Unelmani olisi päästä hoitamaan vanhuksia. Onko tyhmä unelma?
Olin vanhusten palvelutaloilla töissä parikymppisenä nuorena. Rakastin sitä työtä jo silloin.
Elämä vei työskentelemään lasten parissa, pph:n ammattitutkinto ja lastenohjaajan perustutkinto siis alla..
Sydän kuitenki haluaa vanhustyöhön. Tiedän, ettei se sen helpompaa ole, mutta tiedän, että rakastaisin olla ja pärjätä siinä työssä.
Onko typerää ajatellakaan lähteä varhaiskasvatuksesta vanhustyöhön?
Ps. Tulen toimeen ukkien ja mummojen kanssa paljon paremmin kuin 3v lasten
Kommentit (15)
Kysymys kuuluu: mitä vielä odotat? :)
Siitä vaan, mutta saat olla kuoleman kanssa läsnä lähes päivittäin ja se vaatii kyllä psyykettä.
Se on todella arvostettavaa työtä. Tavoittele unelmaasi
Ei todellakaan ole tyhmä unelma. Arvokasta työtä, jota ei voi siirtää jonnekin vinkuintiaan.
Itse olen akateemisesti koulutettu mutta siinä iässä (50++) että oman alan töihin on paljon nuorempiakin hakijoita. Olen ihan vakavissani harkinnut lähihoitajan työtä vanhusten parissa, jos en omalle alalleni enää työllisty. Esteeksi tosin saattaa muodostua se, jos vanhustenkin parissa aletaan jatkossa vaatia vuosittaisia influenssarokotuksia. En ole valmis asettamaan omaa terveyttäni alttiiksi sen takia, että influenssan tarttumisriski alenee alle 50 % ja sen kesto lyhenee noin puoli vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan, mutta saat olla kuoleman kanssa läsnä lähes päivittäin ja se vaatii kyllä psyykettä.
Ikäänkuin kaikki vanhustyö olisi pelkkää kuolemaa... Älä nyt viitsi.
Ap: suunta kohti vanhustyötä, unelmasi ei ole yhtään typerä :)
Enpä ole vielä kenenkään kuullut haaveilevan tuosta alasta, alallahan on pulaa työvoimasta koska hoitajat eivät halua tehdä vanhustyötä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan, mutta saat olla kuoleman kanssa läsnä lähes päivittäin ja se vaatii kyllä psyykettä.
*psyykeä
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole vielä kenenkään kuullut haaveilevan tuosta alasta, alallahan on pulaa työvoimasta koska hoitajat eivät halua tehdä vanhustyötä.
Mm..En minäkään ole ja siksi kyselinkin, oonko ihan hullu.
Tämä nyt kuulostaa typerältä ja hölmöltä, mutta jotenkin "olen asioiden äärellä, kun olen vanhusten kanssa".
Voi toki olla, että työn vaativuus ja kiireet vievät pois mielessäni pyörivän työn romantiikan, mutta oikeasti haluaisin olla vanhusten kanssa heidän viime vuosinaan. Vaikka sitten vaihtaa kakkavaippoja tai syöttää keittoja.. Tai järjestäen lauluiltoja tai vaikka kuunnellen dementoituneen mummun huoritteluja (oma rakas mummuni dementoituneena huoritteli jopa minua, lempilapsenlastaan..=))
Tai vaan pitäen kädestä kiinni..
Iso harppaus olisi ja uudelleen kouluttautuminen. Pelottaa.
-ap
Siitä vaan!
Ainoa mitä alanvaihtajan kannattaa vakavasti miettiä on, kestääkö terveytesi a)fyysisesti raskasta työtä ja b) vuorotyötä? Päiväkodissakin joutuu isojen puolella paljon vähemmän nostelemaan kuin vanhuspuolella. Fyysisesti kevyttä vanhuspuolen työtä ei enää tahdo löytyä mistään kun palvelut suunnataan niin että lähes kaikissa hoidettavat on huonokuntoisia/liikuntarajoitteisia. Samoin vuorotyötä vaaditaan yhä useammassa työssä ja erityisesti lähihoitajakoulutuksella sitä voi olla vaikea välttää.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan!
Ainoa mitä alanvaihtajan kannattaa vakavasti miettiä on, kestääkö terveytesi a)fyysisesti raskasta työtä ja b) vuorotyötä? Päiväkodissakin joutuu isojen puolella paljon vähemmän nostelemaan kuin vanhuspuolella. Fyysisesti kevyttä vanhuspuolen työtä ei enää tahdo löytyä mistään kun palvelut suunnataan niin että lähes kaikissa hoidettavat on huonokuntoisia/liikuntarajoitteisia. Samoin vuorotyötä vaaditaan yhä useammassa työssä ja erityisesti lähihoitajakoulutuksella sitä voi olla vaikea välttää.
A. Kestäisi varmastikin
B. Vuorotyö olis uutta 20 vuoden jälkeen, mutta varmasti onnistuu. Tykkäsin vuorotyöstä silloinkin ja vuorotyö sopii rytmiini muutoinkin loistavasti.
Lähihoitajakoulutus ja senaikainen rahatilanne mietityttää.. Kuitenkin perhe ja sen mukaiset menot..
Mutta tuhannesti kiitoksia vastauksista. Kyllä minä taidan heittäytyä unelmaani..tai ainakin tosissani ottaa selvää=)
Ei muuta kuin kokeilemaan. Pienenä varoituksena: nykyään vanhainkodeissa ja palvelutaloissa on tooosi huonokuntoista väkeä. Paljon hoidetaan vuoteeseen, harva pystyy toimimaan pelkällä ohjauksella, syötettäviä. Ja kaiken huippuna kirjallisia töitä piisaa. Silloin kun menin vanhainkotiin töihin ehti pienen tovin päivässä istua asukkaiden kanssa, mutta ei enää. Koko ajan omatunto soimaa kun aika ei riitä kuin perushoitoon :-(
Ja jos kotihoitoon töihin menisi niin kiire on päivän sana. Yrität jotenkin saada kahlattua asiakkaat listalta läpi ja rukoilet ettei vaan tulisi hälytyksiä tms. extraa. Työ muuttunut ihan viime vuosina kamalaksi eikä inhimillisempään suuntaan olla menossa.
Miksi olisi tyhmää. Raskasta se usein on mutta on se silti arvokasta työtä.