Lue keskustelun säännöt.
Lihavat nuoret naiset käyvät sääliksi
24.06.2017 |
Hukkaavat sen kaikkein kauneimman aikansa. Hoikkuus tuottaisi heille paljon enemmän nautintoa kuin ruoka.
Kommentit (18)
Kyllä niillä näyttää silti vientiä olevan, kaikilla hoikat miehet kainalossa... Minä taas en hoikkana nuorena naisena saanut minkäänlaista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä näyttää silti vientiä olevan, kaikilla hoikat miehet kainalossa... Minä taas en hoikkana nuorena naisena saanut minkäänlaista miestä.
Hoikat miehet eivät ole ainakaan palstanaisten mukaan haluttuja. Eli jämämiehet niillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä näyttää silti vientiä olevan, kaikilla hoikat miehet kainalossa... Minä taas en hoikkana nuorena naisena saanut minkäänlaista miestä.
Johtui ehkä jostain muusta kuin hoikkuudestasi?
Tiedätkö mikä mua säälittää, ihan rehellisesti? Sellaset tytöt ja naiset, miksei pojat ja miehetkin, jotka käyttää kaiken aikansa itsensä manklaamiseen ja sukimiseen.
Kauneus tosiaan on katoavaista. Näillä ulkonäköön keskittyjillä ei vanhempana oo yhtään mitään annettavaa kenellekään. Sit roikutaan niissä nuoruusmuistoissa ku oltiin niin kauniita ja komeita joskus.
Se, jos joku on musta säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Noh, ulkomaanmatkoilla ja leffoissahan miehet tekevät aloitteita, joten mistä mäkään tiesin, ettei Suomessa sellaista tapahdukaan. Olin/olen sosiaalisesti hieman kömpelö, en käynyt ikinä baareissa tai bilettämässä ja se vanha äijä vei neitsyytenikin. Olin silti mallinakin ja tavallaan ihan ok-näköinen sekä fiksu, kiltti ja aika ujo tapaus. Se vanhempi mies oli ainoa edes jotenkin kiinnostava, joka edes yritti ja olin ihan myyty, kun joku normaalin oloinen, komeahko (vaikkakin iäkäs) suomalaismies viimein teki aloitteen.
T. Katkera
Otan paljon mieluummin ruokaa kitusiini kuin melaa mekkooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Ainakin tuntemani lihavat 16-35-vuotiaat naiset seurustelevat/ovat naimisissa rotevien miesten kanssa, tai osa hoikkien, mutta kumppani näkyy kaikilla olevan. Tosin myös tuntemani hoikat nuoret naiset ovat jonkun kanssa. Kuten myös tuntemani miehet. Itse asiassa lähes kaikki tuntemani ihmiset ovat suhteessa, poikkeuksena muutama alkoholistimies. Ehkä ap ajatteli, että nuorena pitäisi maata mahdollisimman monen kanssa eikä sitoutua heti? Luulen kyllä, että tukevammille tytöille riittäisi myös sitä yhdenyönseuraakin. Ja onhan myös olemassa miehiä, joilla on fetissi nimenomaan lihavuuteen. Joten kieltämättä aloitus tuntuu hieman turhalta, vaikka toki näin voisi sanoa aika monestakin aloituksesta tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Kyllä 80- ja 90-luvuilla pariutuminen onnistui ilman mitään teematapahtumaa. Yleensä mies pyysi tai selvitti yhteisten tuttujen kautta puhelinnumeron tai lähestyi muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut hoikka ja silti mulla on ollut pitkiä ja hoikkia komistuksia. Jos olisin sinkku, niin saisin heti muutaman vuoden nuoremman treenatun miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Kyllä 80- ja 90-luvuilla pariutuminen onnistui ilman mitään teematapahtumaa. Yleensä mies pyysi tai selvitti yhteisten tuttujen kautta puhelinnumeron tai lähestyi muuten.
80- ja 90-luvuilla nuoret naiset suhtautuivat noihin lähestymisiin PALJON suopeammin, kun heille ei herunut jatkuvalla syötöllä itsetuntoa paisuttavaa huomiota somessa. Nykynaisilla on käsitys itsestä ja odotukset mieheltä pilvissä tuon saadun huomion takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Kyllä ne mieluisimmat miehet (rohkeat, itsevarmat, sosiaaliset) lähestyvät mieluisiaan naisia ihan arkipäiväisissä tilanteissa.
