Lue keskustelun säännöt.
Alitajunta estää painon tippumisen
15.06.2017 |
Ainakin mulla on näin ja olen jojotellut painon kanssa niin kauan että tiedän mistä puhun. Kaikki dieetit käyty läpi jopa se moneen kertaan "ettei ole mitään diettiä, syö vaan terveellisesti". Kuitenkin aina yleensä epäonnistuu tai jos onnistuu niin paino tulee joskus takaisin.
Tämä ei johdu siitä että olisin niin tyhmä etten tajuaisi sitä miten kuuluu syödä tai minulla olisi jotenkin erityisen huono itsekuri. Kun olen havainnoinut tietoisesti käytöstäni niin olen huomannut ettei kovin moni ruoka edes maistu hyvältä eikä tee mieli syödä ja voisin olla vaan syömättä koska runsaasti kahvia juotuani en tunne edes nälkää mutta sitten joku ääni vaan takaraivossa hokee että "syö syö, et sä kuitenkaan ikinä laihdu..."
Kommentit (2)
Kyllä kai kaikk lihavat tietävät miten pitäisi syödä. Monet kyllä pettävät itseään ihme selityksillä laihtumattomuudelleen.
Mutta ehkä se on mieluummin itsehillinnän puute kuin alitajunta, joka sabotoi tavoitteesi. Tiedät kyllä, että ei pitäisi mässäillä, mutta et kykene hillitsemään himoasi.
Kyllä minullekin hyvä ruoka maistuisi ja se alitajunta kuiskii, että syö syö, vielä mahtuu. Mutta kun tunnustelen oloani ja totean olevani juuri sopivan kylläinen, voin helposti olla santsaamatta, vaikka mieli tekisi. Sama karamellien, suklaan tai vaikka alkoholin suhteen. Pari palaa, tai lasi viiniä ja stop, vaikka helposti menisi enemmänkin.
Voi tietenkin olla niin, että en koe niin suurta mielihyvää mässäämisestä kuin toinen, ja näin itsehillintäni vie helposti voiton himosta. Ja toisaalta ennakoin jotenkin sen mässäilyn myöhemmn tuottaman huonon olon ja se motivoi tässä hetkessä hillitsemään halujani.
Olin kyllä jo lapsena sellainen, että kun sain vaikka suklaa patukan ja tiesin, että uutta ei tule aikoihin, söin sen pieninä muruina pitkän ajan kuluessa, joka murusta nauttien. Siskot sen sijaan söi patukkansa heti ja sitten kateilivat ja kärttivät osaa minun patukastani. Yllättäen siskot ovat nyt reilusti ylipainoisia, minä jokseenkin normi mitoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Mulla kesti kauan, ennenkuin tajusin tuon saman itsestäni. Mun kilot on mun suojakuori miehiä vastaan. Kun olen lihava, kukaan ei kiinnitä muhun mitään huomiota --> kukaan ei pysty satuttamaan mua enää. Joka kerran, jos joku mies on osoittanut pientäkään kiinnostusta tai mä olen ollut ihastumassa johonkuhun, mulle on tullut ihan käsittämätön ahmimishimo. Ei puhettakaan siitä, että menee ruokahalu niinkuin ilmeisesti "kaikilla muilla" käy. Nyt yritän työstää tuota traumaa itsessäni jotta ikinä enää en sortuisi syömään itseäni turvaan.
Yritän vakuutella itselleni, että minä itse päätän ketkä elämääni kuuluvat, että valinta on mun omissa käsissäni eikä niin, että ajaudun vaan jotenkin rakkauden kaipuussani vääriin ihmissuhteisiin. Mulla on valta, minä päätän, ei kukaan tai mikään muu.
Mikä sulla ap on takana tuossa sun jutussa? Miksi haluat sabotoida itseäsi? Miltä syöminen sua suojelee? Sillä se on puolustusmekanismi jotain vastaan. Sun pitää van löytää se perimmäinen syy. Silloin pystyt alkaa työstämään tuota asiaa itsessäsi.