Te, jotka ootte tavanneet kumppaninne ollessanne reilusti ylipainoisia

Mä tarvisin vinkkejä ja järjen ääntäkin.

Olen tuntenut erään miehen vuosia ja hän on nähnyt mut 40 kiloa hoikempana, meikissä ja ilman meikkiä. Sittemmin sairastuin vakavasti ja painoa kertyi tosiaan tuo kauhea 40 kiloa. Toki teen tässä kaikkeni jotta se sulaa pois, mutta eteneminen on todella hidasta eikä mies tietenkään tiedä siitä mitään.

Nyt sitten mies on alkanut käyttäytymään sen suuntaisesti, että tässä taitaa olla tunteita pelissä (molemmilla). Järjellä ajatellen mun pitäisi olla onneni kukkuloilla ja nauttia tästä orastavasta alusta, mutta musta on tullut ihan ylikriittinen itselleni. Kun katson peiliin, näen vain törkeän ylipainoisen, ruman ja ällöttävän ihmisen ja mietin miten ikinä mies voisi minusta kiinnostua. Silti, sitähän hän on, vaikka olen rumimmillani ikinä. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että hänelle mun sisin on tärkein eikä se ulkonäkö niinkään. Vaikka ilmeisesti olen silti hänestä viehättävä, koska ainahan se on osa ihastusta kuitenkin.

Miten saisin nuo itseä mollaavat ajatukset kuriin ja taottua itselleni järkeä päähän, että tuo mies oikeasti pitää musta tällaisena kuin nyt olen? Onko teillä muilla ylipainoisilla ollut samaa ongelmaa? Miten pääsitte siitä yli? En haluaisi tuhota tätä orastavaa onnea omalla epävarmuudellani.