Varta vasten hakemalla löytyy pääasiassa niitä, jotka ovat ajautuneet hakemalla hakemaan syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut nuoruudesta ja hoikkuudesta huolimatta ketään ihan nuorena (teinistä vähän päälle parikymppiseksi). Ainoastaan jotkut itseeni verrattuna todella erityyppiset maahanmuuttajat vonkasivat. Jos yksikin keskiverron näköinen, fiksu suomalainen ikäiseni mies olisi vongannut, olisin varmaankin päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta eipä minulle kukaan suomalaismies tullut juttelemaan. Ilmeisesti en ollut riittävän kaunis.
Sitten vähän päälle parikymppisenä yliopisto-opiskelijana olin kesätöissä puhelinmyyjänä, niin sieltä viisikymppinen puhelinmyyjämies iski silmänsä minuun ja siitä seurasi monivuotinen säätö ja kakkosnaisen rooli, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta. Että sellainen nuoruus mulla.
T. Katkera
Onko tämä yleistäkin naisilla, että odotetaan prinssin tulevan hakemaan jossain arkipäiväisessä tilanteessa, ja jos näin ei tapahdu, niin mitään asian eteen ei edes yritetä tehdä? Nuorena ja hoikkana olisit varmasti saanut seuraa sinkkutapahtumista, Tinderistä, deittisivustoilta tai mistä vaan paikasta, jossa ollaan hakemassa sitä seuraa. Hemmetistäkö mies tietää Lidlin kassajonossa, että tuo hoikka ja nuori nainen toivoo itseään lähestyttävän?
Kyllä 80- ja 90-luvuilla pariutuminen onnistui ilman mitään teematapahtumaa. Yleensä mies pyysi tai selvitti yhteisten tuttujen kautta puhelinnumeron tai lähestyi muuten.
80- ja 90-luvuilla nuoret naiset suhtautuivat noihin lähestymisiin PALJON suopeammin, kun heille ei herunut jatkuvalla syötöllä itsetuntoa paisuttavaa huomiota somessa. Nykynaisilla on käsitys itsestä ja odotukset mieheltä pilvissä tuon saadun huomion takia.
Kyl suurin osa naisista kokemukseni mukaan suhtautuu ihan ok normaaleihin lähestymisiin. Itse en todellakaan mikään cheekki ole, mutten muista koskaan saaneeni varsinaisesti negatiivista palautetta. Katsoo vähän sitä tilannetta ja naisen moodeja ensin, että kannattaako mitään tehdä vai ei ja hioo omaa ulosantia niin ettei se ole töksähtelevää - ja aloittaa jollain muulla kuin suoralla treffipyynnöllä tai kauneuden kehumisella. Kannattaa keksiä jotain yleisluontoista, parasta jos tilanteeseen keksii jotain hauskaa. Ihaillen olen katsonut ns. pelimiehiä, jotka saa naiset heti rentoutuneiksi ettei tilanne ole kiusallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näin nuorena ja lihavana oikein ymmärrä miten aikani menee nyt yhtään enempää hukkaan kuin menisi hoikkana. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa, käyn ulkona, harrastan ja opiskelen. Käytän mielestäni aikani oikein hyvin, enkä usko, että hoikkuus mitenkään sitä lisäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä näyttää silti vientiä olevan, kaikilla hoikat miehet kainalossa... Minä taas en hoikkana nuorena naisena saanut minkäänlaista miestä.
Johtui ehkä jostain muusta kuin hoikkuudestasi?
Mitä tästä opimme? Sekä hoikilla että lihavilla voi olla vientiä tai olla olematta, ja ketään ei tarvitse/kannata sääliä pelkän painon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä näyttää silti vientiä olevan, kaikilla hoikat miehet kainalossa... Minä taas en hoikkana nuorena naisena saanut minkäänlaista miestä.
Johtui ehkä jostain muusta kuin hoikkuudestasi?
Mitä tästä opimme? Sekä hoikilla että lihavilla voi olla vientiä tai olla olematta, ja ketään ei tarvitse/kannata sääliä pelkän painon perusteella.
Naisen logiikkaa. Koska rikkailla ja köyhillä on ongelmia, niin ei kannata sääliä ketään pelkän varallisuuden perusteella. Kuinka moni olisi mieluummin rikas kuin köyhä? Tai mieluummin hoikka kuin lihava?
Just