Olenko ihan kamala äiti ja mummi

Jokin on mennyt tyttäresi elämässä pieleen kyllä jo ennen tätä, koska terveen kasvatuksen saanut ihminen ei ajaudu tuollaiseen suhteeseen.

Taikamato kirjoitti:

En tiedä mistä aloittaisin kirjoittamisen, mutta asia koskee tytärtäni ja hänen miestään. He ovat olleet yhdessä 5 vuotta ja koko suhde on ollut alusta lähtien kaoottinen. Mies juoksee vieraissa, välillä käyttää fyysistä väkivaltaa, ei tee mitään kotona jne. Tyttäreni hoitaa lapsen,kodin ja kaiken muut käytännössä yksin. Tyttäreni miehellä ollut useita yhden illan juttuja ja muutama suhde ja viimeisemmästä suhteesta jäi kiinni, kun tämän lorton kanssa oli ollut kaupunkilomalla ulkomailla ja väitti tyttärelleni, että on reissussa kaverin kanssa. Tyttäreni meni häntä yllättäen lentokentälle vastaan ja sieltähän herra sika tuli muijan kanssa. Luulin ja toivoin todella, että tämä olisi nyt viimeinen niitti suhteelle, mutta olin valitettavasti väärässä. Tyttäreni mies on narsisistinen psykopaatti, joka puhuu kuun auringoksi ja auringon kuuksi ja näin ollen tyttärenikin haluaa vielä hänen kanssaan jatkaa. Kuulemma kaikille pitää antaa vielä mahdollisuus. No niitä mahdollisuuksia tämän viiden vuoden aikana on ollut todella useita. Tyttäreni sanoi, että minä olen se paha jos en voi yrittää olla ystävä tämän miehen kanssa. Sanoin suoraan tyttärelleni, että miten hän voi olla niin naiivi tällaisessa asiassa. Sanoin suoraan, etten ole voinut ikinä sietää hänen miestään, kun tullaan heille kylään niin tämä ukko on aina nukkumassa, ei juttele juurikaan minun kanssa, ei käy kylässä. Mutta sitten kun apua eli lastenhoitoa tai jotain vaatetta lapselle tarvitsee niin sitten olen hyvä mummi. Sanoin tyttärelleni, että haluan olla hänen ja lapsenlapseni kanssa tekemisissä, mutten sen miehen ja sanoin, etten enää ota lapsenlastani yökylään, koska tämä tyttäreni mies hyötyy siitä. Olen itkenyt ja ajatellut, että olen todella ilkeä ihminen, kun näin teen, mutta raja vaan on johonkin vedettävä...en vaan jaksa. Antakaa jotain mielipiteitä asiasta

Kaikki muu ihan OK, mutta tuo kohta ettet ottaisi lapsenlastasi yökylään ettei vaan vävy hyötyisi siitä...

Vahingoittaa eniten sitä viattominta. Ajattele se niin päin että vietät mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa, jotta hän olisi hyvien ihmisten ympäröimänä.

Hankala tilanne jos tyttäresi ei halua myöntää ongelmaa. Tuo fyysinen väkivalta on jo paha asia ja jos siihen sekoittuu henkinen painostus ja uhkailu niin homma on todella huono. 

Tyttären pitäsi jotenkin irrottautua tästä vaikka hän ei sitä halua myöntää. 

Kerro kuitenkin jollekkin ulkopuoliselle koska saat tukea kun tilanne kärjistyy väkivallan osalta tai muutenkin. 

Ymmärrän voimattomuuden tunteesi, mutta mieti, onko tuosta uhkailusta tyttärellesi apua vai haittaa.

Jos hän kykenisi terästäytymään, hän jättäisi miehensä. Mutta se, että sinä haukut häntä ja inhoat aktiivisesti miestään, asettaa tyttäresi puun ja kuoren väliin.

Sen sijaan, että hän voisi tulla luoksesi ahdistumatta ja purkaa pahaa oloaan, hän ei sitä todennäköisesti enää uskalla tehdä, koska tietää sinun suuttuvan ja alkavan painostaa häntä jättämään miehensä.

Toivon mukaan et nalkuta asiasta jatkuvasti. Jos olet jo kertonut, että et hyväksy vävyäsi ja toivoisit tyttäresi ottavan eron, se kertasanominen riittää. Pyri olemaan tyttärellesi se olkapää ja tuki, minkä hän nyt tarvitsee.

Jos mies on narsistinen - mitä hän ei todellakaan välttämättä ole, eivät kaikki supliikit itsekkäät paskat ole - hän on todella, todella taitava manipuloimaan tytärtäsi. Kysypä joskus kahden kesken tyttäreltäsi, jos voit, onko mies uhkaillut tekevänsä pahaa hänelle tai lapselle, tai vievänsä lapsen?

Tärkeää on, että tyttäresi tietää, että tapahtui mitä tahansa, sinä häntä rakastat ja tuet. Että autat häntä, jos hän miehensä jättää, ja kaikki on ratkaistavissa.

