Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alisuorittaminen äidin kateuden vuoksi
13.06.2017 |
Tuntuu, että tekisin jotain pahaa tai itsekästä jos yrittäisin enemmän. Äiti tuntuu olevan kateellinen ja mustasukkainen jopa ystävistäni, ei halua kuulla mitään mitä läheisemmästä kaverista on kyse. Toisaalta tämä kateus ei (siltä näyttää) kohdistu pelkästään minuun, vaan esimerkiksi joihinkin julkisuudessa oleviin tai jotain saavuttaneisiin naisiin. Itse ei ole kuunianhimoinen, ärsyyntyy tai välttelee jos jotain pitäisi saada aikaan, työntää mielellään asian muille. Mutta vihainen sitten toisaaltajo joku muu esim, minä tekee ja onnistuu, jos tämä ei suoranaisesti häntä hyödytä tai ole joku lahja hänelle.
Mitähän pitäisi tehdä.Omaa kotiakaan en ole oikein uskaltanut laittaa. Apua en ole äidiltä paljoa tähän kodin laittoon/muuttoon saanutkaan vaan se on osoittautunut usein jotenkin vaikeaksi. Nyt alkaa vaan jo ahdistaa kun elän elämääni näin. Äitiähän se ei taida haitata, että kaverini esim. valmistuvat ja laittavat kotiaan, minä en. Nuori nainen olen. Jos jotain teen elämässäni aikaansaamikseksi, pieni ääni päässä sanoo että tämä on pahaa ja itsekeskeistä ja äitiä suututtaa. Nämä on tietenkin vain minun tunteitani, äiti kiistää kun olen kysynyt onko hän jostain kateellinen ja mistä. Joten voi olla. että olen keksinyt koko asian ja sekaisin ? Mutta kysymys olikin mitä teen, onko pahaa ja itsekästä miettiä ja järjestellä omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan, jos tuntuu että se aiheuttaa toiselle hankalia tunteita? ps. olen menossa psykologille.
Kommentit (16)
Kyllä, sinulla on oikeus (jopa velvollisuus) elää omaa elämääsi. En sano tätä kiusatakseni, vaan herättääkseni ajattelemaan: äitisi todennäköisimmin tulee kuolemaan sinua ennen ja jos silloin olet elänyt koko elämäsi äitiäsi varoen, olet tyhjän päällä. Aloituspisteessa. Siinä vaiheessa varmasti kaduttaisi, ettet ole tavoitellut koskaan omaa onnea, vaan varonut vain loukkaamasta muita.
Vierailija kirjoitti:
ps. olen menossa psykologille.
Tätä meinasinkin ehdottaa. Erinomainen juttu. 👍
Onnea prosessiin. Oman elämänvoiman löytäminen on joskus todella vaikeaa, kun on kasvanut dominoivan perheenjäsenen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti. Minun äitini ja isosiskoni ovat tuollaisia. En voi paljastaa heille yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kellään mitään ajatusta? :o
ap
Välit poikki äitiin ja oma pää kuntoon.
Ei välejä poikki mutta henkinen napanuora irti ja otat vaan oman tilasi. Älä ikinä katkaise välejä sillä jokaisella on vaan yksi äiti kuitenkin. Et menesty jos hylkäät läheisesi sitävastoin ratkaise tämä ongelma ja ota äitisi omassa sarjassaan. Ongelmia ei paeta vaan niitten läpi mennään ja kasvetaan ja vahvistutaan. Ongelma on äitisi mutta se on sinun oma ongelmasi jos hän pystyy edelleen käyttämään valtaansa sinuun.
Sinunkin tulee kasvaa itsenäiseksi.
Anoppi eli miehen äiti on juuri tuollainen.
Hänelle ei voi kertoa avoimesti mitään positiivista elämästämme tai iloisia asioita. Jos esim. remppaamme, menestymme töissämme, ostamme kotiin jotakin (uusi sohva, ruokapöytä, sänky tms) tai varaamme matkan, näistä asioista ei saa missään nimessä kertoa anopille. Muuten anoppi tulee kateelliseksi, kettuilee ja rehellisesti sanottuna "kostaa" asian aina jotenkin, esim. antamalla ennakkoperintöä kaikille muille lapsille paitsi meille tai kutsumalla muut yhteiselle matkalle. Sellaista eristämistä ja rankaisemista.
