelkää selkeästi. Nyt valoisaa, mutta syksyisin ja talvisin vaikka olisi vähänkin hämärää, sytyttää valot palamaan aamuisin yksin ollessaan jokaikiseen huoneeseen.
Myöskään nukkumaan mennessään pitää saattaa omaan huoneeseensa, jos siellä ei pala valot.
Enpä kyllä usko, että vielä murrosikään liittyvää tuossa iässä.