Minusta tuo kuvio kuulostaa vähän uskomattomalta. Miksi tyttäresi sinulle KERTOO noita, vaikka tietää sinun siitä raivostuvan? Minä en ainakaan kehtaisi huolestuttaa äitiäni tuollaisilla, jos en ole valmis myös tekemään asialle jotakin, en pelkästään ruikuttamaan. Mutta jos et ole joku palstaprovon uusin stoori, niin noilla mennään, ja sinun on syytä välttää liikaa tyttären painostamista. Kun hän on valmis toimimaan, hän tarvitsee sinun tukesi. Eikä hänen itsetuntonsa ainakaan KOHENE siitä, jos jatkuvasti nalkutat hänen ratkaisuistaan!

Ei valitettavasti ole mikään provo. Olen yrittänyt nämä kaikki vuodet olla tukena niin paljon, kuin mahdollista. Auttanut aina, kun apua on tarvinnut. Tyttäreni voi aina tulla luokseni puhumaan asioista ja sen hän on tehnytkin. Olen kuunnellut miten paha hänellä on olla, mitä pahaa hänen miehensä aina tekee. Rakastan tytärtäni niin paljon ja se tässä tekee pahaakin, etten voi auttaa mitenkään ja saada häntä ymmärtämään mikä hänelle ja lapselle olisi parasta.  Olen jutellut tyttäreni kavereiden kanssa ja he ovat sitä mieltä, että hekään eivät jaksa enää kuunnella sitä, että kuinka paha hänen miehensä on ja mitä hän on taas tehnyt. Tämän takia tyttäreni on menettänyt monia hyviä ystäviä.

Yksi hänen ystävättäristään kirjoitti juuri minulle: mä sanoin sille suoraan (tyttärelleni) et mikäli xxx kanssa viel jatkaa niin musta ei kyl sit saa olkapäätä enää ikinä et mua ei kiinnosta kuunnella kuin kusipää xxx on jos itse on päättänyt sen kanssa yhteen jäädä. Tyttäreni oli siihen vastannut, että hän ei aio yhtään ystävää enää xxx vuoksi menettää , mutta xxx  koittaa koko ajan manipuloida

Tässä on itse ihan voimaton, että mitä teen itse oikein ja mitä väärin. Tottakai olen aina tyttäreni vierellä, silloin kun hän haluaa ja tarvitsee. Häntä enkä lapsenlastani hylkää ikinä. Mutta jos toinen ihminen osaa manipuloida niin miten voit siihen puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Jokin on mennyt tyttäresi elämässä pieleen kyllä jo ennen tätä, koska terveen kasvatuksen saanut ihminen ei ajaudu tuollaiseen suhteeseen.

Huoh.. kyllä ne "normaalit" ihmisetkin ajautuu huonoihin suhteisiin. Narsistit osaavat ottaa kaiken hyödyn muilta ja osaavat imeä mehut ihmisiltä ja saavat heidät tuntemaan itsensä hyödyttömäksi.

Mutta siis, toisaalta teet sivan oikein kun sanot tyrtärellesi ettet auta tämän miestä. Mutta ajattele tytärtäsi. Jos hön joutuu hoitamaan kaiken itse, ei hän saa nytkään mitään lepotaukoa koska et halua auttaa. Tyttäresi tarvitsee nyt rakkautaa ja sinun täytyy osoittaa että hän ok n sinulle tärkeä. Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään.

Kerro että kuubtelet aina ja olet häntä varten. Kysy, miksi on miehen kanssa ja kerro että varmasti löytää paremman miehen. Ja sinä autat aina tarvittaessa, jos miehen jättää. Autat lasten hoidossa niin paljon kuin mahdollista :)

Jos perheessä on fyysistä väkivaltaa tekisin sinuna lapsista lastensuojeluilmoituksen. Väkivalta vahingoittaa lapsia vaikka ei kohdistuisikaan heihin ja lastensuojeluilmoitus voisi ehkä herätellä tytärtäsi ymmärtämään tilanteen vakavuus.

Mahtuuko tyrtäreai muuttamaan luoksesi? Seuraavan kerran kun mies lähtee jonnekin reissulle, niin kannatte yhdessä tyttäresi tavarat teille ja alatte etsimään uutta asuntoa tyttärellesi ja lapsilleen :)

Minun äitini ajoi minut aikoinaan vähän samanlaisessa tilanteessa puun ja kuoren väliin. Hän inhosi miestäni ja kosti sen minulle. Ilkeili minulle, kun oli pettynyt mieheen ja kieltäytyi auttamasta lapsenhoidossa, kun ei miehen äitikään kerran auttanut. Äitini mielestä minun piti erota, vaikka pelkäsin oman ja lapseni hengen puolesta erota. Äitini kyllä tiesi tämän. Hän sitten halusi nostaa kissan pöydälle ja kriisiytti tilanteen tosi pahaksi. Säikähti seurauksia niin pahoin, että vetäytyi kaikesta vastuusta. No, jäätiin kyllä henkiin, mutta keräilen elämäni sirpaleita terapiassa ja lapsi myös traumatisoitunut.