Huonoja asioita pitää puolestaan liioitella ja kertoa kaikista elämän epäkohdista ja suruista marttyyrin tavoin, pitää esittää surkeampaa ja heikompaa kuin onkaan, että anoppi pääsee voivottelemaan ja taputtamaan olalle.
Siksi anopin lapset elävätkin kaikki täydellistä kulissielämää.
Eivät kerro äidilleen yhtään mitään ja esittävät surkeampia kuin oikeasti ovat. Alentavat ja madaltavat itsensä äitinsä seurassa. Esim. anopin tytär esittää köyhää ja nuukaa aina anopin aikaan, mutta oikeasti hän elää ihan erilaista elämää: törsää luxukseen, syö käytännössä vain ravintoloissa ja matkustelee. Näistä asioistahan hän ei luonnollisesti kerro äidilleen ikinä yhtään mitään. Anoppi sinisilmäisesti kuvittelee, että tyttärensä on ehtoisa kodinhengetär, joka leipoo pakkaseen ja kerää lähimetsästä marjat talteen talvea varten. Todellisuudessa tytär ostaa kaiken valmiina ja vihaa leipomista. Se ristiriita näiden kahden imagon välillä on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas alisuoriudun äitini aikaan jonkinlaisesta säälistä. Mua oikeasti säälittää hänen suppea elämänsä ja kaikki ne mahdollisuudet mitä mulla on ja hänellä ei, johtuen omista valinnoistaan.
Tekisi mieli auttaa ja mahdollistaa hänellekin ne samat upeat mahdollisuudet ja elämykset joita mulla on, mutta miten...? Taloudellisesti ja muutenkin se on mahdotonta. Siksi helpompaa on esittää ettei mulla mene kovin hyvin ja olla hehkuttamatta niitä elämäni mukavia asioita.
Sitä omaa kotia vaan sisustamaan! Ei kannata käyttää elämää siihen, että murehtii mitä muut ajattelee.
Siskoni on saman tapainen, ihan sama mitä tekee, niin on kaikesta kateellinen ja vihainen. Itse ei vaivaudu tekemään minkään eteen mitään, mutta silti katsoo vieressä vihaisena, jos muut saavuttavat yhtään mitään elämässä.
Olen ottanut sen kannan, että elän elämääni itseäni (ja toki omaa miestäni) varten, nimenomaan itseäni kuunnellen. (Vähän kuulostaa ylimieliseltä, mutta eihän meistä kukaan ole täällä elämässä elämäämme esimerkiksi omaa äitiämme varten.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä on kuulkaa niin huonoja äitejä paljonkin että välien katkaiseminen on ainoa terve ratkaisu.
Olet antanut oman voimasi äidillesi. Annat äitisi määrätä, mitä sinä tert, mitä sinä ajattelet ja mitä sinä saat tuntea.
Minulla on oikeus...
1. Elää oman tuntoni eikä toisen tunnon mukaan.
2. Asettaa asiat parhaaksi näkemääni tärkeys- ja arvojärjestykseen
ja toimia sen pohjalta.
3. Tehdä päätöksiä itse valitsemin perustein, ja kantaa niistä vastuu.
4. Sanoa ei, sille mihin en ole valmis ja kieltäytyä siitä,
mikä tuntuu väärältä tai vaaralliselta.
5. Sanoa kyllä sille, mikä palvelee kasvuani ja hyvinvointiani.
6. Suojautua uhkaavalta käytökseltä, alentavilta asenteilta
ja loukkaavilta sanoilta.
7. Olla luottamatta ihmisiin ja asioihin, jotka eivät tunnu uskottavilta.
8. Luottaa ja uskoa kehen ja mihin tahansa.
9. Katua ja muuttaa mieltäni lupauksia rikkomatta.
10. Antaa anteeksi kenelle haluan ja pyytää anteeksi mitä kadun.
11. Arvostaa sitä mikä minussa on heikointa ja pitää siitä hyvää huolta.
12. Tuntea tunteeni ja ilmaista niitä kenelle haluan.
13. Muistella historiaani sellaisena kuin olen sen kokenut.
14. Surra sitä mitä en saanut, vaikka olisin tarvinnut.
15. Olla pettynyt siitä, että sain mitä en olisi halunnut.
16. Olla vihainen sillekin jota rakastan.
17. Pelätä, tuntea turvattomuutta ja olla varovainen.
18. Voida hyvin, silloinkin kun toinen voi huonosti ja päinvastoin.
19. Tarvita mitä ja ketä tahansa.
20. Pyytää mitä tarvitsen; etäisyyttä, läheisyyttä,
yhteyttä, yksityisyyttä, seksiä seksittömyyttä jne.
21. Huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja kasvustani.
22. Haluta, haaveilla, unelmoida ja kaivata mitä tahansa.
23. Saada kunnioitusta sille mitä tunnen, tarvitsen,
arvostan, uskon, tahdon ja valitsen.
24. Olla ottamatta vastuuta toisen tunteista, tarpeista, arvoista,
valinnoista tai käytöksestä.
25. Olla syyllistämättä itseäni siitä, mitä toinen tuntee,
ajattelee, valitsee ja tekee.
26. Odottaa toiselta vähintäänkin rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
27. Olla erilainen, heikompi, vahvempi, onnellisempi,
onnettomampi jne. kuin muut.
28. Olla epävarma, epäonnistuva, lankeava, virheitä tekevä,
rajallinen ja epätäydellinen.
29. Oppia, muuttua, kasvaa, milloin tahansa ja koko ajan.
30. MINULLA ON MYÖS PYHÄ VELVOLLISUUS
KUNNIOITTAA JA PUOLUSTAA NÄITÄ OIKEUKSIA
JOKAISEN IHMISEN SYNNYINLAHJANA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vastuussa äitisi huonoista fiiliksistä, sellaisista jokainen vastaa ihan itse, miten asioihin suhtautuu. Tekstisi paljastaa että olet läheisriippuvainen, et osaa laittaa rajoja joilla turvaisit oman itsenäisyytesi. Opettelet paksumpaan nahkaan ja suorempaan selkään, lö anna kenenkään masentaa sinua, edes oman äitisi.
Keskusteluapua tai terapiaa. Äitisi ei tule muuttumaan mutta sinun täytyy muuttua ettei elämäsi mene elämättä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. En ole ikinä uskaltanut millään kehuskella tai edes kertoa että olen ollut jossain juhlissa koska äiti masentuu ja alkoholismi pahenee..
Noh, nyt olen ollut 2 kk hänestä erossa ja painin senkin kanssa..
Tietäisit kuinka huono omatunto mulla on.
Kurjaa että tuntuu epäonnistuneelta. Jos olet aikuinen, sun täytyy ihan itse kantaa vastuu elämästäsi eikä syyttää äitiäsi. Syyttämällä tai lukemalla monikohtaisia listoja muutut vain katkeraksi ääliöksi. Sillä aikaa moni lastenkotiin aikanaan vimpattu, katkeroitumaton lapsi on saanut jo paljon aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hyvä puoli asiassa on ainakin. Ap on tajunnut asian nuorena ja on valmis hakemaan apua. Silloin voi oikeasti ehtiä elää elämänsä saavuttaen ylpeästi asiat, joita pelkää saada aikaan. Moni vanhempi salaa kateutensa ja pelkonsa lapsen menestystä kohtaan niin hyvin, että lapsi tajuaa eläneensä käsijarru päällä vasta kun on liian myöhäistä.
Jos ei uskonto niin nappaa, niin voi lainailla sieltä kuitenkin positiivisimpia asenteita ja elää elämänsä sen hyvän äidin kunniaksi, joka äiti varmaankin olisi jos osaisi. Vaikka se sitten pitäisi tehdä hiukan salaa.
Moni kateellinen vanhempi kuitenkin tajuaa itse kateutensa sairaalloisuuden ja terve osa heistä aidosti toivoo lapsilleen kaikkea hyvää. Minullekin tuli suurena yllätyksenä vanhenevien vanhempien hämmennys, ettei heidän loistava tyttärensä olekaan saanut enempää aikaan. Mutta kun yritin jotain saavuttaa, tuliko tukea tai kannustusta - ei, vaan vanhempien kiemurtelua. Olin aivan liian kuuliainen lapsi ja hätäännyin ja jätin tavoitteeni sikseen, en vain pinnallisen kapinallisuuteni alla sitä ymmärtänyt. En myöskään kestänyt ammatillista kilpailua koska väistelin kaikkien muidenkin kateutta, tajuamatta, että valtaosa ihmisistä kuitenkin kykenee kateutensa kanssa elämään ja vanhemmissani tämä vain oli heidän erityisheikkoutensa. Samasta syystä hukkasin monta ystävyyttä ja miessuhdetta.
Sama! Hän on myös kateellinen jokaisesta 10 v. vanhasta vaatekappaleesta....
Alue: Aihe vapaa
Kellään mitään ajatusta? :o
ap