Päätin etten auta appivanhempia kun vanhenevat
Nyt oli viimeinen niitti. Tein päätöksen etten auta kuin omaa isääni (äitini on kuollut) kun hän vanhenee ja tarvitsee apuani. Mieheni vanhemmat,molemmilla uusi puoliso, ovat auttaneet hänen siskoaan ja lapsiaan AINA. Niin hoitoapuna, rahallisesti ja muutenkin. Hän kyllä osaa pyytääkin. Meille ei ole tarjottu minkäänlaista apua missään muodossa. Nyt oli sitten hankittu sukulaisten voimin punkkirokotteetkin koko siskon perheelle! Kyse ei ole todellakaan rahasta vaan periaatteesta kun toinen saa niin toiselle saman verran- edes huomiota lapsen lapsille. Eli multa on turha odottaa apua kun sen aika tulee. V...tuttaa mieheni puolesta joka kiltisti katsoo vierestä ja on aina valmiina remonttiapuun kun joku sieltä tarvitsee. Ja lasteni puolesta.
Kommentit (11)
Eihän se sun homma ole muutenkaan vaan miehesi.
Ihmiset ovat siitä outoja, että he ovat mielellään mukavien ihmisten kanssa ja karttavat hankalia. Lisäksi metsä vastaa niin kuin sille huudetaan eli jostain syystä osa meistä on aina mukavien ympäröimänä ja osa ihmettelee, miksi toinen saa kaiken.
Vanha sanonta : Kateus vie vedetkin kaivosta.
Ei kateus vaan epätasa-arvoisuus. Mutta niin malaa kuon petaa. Ap
Tein saman päätöksen, kun ei ole tullut kuin arvostelua viimeiset 30 vuotta. Päätin, että heidän auttamisensa on mieheni ja kälyni asia, ei minun. Autoin omia vanhempiani ( mies ei auttanut heitä, mikä täysin ok, mutta vain vahvisti päätöstäni) ja nyt voin olla vapaa näistä huolista.
Miniä vm -62
Eikä se muutenkaan ole miniöiden ja vävyjen homma. Omia lapsiaan voi kysyä auttamaan.
Siis niin makaa kuin petaa. Sori ; ) - Ap
Monet miniät auttaa siivouksesta jne . Harva mies auttaa äitiään jos vaimo on.
Agraariyhteisön säännöt eivät päde enää urbaanissa, 2010-luvun todellisuudessa. Pätkätöiden ansiosta ensimmäinen lapsikin saadaan siinä 40v. Oman lapsen hoito menee jopa omien vanhusvanhempien, mutta aivan takuuvarmasti appivanhempien paapomisen edelle. Erityisestikin kun miniä on rajattu perinnön ulkopuolelle.
Usein on niin, että tytöstä lapsineen tulee läheisempiä kuin pojasta lapsineen. Minäkin vetäytyisin auttajan roolista pois, ei tule turhaa katkeruutta. Ja kyllähän appivanhemmat petaavat sitä tilannetta jo nyt, ei tule yllätyksenä.
Ihan turha puhua kateudesta ym. Puhutaan mielummin vanhempien ei-tasapuolisesta käyttäytymisestä, vai harrastatteko sitä itse lapsillenne, vastaajat? Kun näyttää olevan niin ok...
Olen itse sekä miniä että anoppi, enkä hyväksy tuollaista suosikkijärjestelmää alkuunkaan. Tiedän sen olevan valitettavan yleistä. Kurjaa :(
Joo, älä sä vaivaudu, miehesi hoitaa kyllä.