Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Normaali yhteydenpito vanhempiin?
16.06.2017 |
Miten pidät yhteyttä vanhempiisi ja kuinka usein? Millaisista asioista kerrot heille?
Itse soitan noin kerran kuukaudessa äidille ja hän laittaa joskus viestiä jos kysyy esimerkiksi vaatekokoa lapsille tms. Muuten emme juurikaan ole yhteydessä, mutta koen silti välimme läheisiksi. Näen äitiä pari kertaa vuodessa.
Kommentit (24)
Vaihtelee kiireiden mukaan. Viestitellään 1-10 kertaa viikossa asioista riippuen ja nähdään keskimäärin kerran viikossa. Välillä vietetään vapaapäivä yhdessä tai käydään teatterissa jne . Ennen lasta käytiin kaupunkilomilla kahdestaan.
Puhutaan kaikesta, paitsi ei seksistä. Työjutuista, ystävistä ja sukulaisista, kasvatuksesta, ajatuksista, kirjoista, leffoista... Elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitellaan päivittäin äidin kanssa. En viitsi kertoa hänelle sellaisia juttuja, joiden tiedän pahoittavan hänen mielensä.
Soitellaan vähintäin kerran viikossa ja useimmiten enemmän 2-4 krt/viikko on ehkä totuudenmukainen.
Nähdään useamman kerran vuodessa.
Omat lapset pitää minuun yhteyttä lähes päivittäin ja minä heihin, yksi vielä asuu kotona. Vanhimman lapsen kanssa yhteydenpito on vaihtelevaa joskus päivittäin joskus vierähtää viikko jopa kaksi.
Läheiset välit vanhempiin ollut aina.
Meillä on whatsappissa tuollainen perhekeskustelu, jossa on sisarukseni sekä äitini. Sinne tulee vaihtelevasti viestejä 0-200 päivässä. Sen lisäksi laittelen yksityisesti viestiä jos on asiaa vain äidille. Eli vähintään muutaman kerran viikossa ollaan yhteyksissä, tavataan kerran-pari kuukaudessa.
Me asumme eri maissa isäni kanssa joten näemme max kerran vuodessa. Hän soittaa minulle noin kerran viikossa ja kysyy töistä ja koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys oli kai suunnattu niille joilla täysin terveet vanhemmat? Ei vaikka pitkälle edenneen alzaimer potilaan lapselle. Miksi muuten oletus on aina tuo, että ylipäätään vanhemmat olis hengissä, saati hyvinvoivia?
Oli kyllä yllätys lukea että toiset soittelevat päivittäin?? Mä ehkä kerran parissa-kolmessa kuukaudessa. Ja nähdään ehkä 5Xvuodessa. Puhutaan kyllä kaikesta ja välit on hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolivat molemmat hirvikolarissa, kun olin 6.v.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli kai suunnattu niille joilla täysin terveet vanhemmat? Ei vaikka pitkälle edenneen alzaimer potilaan lapselle. Miksi muuten oletus on aina tuo, että ylipäätään vanhemmat olis hengissä, saati hyvinvoivia?
Ap:ta kiinnostaa sukulaisten välinen yhteydenpito ja siitä kyselee. Kysymys yhteydenpitotottumuksista kuolleen henkilön kanssa tuskin herättäisi pitkää ja hedelmällistä keskustelua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli kai suunnattu niille joilla täysin terveet vanhemmat? Ei vaikka pitkälle edenneen alzaimer potilaan lapselle. Miksi muuten oletus on aina tuo, että ylipäätään vanhemmat olis hengissä, saati hyvinvoivia?
Omituinen kommentti:O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli kai suunnattu niille joilla täysin terveet vanhemmat? Ei vaikka pitkälle edenneen alzaimer potilaan lapselle. Miksi muuten oletus on aina tuo, että ylipäätään vanhemmat olis hengissä, saati hyvinvoivia?
Omituinen kommentti:O
Ei ollenkaan. Miten sä esimerkiks keskustelisit isän kanssa joka elää vuosissa kun olit lapsi ja luulee sua vaimokseen? Sun kommenttis on todella ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli kai suunnattu niille joilla täysin terveet vanhemmat? Ei vaikka pitkälle edenneen alzaimer potilaan lapselle. Miksi muuten oletus on aina tuo, että ylipäätään vanhemmat olis hengissä, saati hyvinvoivia?
Ap:ta kiinnostaa sukulaisten välinen yhteydenpito ja siitä kyselee. Kysymys yhteydenpitotottumuksista kuolleen henkilön kanssa tuskin herättäisi pitkää ja hedelmällistä keskustelua :D
Puolet kommentista jäi sisäistämättä?