Taikamato kirjoitti:

Ei valitettavasti ole mikään provo. Olen yrittänyt nämä kaikki vuodet olla tukena niin paljon, kuin mahdollista. Auttanut aina, kun apua on tarvinnut. Tyttäreni voi aina tulla luokseni puhumaan asioista ja sen hän on tehnytkin. Olen kuunnellut miten paha hänellä on olla, mitä pahaa hänen miehensä aina tekee. Rakastan tytärtäni niin paljon ja se tässä tekee pahaakin, etten voi auttaa mitenkään ja saada häntä ymmärtämään mikä hänelle ja lapselle olisi parasta.  Olen jutellut tyttäreni kavereiden kanssa ja he ovat sitä mieltä, että hekään eivät jaksa enää kuunnella sitä, että kuinka paha hänen miehensä on ja mitä hän on taas tehnyt. Tämän takia tyttäreni on menettänyt monia hyviä ystäviä.

Yksi hänen ystävättäristään kirjoitti juuri minulle: mä sanoin sille suoraan (tyttärelleni) et mikäli xxx kanssa viel jatkaa niin musta ei kyl sit saa olkapäätä enää ikinä et mua ei kiinnosta kuunnella kuin kusipää xxx on jos itse on päättänyt sen kanssa yhteen jäädä. Tyttäreni oli siihen vastannut, että hän ei aio yhtään ystävää enää xxx vuoksi menettää , mutta xxx  koittaa koko ajan manipuloida

Tässä on itse ihan voimaton, että mitä teen itse oikein ja mitä väärin. Tottakai olen aina tyttäreni vierellä, silloin kun hän haluaa ja tarvitsee. Häntä enkä lapsenlastani hylkää ikinä. Mutta jos toinen ihminen osaa manipuloida niin miten voit siihen puuttua.

Olet selkäesti itse läheisriippuvainen kynnysmatto ja kasvattanut tyttärestäsi samanlaisen.

Ei ne kuule äitien puheet ole ennenkään auttaneet tai muutkaan varotoimenpiteet.. Ota vaan lapsi yökylään äläkä katkaise välejä pieneen ihmiseen.Tyttäresi jättää kun sen aika tulee..saattaa pelätä liiaksi jätetyksi tuloa.Tai luulee rakkauden olevan sellaista..Kyllästyy kyllä vuoden tai 10v päästä😉

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini ajoi minut aikoinaan vähän samanlaisessa tilanteessa puun ja kuoren väliin. Hän inhosi miestäni ja kosti sen minulle. Ilkeili minulle, kun oli pettynyt mieheen ja kieltäytyi auttamasta lapsenhoidossa, kun ei miehen äitikään kerran auttanut. Äitini mielestä minun piti erota, vaikka pelkäsin oman ja lapseni hengen puolesta erota. Äitini kyllä tiesi tämän. Hän sitten halusi nostaa kissan pöydälle ja kriisiytti tilanteen tosi pahaksi. Säikähti seurauksia niin pahoin, että vetäytyi kaikesta vastuusta. No, jäätiin kyllä henkiin, mutta keräilen elämäni sirpaleita terapiassa ja lapsi myös traumatisoitunut.

Ja sä syytät äitiäs tuosta? Onko terapeuttikin sitä mieltä että äitisi on syypää traumoihisi?

Et ole huono äiti etkä mummo. Tosin...itse kyllä haluaisin olla lapsenlapseni kanssa mahdollisimman paljon, siksikin, että voisin antaa hänelle kokemuksen erilaisesta ilmapiiristä. Mutta ymmärsin, että olet ilmeisesti itse nyt aika loppu tilanteeseen, ja kaikki tuohon mieheen assosioituva, jopa lapsenlapsen hoitaminen, tuntuu väärältä? Ehkä voi olla ihan hyväksi pitää pieni tauko, jonka aikana hengähdät ja kokoat ajatuksesi, suhteessasi tyttäresi perheeseen. Ehkä se jopa antaisi tyttärellesi perspektiiviä hänen liittoonsa. Harkitse, haluaisitko mennä puhumaan jollekin ulkopuoliselle auttajalle? Se voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini ajoi minut aikoinaan vähän samanlaisessa tilanteessa puun ja kuoren väliin. Hän inhosi miestäni ja kosti sen minulle. Ilkeili minulle, kun oli pettynyt mieheen ja kieltäytyi auttamasta lapsenhoidossa, kun ei miehen äitikään kerran auttanut. Äitini mielestä minun piti erota, vaikka pelkäsin oman ja lapseni hengen puolesta erota. Äitini kyllä tiesi tämän. Hän sitten halusi nostaa kissan pöydälle ja kriisiytti tilanteen tosi pahaksi. Säikähti seurauksia niin pahoin, että vetäytyi kaikesta vastuusta. No, jäätiin kyllä henkiin, mutta keräilen elämäni sirpaleita terapiassa ja lapsi myös traumatisoitunut.

Ja sä syytät äitiäs tuosta? Onko terapeuttikin sitä mieltä että äitisi on syypää traumoihisi?

Traumojeni siemen kylvettiin jo lapsuudessa huonolla kohtelulla. Elämässä sitten tein vääriä valintoja siitä johtuen. Lapsuuden traumat juurikin terapeutin mielestä ovat vanhempieni aiheuttamia.