En vaan PYSTY muuttamaan miehen kanssa yhteen,olenko outo? Muita kaltaisiani paikalla?
Molemmilla lapsia edellisistä suhteista, ollaan seurusteltu jo melkein 3v ja koko ajan asuttu omissa asunnoissa. Ahdistaa jotenkin ihan helvetisti yhteenmuutto! Ja sekin yhteenmuuton paine tulee tavallaan ulkoapäin,ei mulla edes ole mitään intressiä muuttaa yhteen. Mies haluaisi, mutta kyllä sen välillä huomaa että ehkä ei kuitenkaan.
Jotenkin kun olen tottunut hoitamaan omat asiani ihan itse niin ahdistaa aloittaa taas semmoinen säätäminen mitä yhteiselo vaatii varsinkin tässä tilanteessa kun molemmilla on lapsia ja exät yms HUOH
Kommentit (14)
Kyllä ihminen tarvitsee omaa tilaa, et ole outo
Et ole outo. Mä oon seurustelu 7v ja asutaan omissa asunnoissa. Kummallakin jo omillaan asuvat lapset. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa, miehelle tämä on ok eikä mikään ongelma. Useimmat vkl ja lomat ollaan yhdessä, tosin matkustelen paljon myös yksin. Meillä hyvä ja luottamuksellinen suhde. Kaikki ei vaan sovi siihen normimuottiin!
Minulla on tälläinen ystävä. Hän ei ole koskaan asunut miehen kanssa, vaikka suhteet ovat olleet pitkiä. Minusta se on vain järkevää. Miksi muuttaa yhteen, kun yksinkin pärjää. Nainen tahtoo vielä nykyäänkin joutua piian hommiin, kun ottaa miehen.
Menetät yh etuudetv mitä niitä onkaan. Mies ei ole oikea.
En usko tämän liittyvän siihen onko mies oikea vai ei, en keksi itse miehestä sinänsä valittamisen aihetta. Mutta oman asunnon haluan pitää kuitenkin..ap
Mies on oikea, jos hänelle erillään asuminen on OK. Ei ole mitään pakkoa asua yhdessä ja lasten kanssa on jopa järkevää asua erikseen, jolloin ei tarvitse sovittaa yhteen kahta erilaista tapaa kasvattaa ja elää. Minusta on hienoa, että et suostu muuttamaan yhteen siksi,että niin on tapana.
No juu, lapsen lapsilisän yh-osuuden menettäisin joka on jotain 50e mutta se nyt ei sentään asumistani määrittele :) ap
Täällä. Yhden mieskokelaan kanssa tuli enemmänkin asia puheeksi ja se osaltaan myös aiheutti sen että jatkoa ei tullut. Olen sen verran introvertti että tarvitsen aikaa yksin, lisäksi tarvitsen tilan joka tuntuu omalta = on sisustettu oman maun mukaan, tavarat niillä paikoilla joihin ne itse haluan jne. Vaikuttaisi ihan liikaa jo yleiseen mielialaan jos en tuntisi oloani kotoisaksi, enkä toisaalta halua lähteä vääntämään tavaroista ja sisustuksestakaan kenenkään kanssa. Ei olisi minustakaan myöskään reilua toista osapuolta kohtaan. Ylipäätään en koe luontevaksi että ollaan toisen ihmisen seurassa jatkuvasti, vaikka kuinka tykkäisinkin toisesta niin jossain vaiheessa alkaisi nyppiä. Parisuhdekin voisi paljon paremmin jos saisi asua erillään edes osan ajasta, panostaisi yhdessäoloaikaan paljon enemmän.
Miksi muuttaa yhteen jos suhde on toimiva näin?
Minä kyllä ymmärrän, ettei toiset edes halua asua kenenkään kanssa. Me olemme kummatkin toisessa avioliitossa ja olemme pitkään olleet työtovereita. Halusimme ehdottomasti silloin heti muuttaa yhteen , siitä on jo yli 20 vuotta. Silloin ei kai kukaan olisi edes katsonut pariskunnaksi jos ei asunut yhdessä..Vain minulla oli yksi lapsi edellisestä liitosta. Yhdessä hankimme heti lisää lapsia, olin hyvin rakastunut ja halusimme nukkua aina yhdessä. Vielä nytkin olemme aina yhdessä. Emme ole olleet erossa muuta kuin joskus työmatkojen tähden. Meillä on kyllä iso talo, jossa on omaa tilaa halutessaan, jos vaikka toinen kuorsaa. Nyt olemme kesäpaikallamme, täällä on iso maalaistalo ja monta rakennusta, ei tarvitse olla kylki kyljessä. Kuljemme naapureissa, eikä tehdä tiliä missä ollaan päiväsaikaan. Yöt nukumme tai kukumme yhdessä. Meillä ei ole mitään piikasuhdetta, kun en ole lainkaan kiinnostunut taloustöistä. Miehen exää en ole koskaan tavannut. Omaa exääni en haluisikaan nähdä.
Omat vanhempani ovat olleet yli 40 vuotta yhdessä avioliitossa ja heidän suhde on edelleen hyvä. Mutta tästä huolimatta he asuvat ja ovat asuneet jo useamman vuoden suuren osan vuodesta eriosoitteissa. Mielenkiinnolla odotan, että muuttuuko asia kun, tai jos vielä jonain päivänä molemmat malttavat jäädä kokonaan eläkkeelle.
En aio enää koskaan muuttaa miehen kanssa yhteen. Koska ajan myötä tilanne ajautuu aina sellaiseksi että aiemmin omatoiminen kotitöitä tekevä mies alkaa työntää vastuitaan naiselle. En aio enää korjata toisen aikuisen ihmisen sotkuja.
Täällä 11 jatkaa. Jos parisuhde nyppii ,ei se voi olla hyvä suhde. Ei missään tapauksessa pidä aloittaa sellaista suhdetta.. Kyllä kai suurin osa pärjää ilmankin. Mutta varmasti onnellisin asia elämässä on hyvä parisuhde. Ei voi onnistua , jos ei luota kehenkään, ja pitää takaporttia auki. Jatkuvasti vaihtuvat parit, ei anna kovin mukavaa kuvaa henkilöstä. Jos on vaikka 5 pitkää seurustelu suhdetta , en kyllä suosittele yhteenmuuttamista. Saattaa olla vaikka jotain vaaranmerkkiäkin.
Mies ei ole sulle se oikea. Siks sua ahistaa. Älä muuta.