Asutaan äidin kanssa lähekkäin, mutta silti nähdään ehkä parin kuukauden välein. Soitellaan vähintään kerran kuussa, mutta joskus useammin. Äidin kanssa välit on läheiset. Jos tarvitsen neuvoa tai elämässäni tapahtuu jotain uutta, soitan ensimmäiseksi äidille.
Isääni en ole enää yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on 'sairaat' vanhemmat eli tylyt ja piittaamattomat. Aina olleet sellaisia eli oli tosi kylmä ja onneton lapsuus, täysin rakkaudeton koti.
Soittelevat kerran vuodessa. Äitiä tapaan kerta vuoteen ja isääni en koskaan.
Eivät ole tienneet raskauksistani ja kun olen kuitenkin kutsunut ristiäisiin niin eivät tulleet.
Sanomattakin selvää että eivät tippaakaan ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan
.
Oho, jotkut soittelee päivittäin! Tai näkee useamman kerran viikossa! Omat vanhempani asuvat eri paikkakunnalla kuin minä, joten nähdään harvemmin, mutta silloin kun nähdään niin puhutaan kyllä vaikka mistä maan ja taivaan välillä :) Koen että välit ovat läheiset, vaikka harvemmin soitellaan. Lähinnä jos on jotain ns. konkreettista asiaa (kuten joku mihin tarvitsee neuvoa, esim. pesukone rikki tai vakuutuksissa häikkää) niin soitan vanhemmille (ja samoin he soittaa mulle, jos on jotain "konkreettista" kysyttävää). Vaikka voisin selvittää pesukoneasiat yms. itsekin, niin se on tavallaan "tekosyy" että voi sitten höpistä muutakin puhelimessa. Koska jostain syystä vanhemmat ei oo ikinä soitellut kellekään "kuulumispuheluita" niin mäkään en oo opinnut sitä (kun en ikinä sellaista mallia saanut) ja nyt on tosi vaikea soitella kenellekään ihan vaan "kuulumismielessä", edes kavereille. Tykkään mieluummin viestitellä. Sinänsä tää on harmi (vaikka voisin varmaan opetella nyt aikuisena), mutta hyvin se on elämä näinkin sujunut.
Keskustella saa ihan mistä vaan, mut on hassua, että oletus on aina tämä: Olet kaunis, nuorehko, hyvin menestyvä, kauniit terveet lapset kaikilla, vanhemmat elossa ja heihin lämpimät välit. Mahdollisten sisarusten kanssa hyvät välit. Sellasta hattaraunelmaa. Suurin osa kuitenkin on niitä joilla näin ei ole. Itsellä asiat on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No minulla on 'sairaat' vanhemmat eli tylyt ja piittaamattomat. Aina olleet sellaisia eli oli tosi kylmä ja onneton lapsuus, täysin rakkaudeton koti.
Soittelevat kerran vuodessa. Äitiä tapaan kerta vuoteen ja isääni en koskaan.
Eivät ole tienneet raskauksistani ja kun olen kuitenkin kutsunut ristiäisiin niin eivät tulleet.
Sanomattakin selvää että eivät tippaakaan ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan
.
Täällä toinen jolla samanlaiset vanhemmat. Erona se että en ole viiteen vuoteen kuullut heistä kun kerran. Sain äidin puhelimen päähän soittamalla oudosta numerosta, huusi vaan ettei tarvi edes hautajaisiin tulla. Eivät nuorimmat lapset edes tiedä että on isovanhemmat mun puolelta myös..
Meillä on lapsuuden perheen whatsapp-ryhmä, johon kaikki hölisevät omiaan ja vaihdellaan kuulumisia lähes joka päivä. Sitä kautta tulee eniten pidettyä yhteyttä. Minä tai äitini emme tykkää puhua puhelimessa , joten sitä en ole tehnyt koko aikuisikänäni (tosin asiaan vaikuttaa myös se, että asumme eri mantereilla). Isälleni soittelen useammin, mutta vain silloin kun on asiaa (=jotain pitää korjata tai auto on rikki).
Välit vanhempiin ovat hyvät, mutta en kerro heille murheitani, vaan pelkästään iloiset asiat.
Ohis, mut kun olin lapsi ja surin jonkun koulukaverin jotain puutetta tai menetystä (en pysty muistamaan tarkalleen) äitini sanoi, et "mut eihän sulla ole niin." Monet ajattelee noin niin kun äitini tuolloin ajatteli.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu vanhemmasta. Jos se on ollu ihan ***** vanhempi niin miks sitä täytyis yhtään enempää sietää kun jaksaa. Ei minkään takia. Voi siitä silti välittää.