Lue keskustelun säännöt.
Koska muutto helpottaa lapsella?
22.09.2007 |
Muutimme kolme kuukautta sitten kaupungista toiseen. Muutimme minun ja mieheni kotikaupunkiin joten kaikki mummut, serkut, enot ja tädit ovat nyt lähellämme.
Tyttömme on 7v ja aloitti juuri ekaluokan. Hän ehti asua entisessä asuinpaikassamme viisi vuotta ja sai sieltä parhaan ystävänsä joka asui samassa rivarissa kuin me ja kävi samassa tarharyhmässä kuin tyttömme.
Nyt tyttömme kaipaa tuota ystäväänsä eikä ikävä näytä helpottavan:( Kaverinsa soittaa parin viikon välein ja tyttöni purskahtaa aina itkuun tuon soiton jälkeen. Tyttö tietää että ei välttämättä enää koskaan näe ystäväänsä koska välimatkaa on kuitenkin 500km.
Onko muilla vastaavia ystävyysongelmia tullut muuton vuoksi ja kuinka kauan tämä suru ja kaipuu kestää? Tyttö on saanut uusia ystäviä koulusta ja kotimme läheltä mutta ei silti pysty unohtamaan entistä bestistään.
Kommentit (2)
Tädit ja enot eivät paljon auta, jos lapsella ei ole ikäisiään kavereita. Aktivoidu kutsumaan lapsen luokkakavereita kylään. Lisäksi joku harrastus, josta voi saada uusia kavereita.
Lukuvuosi on alkanut vasta reilu kuukausi sitten, ja se on lyhyt aika saada hyvä kaverisuhde luokkakaverista. Me muutimme ulkomaille, ja 6-vuotias lapsemme sopeutui kunnolla vasta puoli vuotta muutosta. Tämä osittain siksi, ettei ollut edes yhteistä kieltä, jolla olisi voinut kommunikoida kavereiden kanssa. Mutta nyt kun kieli on jotenkuten hallinnassa, on lapsi saanut kavereita ja viihtyy niin hyvin ettei haluaisi koskaan muuttaa täältä pois (mutta valitettavasti uusi muutto uuteen maahan on jo tiedossa...). Anna lapselle aikaa sopeutua, mutta samalla luo hänelle tilanteita joissa voi tutustua muihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaverukset voisivat pitää yhteyttä sähköpostilla, mesessä tms? Ja sitten ihan kirjeet, vois laittaa kaikkia pieniä juttuja (tarroja tms) siellä kuoressa ja sellasta. 500 km ei ole paha, enkä lähtisi mitään " ette tapaa enää koskaan" -juttuja lietsomaan. Itsekin tuon ikäisenä menin bussilla/junalla tuollaisia matkoja yksin.