Ongelmia mummon ja äidin kanssa..
Ensinnäkin, mummo varoittelee ihan kaikesta. Esim. Helsinkiin kun muutin, suuttui, kuulemma kauhean vaarallinen paikka. (No, nyt kun asun lapissa ei sekään ole ok koska liian kaukana.)
Ei sentään ole marissut mun ja poikaystäväni ikäerosta, mutta puhelut ovat vaivaannuttavia koska 1) hokee ettei seksiä ennen avioliittoa. 2)EI miespuolisia ystäviä, se on epäilyttävää (tosin sitä hän on hokenut aina, en enää edes kuuntele) 3)naimisiin täytyy joskus mennä, muuten suhteessa on vikaa. 4)lapsia täytyy tottakai tehdä.
Äitini kanssa taas ainoa ongelma on se että on suuresti pettynyt siihen ettemme aio välttämättä miehen kanssa edes naimisiin (tai no, sen ajatuksen hän nielee juuri ja juuri) ja ettemme todellakaan halua lapsia. (En edes ole ainoa lapsi, joten jos mummoksi haluaa niin ainakin mun veli tahtoo joskus lapsia, ainakin ehkä.) Ei ole mummolle sanonut mitään, tiedä häntä miksi. Yrittää painostaa eikä hyväksy syitä miksi sanon ettemme tahdo lapsia.. miten JAKSAN heitä kahta? Rakkaita ovat mutta hermo meinaa mennä :'D
Kommentit (18)
Nuohan ovat vain noiden kahden, eri sukupolvea olevien naisten mielipiteitä. Ihan niinkuin sinä et ole heidän kanssaan samaa mieltä, et saa heitä olemaan samaa mieltä sinun kanssasi. Kyllä keskustella kuitenkin voi, eihän sen tarkoitus ole voittaminen, vaan ajatusten ja näkökulmien vaihtaminen. Pystysuorasta kokemusten vaihtamisesta (sukupolvesta toiseen) voi olla paljon iloa ja hyötyäkin. Mummon huoli muutoistasi on myös huolehtimistä sinusta, hyvää tahtoa. Kuuntele äitiäsi ja mummoasi: mitä he oikeasti sanovat kun sanovat. He tietävät ja osaavat asioita, joista sinulla ei ole aavistustakaan ja päinvastoin.
Lapsiasia on hyvin henkilökohtainen ja sen voit tehdä äidille ja mummolle selväksi: se ei kuulu heille. Turha julistaa mitään, sillä et tänään tiedä mitä viiden vuoden kuluttua haluat.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Nuohan ovat vain noiden kahden, eri sukupolvea olevien naisten mielipiteitä. Ihan niinkuin sinä et ole heidän kanssaan samaa mieltä, et saa heitä olemaan samaa mieltä sinun kanssasi. Kyllä keskustella kuitenkin voi, eihän sen tarkoitus ole voittaminen, vaan ajatusten ja näkökulmien vaihtaminen. Pystysuorasta kokemusten vaihtamisesta (sukupolvesta toiseen) voi olla paljon iloa ja hyötyäkin. Mummon huoli muutoistasi on myös huolehtimistä sinusta, hyvää tahtoa. Kuuntele äitiäsi ja mummoasi: mitä he oikeasti sanovat kun sanovat. He tietävät ja osaavat asioita, joista sinulla ei ole aavistustakaan ja päinvastoin.
Lapsiasia on hyvin henkilökohtainen ja sen voit tehdä äidille ja mummolle selväksi: se ei kuulu heille. Turha julistaa mitään, sillä et tänään tiedä mitä viiden vuoden kuluttua haluat.
Sorry, mutta tiedän tasan etten tahdo lapsia. Olen tiennyt sen jo teini-ikäisestä asti. Mutta tässä se juuri onkin ettei voi keskustella, lun alkavat vänkäämään miten teen kaiken "väärin" ja mummonkin välittävä huolehtiminen on sitä luokkaa ettei taida sisäistää että olen 22, en 16 vuotias.
