Työyhteisön hiljaiset hissukseen, joiden ainoat kommentit niinjoojaa eivätkä osallistu keskusteluihin

pitäisikö mun tulla pilaamaan teidän mukava ilta ja mököttää nurkassa sanomatta mitään.

Koska ei kiinnosta työkavereiden jutut

Mä olen töissä tekemässä töitä. Teen työni ja lähden kotiin tms viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka on valikoituneet mun ystävikseni juttujensa ja ajatuksiensa takia, työkaverit on työkavereita koska rekrytoija on katsonut ne pätevimmäksi tiettyyn työtehtävään.

Osalla elämä oikeasti on työpaikan ulkopuolella. Kun ei tuo yksityisasioitaan muiden ulottuville niin ei joudu yksityisasioitaan selittämään eikä pääse nauttimaan niitä käyttäen harrastetusta selkäänpuukottamisesta.

Meitä ei huvita.

Teitä ei näköjään työt paina. Meillä tulee aina esimies paikalle jyräämään rintamallaan, että keskustelut tyrehtyisivät.

Kuuluuko ap työryhmän estottomiin, joka vetää kännit ja avautuu yksityisasioistaan ja vähän muidenkin asioista jokaikisessä illanistujaisessa. Harva viihtyy siinä seurassa.

Teen töitä vain rahan takia. En tarvitse työkavereita elämääni.

Teen työpaikalla ensisijaisesti töitä, siitä minulle maksetaan. Vapaa-ajalla osallistun aktiivisesti keskusteluihin ystävieni/tuttujeni kanssa ja se saa riittää.

Voit aina muuttaa tampereelta pois.

Ei ole mitään muuta yhteistä kollegoiden kanssa, kuin sama työpaikka.

Te puheliaammat puhutte yleensä niin paljon, ettei siihen juuri tällainen hiljaisempi mahdu väliin. Sanon kyllä, jos on asiaa ja etenkin, jos se koskee töitä. Illanviettoihin en osallistu, pahoittelen, mutta en halua nähdä teitä humalaisina. Kuulen kyllä juhlien jälkiselvittelyissä aina ihan tarpeeksi siitä, mitä kukakin sanoi kenellekin... 

Koska ette puhu mistään kiinostavasta.

En ole vastuullinen alkoholinkäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään muuta yhteistä kollegoiden kanssa, kuin sama työpaikka.

Ai, onko teillä niin huono työpaikka/ vai onko kyse siitä että et itse sopeudu siihen porukkaan?

Kyllä minulla on pari tosi kivaa kollegaa, joiden kanssa mm saatetaan hetki jutella ja heittää huumoria, jutellaan myös lapsista, eläimistä ja milloin mistäkin, toki mistään henk.koht. en avaudu, ja kaikilla on yksilöllinen se avoimuuden raja ja sitä kunnioitetaan.

Mielestäni kertoo sopeutumattomuudesta jos ei ole mitään yhteistä työkavereiden kanssa. Asenneongelma?? Ehkä olet itse se joka koetaan ongelmaksi em asenteesi takia. Hyvässä työyhteisössä on ripaus huumoria ja rentoutta mukana sen lisäksi, että työt hoidetaan asiallisesti. Tätä seikkaa tukevat myös tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään muuta yhteistä kollegoiden kanssa, kuin sama työpaikka.

Ai, onko teillä niin huono työpaikka/ vai onko kyse siitä että et itse sopeudu siihen porukkaan?

Kyllä minulla on pari tosi kivaa kollegaa, joiden kanssa mm saatetaan hetki jutella ja heittää huumoria, jutellaan myös lapsista, eläimistä ja milloin mistäkin, toki mistään henk.koht. en avaudu, ja kaikilla on yksilöllinen se avoimuuden raja ja sitä kunnioitetaan.

Mielestäni kertoo sopeutumattomuudesta jos ei ole mitään yhteistä työkavereiden kanssa. Asenneongelma?? Ehkä olet itse se joka koetaan ongelmaksi em asenteesi takia. Hyvässä työyhteisössä on ripaus huumoria ja rentoutta mukana sen lisäksi, että työt hoidetaan asiallisesti. Tätä seikkaa tukevat myös tutkimukset.

Mikään ei kuitenkaan edellytä osallistumaan työpaikan kännäilyihin, mikä taas osalle porukasta tuntuu olevan ainoa luvallinen keino poistua kotoaan ja se hyödynnetään sitten viimeiseen viinatippaan.

Itseasiassa tutkimusten mukaan työkavereiden kanssa hengailu lisää työn tuottavuutta. Siksi työnantaja hyötyy siitä, että porukka kännää tai mitä tahansa tekeekin porukalla myös vapaa-ajalla.

Muuten sanoisin, että nuorena jaksoi. Aina jaksoi lähteä oluelle terassille työpäivän jälkeen, kaikki työpaikan bileet oli odotettuja ja työkavereiden kanssa harrastikin. Työkaverit oli kavereita. Sitten tuli kaikille perheet ja puolisot, ei jaksanut enää ryypätä ja bilettää. Olin siis työpaikassa, jossa porukka oli samaa ikäluokkaa ja aikuistuttiin yhdessä. Tämä oli it-alalle varmaan tyypillistä 90-luvun lopussa, kun porukka oli 20-30 -vuotiasta. Nykyään kukaan ei jaksaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään muuta yhteistä kollegoiden kanssa, kuin sama työpaikka.

Ai, onko teillä niin huono työpaikka/ vai onko kyse siitä että et itse sopeudu siihen porukkaan?

Kyllä minulla on pari tosi kivaa kollegaa, joiden kanssa mm saatetaan hetki jutella ja heittää huumoria, jutellaan myös lapsista, eläimistä ja milloin mistäkin, toki mistään henk.koht. en avaudu, ja kaikilla on yksilöllinen se avoimuuden raja ja sitä kunnioitetaan.

Mielestäni kertoo sopeutumattomuudesta jos ei ole mitään yhteistä työkavereiden kanssa. Asenneongelma?? Ehkä olet itse se joka koetaan ongelmaksi em asenteesi takia. Hyvässä työyhteisössä on ripaus huumoria ja rentoutta mukana sen lisäksi, että työt hoidetaan asiallisesti. Tätä seikkaa tukevat myös tutkimukset.

Mikään ei kuitenkaan edellytä osallistumaan työpaikan kännäilyihin, mikä taas osalle porukasta tuntuu olevan ainoa luvallinen keino poistua kotoaan ja se hyödynnetään sitten viimeiseen viinatippaan.

Mielestäni AP ei otsikossa mitenkään edellyttänyt osallistumaan mihinkään illanviettoihin?? Mihin perustat tämän mielipiteesi? Ap ihmetteli niitä työpaikan tyyppejä jotka ikinä eivät sano mitään (osallistu keskusteluun) tai kommentoi ikinä. Eivät ota kantaa jne. Kuka väitti että pitäisi johonkin kännäilyyn osallistua?

Illanviettoihin osallistun, jos ne ovat joko a) normaaliin virka-aikaan ja palkallisia tai b) ilta-aikaan ja niistä saa normaalin ylityökorvauksen.

On huonoja kokemuksia noista. Selkäänpuukotusta, juoruilua, kyräilyä, pahansuopuutta jne. Nyt en enää osallustu mihinkään illanviettoihin enkä välitä avautua mistään yksityiselämään liittyvästä työ"kavereille". Säästä voin puhua ja työasioista, näistäkin tarkkaan mietin mitä kellekin sanon ja kuka on kuulemassa.