Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat anopit?
15.06.2017 |
Mulla meinaa palaa hermo omaan anoppiin ja kaipailisinkin vertaistukea. Millaisia kaiheuksia teidän anopit on tehnyt?
Mun oma anoppini on sitä mieltä, etten ole tarpeeksi hyvä omalle pojalleen. Kuulemma poika on joutunut alentamaan rimaa, kun on minut vaimokseen suostunut ottamaan. Ja on sitä mieltä, että olen pojan kanssa vain rahan takia. Tienaan kuitenkin enemmän kuin mieheni. En viitsi kauheasti kotona miehen kanssa asiasta puhua, sillä näen, että tämä on miehelleni myös aika ahdistavaa.
Kommentit (10)
Luulen, että juurikin se, että olen töissä enkä kotona passaamassa miestäni, kuten anoppini on ollut, on tässä se ongelma.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkaan anoppini ei ole koskaan pitänyt minusta, mutta aikojen saatossa se on lakannut haittaamasta minua. Olen alkanut ajatella, että mitä väliä. Kyllä hän ihan ok ihminen on, ei vaan satu pitämään minusta.
No pitääkö sun olla anopin kanssa tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että juurikin se, että olen töissä enkä kotona passaamassa miestäni, kuten anoppini on ollut, on tässä se ongelma.
-ap
Luulo ei kuintenkaa ole tiedon väärtti. Siellä on voinut olla ennen sinua parempiakin miniä vaihtoehtoja. Joistakin vaan näkee jo kaukaa, että ne ei yhteen sovi ja sitä on ihan hirveää katsoa sivusta. Tiedät sen itse sitten kun olet anoppi.
Ex-anoppi ei juurikaan pitänyt minusta, en ole varma miksi. Nykyinen sitten kuulema ripitti poikaansa että pidä tuosta kiinni ja vie vihille kun noin hyvän sait! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppikin on aina kohdellut minua, kuten ei pitäisi minusta lainkaan. Ja ihmissuhteissa se on aika hankala tilanne, jos kuitenkin on pakko olla tekemisissä. Anopin kommentit ovat vain pahentuneet tässä vuosien myötä, vaikka luulisi että kävisi päinvastoin kun huomaa, että eroonkaan ei näytä pääsevän.
En vain tiedä, miksi olen ei-toivottu. Olen hieman varakkaamasta taustasta kuin mieheni, olen korkeakoulutettu ja minulla on ollut aina töitä, olen hoitanut asiani aina, hoitanut kolme ihanaa lastani ( joita anoppi palvoo), huolehtinut kodista ja miehestä kohta 30 vuotta (!). Ja edelleen koen, että en ole toivottu miniä. Nyt viidenkympin korvalla olen ajatellut lopettaa anopin kanssa seurustelun kokonaan. Miksikä tämä tästä enää paranee?
Aika vähällä olet AP päässyt jos tuossa on anopin koko syntilista.
Meillä on anopin kanssa takana "yhteiselämää" kohta jo 20 vuotta, ajatelkaa! Siinä ajassa olen saanut kokea ja kuulla kaikenlaista kuraa hänen suunnaltaan. Vähän helpottaa kun tietää, ettei anopilla ole "kaikki inkkarit kanootissa" kiitos työterveyshuollon ja sen diagnoosien.
Välillä on ollut mykkäkoulua ja tulikiven katkaista tuijottelua (voitte kuvitella miten kiva on olla miehen puolen sukujuhlissa kun oma anoppi käyttäytyy näin miniäänsä kohtaan), välillä olen ollut jouluaattona ainoa joka ei ole saanut yhtään mitään (en siis edes sitä laminoitua bmi-taulukkoa), mua on eristetty kaikilla mahdollisilla tavoilla, osoitettu etten ole tervetullut, etten kuulu perheeseen tai ole miehelleni riittävän hyvä.
Kaikista ikävintä omassa kuviossa on mieheni "munattomuus". Tai siis se, että hänet on syyllistämällä ja kiristämällä alistettu jo lapsena olemaan kuuliainen ja tottelevainen äitiään kohtaan. Muuten äiti hylkää. Hän ei siis ole koskaan puuttunut epäkohtiin (ainakaan heti silloin kun tilanne on ollut päällä) tai mun kohteluun. Hän ei sanojensa mukaan jaksa välittää mitä hänen mielenterveydeltään horjahtanut äitinsä kulloinkin tekee. Kukaan ei sanojensa mukaan ota ikinä äitinsä puheita tai tekoja tosissaan....paitsi ilmeisesti minä, perheen ulkopuolelta tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini on aivan mukava ihminen. Emme ole koskaan riidelleet.
Anoppi ei ole käynyt meillä kuin kolmesti, ja nekin kerrat ihan päiväseltään. Hän ei ole sairauksiensa takia uskaltanut lähteä pitkille matkoille, ja etenkin yökyläilemään mihinkään enää kolmeenkymmeneen vuoteen, ja vieläkin anoppi on hengissä, ja nyt vasta parin viimeisimmän vuoden aikana on joutunut sairaalassa olemaan lyhyitä aikoja erinäisten sairauksiensa vuoksi. Appikin on ehtinyt jo kuolla tässä ajassa, mutta anoppi senkun porskuttaa.
Tavallaan anopin ei ole tarvinnutkaan matkustaa meille, eikä edes muillekaan kauempana asuville lapsilleen yökylään koskaan, koska me ja muutkin lapsensa perheineen olemme matkustaneet hänen tykö.
Onnekseni oma äitini asuu melko lähellä, ja hän on käynyt meillä anoppinikin edestä vuosikymmenien varrella. Olen kiitollinen omalle äidilleni monestakin syystä.
Ex anoppi sääteli miten tulevaisuudessa asutaan. Vasta srurusteltiin ja mein edestä muija päätti, ettei saada asua yhessä. Naukui miehelle että olen liia vanha (24v). Hermo paloi kun mies ei uskaltanut muuttaa mihinkään äiskän pelosa. Erosittiin. Joku hirttonaru on.vieläkin kun kuulin ettei ex ole oikeen naisiaam saanu pidettyä.. miksköhän..
No miten se voi olla sitä mieltä jos tienaat enemmän ja mikä sussa sitten muka on niin huonoa? Ei kuulosta kovin uskottavalta.