Puhelimeen ei ole pakko vastata.
Taidat itsekin olla epävarma suhteestasi.
Olet läheisriippuvainen: kuuntelet muiden mielipiteitä, riiput itseäsi vanhemmassa miehessä.
Elä omaa elämääsi.
Ei sun tarvitse rehellisesti tilittää elämäsi valintoja. Anna heidän jankata, myöntelet ja hymiset vaan puheluissa ja elät niin kuin haluat.
Tai jos haluat opetella olemaan jämäkämpi, niin sanot, että tästä puheenaiheesta ei jatketa, puhelu loppuu aina, kun tämä nousee esiin. Ja lopetat myös, ystävällisesti mutta jämptisti.
Älä kuuntele/keskustele noista em asioista. Jos pyynnöstä huolimatta puhe pysyy noissa asioissa, lopeta puhelu/tapaaminen kohteliaasti, mutta varmasti " Nämä ovat omia asioistani, en halua näistä keskustella. Olisi kiva jutella, mutta jutellaan toisen kerran kun pystyt puhumaan jostain muusta. Hei hei. "
Ja lopetat puhelun/poistut paikalta.
Minä olin 22-vuotiaana ihan varma, etten halua lapsia, päätin asian jo hyvin pienenä. Minulla muuttui mieli, sinulla välttämättä ei, ja kumpikin on ihan hyvä asia. Miksi äitisi ja mummosi edes kysyvät sinulta, mikset halua lapsia? Itse en muista, että olisin koskaan puhunut aiheesta äitinikään kanssa, se on sen verran henkilökohtainen asia. Älä noteeraa uteluita vaan vaihda puheenaihetta.
Sinä olet vielä nuori. Jos sinusta tuntuu, että äitisi kohtelee sinua lapsena, se voi johtua siitä, että hän ei tajua ajan kulumista. Omat lapset ovat sinua vanhempia ja he välillä muistuttuvat, että eivät enää ole teinejä. Oma äiti neuvoo ja antaa ohjeita ihan turhista asioista, en kuuntele, mutta en väitä vastaankaan, vaikka välillä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 22-vuotiaana ihan varma, etten halua lapsia, päätin asian jo hyvin pienenä. Minulla muuttui mieli, sinulla välttämättä ei, ja kumpikin on ihan hyvä asia. Miksi äitisi ja mummosi edes kysyvät sinulta, mikset halua lapsia? Itse en muista, että olisin koskaan puhunut aiheesta äitinikään kanssa, se on sen verran henkilökohtainen asia. Älä noteeraa uteluita vaan vaihda puheenaihetta.
Sinä olet vielä nuori. Jos sinusta tuntuu, että äitisi kohtelee sinua lapsena, se voi johtua siitä, että hän ei tajua ajan kulumista. Omat lapset ovat sinua vanhempia ja he välillä muistuttuvat, että eivät enää ole teinejä. Oma äiti neuvoo ja antaa ohjeita ihan turhista asioista, en kuuntele, mutta en väitä vastaankaan, vaikka välillä ärsyttää.
Mummo siis kohtelee lapsena. Äidillä ja mummolla vain taitaa olla käsitys, että tottakai teen lapsia koska niin pitää tehdä... ei, en tee, eikä mieskään tahdo, hänellä nyt ei ainakaan enää näin 34 vuotiaana mieli muutu kovin äkkiä... mutta ei minullakaan koska olen löytänyt todella paljon miinuksia lasten hankkimisesta ja todella vähän (en yhtään) plussia.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen ei ole pakko vastata.
Taidat itsekin olla epävarma suhteestasi.
Olet läheisriippuvainen: kuuntelet muiden mielipiteitä, riiput itseäsi vanhemmassa miehessä.
Elä omaa elämääsi.
Taidat olla provo, minä nimenomaan en kuuntele mielipiteitä, jos kuuntelisin olisin ollut kauan naimisissa ihmisen kanssa josta en pidä ja paksunakin jo ollut. Enkä minä "riipu" vanhemmassa miehessä, meillä on ihan oikea rakastava kahden ihmisen välinen parisuhde jossa myös kunnioitamme toisiamme. En ole läheisriippuvainen. Tää ikäero-fanaattisuus on tällä palstalla jotain ihan käsittämätöntä.
Joko miese on vasektomiassa käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Joko miese on vasektomiassa käynyt?
Ei. Tuplaehkäisy on käytössä, itse kävisin sterilisaatiossa jos se vain olisi ok alle 30 vuotiaalle, mutta kun ei niin ei.
Ymmärrät joskus, että äitisi ja mummosi tarkoittivat hyvää. Ikäerostakin he ymmärtävät paljon enemmän kuin noin nuori. Vähän säälittää tuo mustavalkoisuus, mutta eihän sitä voi tietää ilman kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät joskus, että äitisi ja mummosi tarkoittivat hyvää. Ikäerostakin he ymmärtävät paljon enemmän kuin noin nuori. Vähän säälittää tuo mustavalkoisuus, mutta eihän sitä voi tietää ilman kokemusta.
Mikä helvetti siinä ikäerossa teitä riepoo? Ja taisin sanoa aloituksessa etteivät ole ikäerosta märisseet, mummukin on pappaa nuorempi ja äidin lähes 60v sisko on naimisissa alle 40v miehen kanssa. Sinun mustavalkoisuutesi säälittää, kun kuvittelet ilmeisesti ikäeron olevan aina huono juttu. Itse en enää ota omanikäistä kundia, liian vastuuttomia penskoja moni. (Jotka ajattelevat alapäällään)
Minulla on 23-vuotias tytär, ja vaikka tytär on aikuinen nainen ja pärjää hyvin, huomaan, että itseltäkin aina välillä lipsahtaa joku "hyvä neuvo". Mutta ei se ole niin helppoa äideilläkään, kun sitä on 20 vuotta kasvattanut lasta,on vaikea päästää irti ja tekee mieli neuvoa jatkossakin, jotta asiat ei menisi pieleen ainakaan sen takia, että minä en ole sanonut:D
Mutta parisuhdeasiat, seksi ja lapsenhankinta ovat kyllä niin yksityisiä asioita, että niihin pitää kyllä panna raja. Näihin kuuluu myös muista elämän valinnoista tms jankuttaminen.
Jos mies ei halua lapsia niin miksi ei ole käynyt vasektomiassa kun tuo ikääkin riittää?
Olisiko kuitenkin niin että mies joskus haluaa lapsen.....
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua lapsia niin miksi ei ole käynyt vasektomiassa kun tuo ikääkin riittää?
Olisiko kuitenkin niin että mies joskus haluaa lapsen.....
Ei halua, ei ole ikinä tahtonut. Enkä minä tahtoisikaan että tekisi vasektomian, mutta syitä en avaa tässä, ja ei, EIVÄT liity lapsiin.
Meitsivain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua lapsia niin miksi ei ole käynyt vasektomiassa kun tuo ikääkin riittää?
Olisiko kuitenkin niin että mies joskus haluaa lapsen.....
Ei halua, ei ole ikinä tahtonut. Enkä minä tahtoisikaan että tekisi vasektomian, mutta syitä en avaa tässä, ja ei, EIVÄT liity lapsiin.
Vasektomia liittyy vain ja ainoastaan lapsiin, sehän on lopullinen ehkäisykeino. Ettei mies vaan pelkää, kun sukuelimiin kosketaan? Operaatio on miehelle helpompi mitä vastaava naiselle.
Jos mies ei olekaan varma suhteenne kestävyydestä? Plus haluaakin lapsia. Ehkei välttämättä sinun kanssasi....
Vasektomia ei liity muuhun kuin lapsiin.
Vasektomiasta ei seuraa erektiovaikeuksia eikä mitään muutakaan.
Phuuh, sainpahan avautua :D onkohan täällä ketään joka voi samaistua?