Voiko muka olla raskasta kasvattaa lapsi täysin yksin? Eikö teini-iässä helpota?

Voi olla Rankkaa, riippuu monesta tekijästä. Teinin kanssa ei aina ole helppoa edes kahden kasvattajan toimiessa yhdessä.

Voi olla ja voi olla raskasta vaikka lapsella olisi molemmat vanhemmat kasvattamassa. Kyllä se perheen tilanne vaikuttaa eniten mm. sairaudet, köyhyys ym.

No se että teini-iässä helpottaisi ei varmaan kauheasti lohduta sen ensimmäisen 13 vuoden aikana.

Ei helpota teini-iässä, ei ainakaan kaikilla.

Meillä 2 teiniä ja kyllä on raskasta aikaa koska toinen uhmaa, rikkoo rajoja.

Johtuu siis paljon minkälainen teini on.

Päihdekokeilut, tupakkakokeilut, ei tottele, salaa asioita, voi olla huonoja kavereita.

Ei halua kouluun aina ja ym.

Lista on kuule pitkä.

Meillä helppo ja vaikea teini.

Onnellinen olen että ollaan ydinperhe enkä ole kahden pojan kanssa yksin.

Ei anneta periksi sille vaikealle mutta kyllä se koettelee.

Teini-iässähän tämä vasta rankkaa voi ollakin.

"Muka"? Mikähän pointti oli taas tälläkin aloituksella? Aloittaja ei ainakaan näytä tietävän asiasta mitään.

Nyt on kaksi teiniä ja on ollut n. vuosi  vaikeinta koko lapsuusaikana, nyt näyttäisi alkavan hiukka hellittämään toisen kanssa. Tsemppiä vain muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla Rankkaa, riippuu monesta tekijästä. Teinin kanssa ei aina ole helppoa edes kahden kasvattajan toimiessa yhdessä.

Juuri näin. Teinit on sankareita joitka ei vaaroja kohtaa.

Jos tästä selviän niin ikinä en lapsia hoida, taistelua ja rajojen asettelua ja toinen kun laittaa vastaan.

4

No sinullahan hieno logiikka on. Mikään ei voi olla raskasta, jos se joskus loppuu? Juoksepas vaikka maratoni, niin eihän se nyt missään tunnu, kun tietää, että se loppuu kun pääsee maaliin. Mitäs rankkaa siinä on?

Pieni lapsi, pienet murheet. Pieni vaatii enemmän fyysistä hoivaa. Isomman kanssa voi olla välillä henkisesti hyvinkin raskasta ja vaativaa.

Olen kasvattamassa kolmea (siis yh) ja suosittelen kaikille naisille vain 1 lasta. Ihan kaiken varalta, ehkä sen yhden kanssa jaksaa...toki minulla mies oli ensimmäiset vuodet mukana, mutta sen jälkeen ei ja on se raskasta. Vaan näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kaksi teiniä ja on ollut n. vuosi  vaikeinta koko lapsuusaikana, nyt näyttäisi alkavan hiukka hellittämään toisen kanssa. Tsemppiä vain muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Missä iässä alkaa hellittämään? Tsemppiä!

Kyllä on raskasta. Henkisesti varsinkin kun ei ole sitä toista vanhempaa kenen kanssa pohtia kaikkia eteen tulevia kasvatukseen ja lapsen kehitykseen liittyviä asioita. Ja ihan koko ajan on itse oltava saatavilla ja huolehdittava arjen pyörittämisestä. Ilot ja surut pitäisi saada jakaa jonkun kanssa. Taloudellisesti on tietysti myös tiukempaa kuin jos olisi kaksi kuluja maksamassa. Tämä tietysti riippuu tuloista ja myös elatusmaksujen määrästä. Ja kyllä se vanhemmuus vaan jatkuu koko elämän. Varmaan vasta sitten kun lapsi muuttaa omilleen ja näyttää pärjäävän vähän alkaa helpottaa. Kyllä joka iässä on omat haasteensa.

Helpottaa siten, kun lapsi muuttaa omilleen, kuten jo oli jo totesikin.

Pari vuotta vielä.

Uppista

Olen fyysisesti sairas yh ja on raskasta. Luulen, että se eniten johtuu kyllä tästä terveydentilasta.

Onko kysymys ihan tosissaan asetettu? Tiivistettynä yksin kasvattamisessa on vaikeaa se että

- on vain yhdet tulot

- ei voi jakaa hoitoa ja kasvatusta niin että saisi hengähdystaukoa, aina pitää itse jaksaa. Silloinkin, jos saa lapsenhoitajan, on lopulta itse viime kädessä vastuussa

- toisten asenne,että olette huonompi perhe. Olen kohdannut PALJON asennetta, että minua saa vähän neuvoa, kun olen yksin kasvattaja. Mulla kuitenkin yhtä lailla on oikeus omiin mielipiteisiin ja tapoihin kasvatuksessa ja me olemme ihan oikea, kokonainen perhe.

Hyviä puolia on sitten se, että lapsen "saa" kokonaan itselle toisin kuin vaikka vuoroviikkovanhempi, ja kaikesta saa päättää itse.

Riippuu vanhemmasta ja lapsista. Mulle yksinhuoltajuus ei ollut rankkaa. Olen aina ollut luonteeltani vastuunkantaja ja ihan mielelläni olen tehnyt myös lapsiani koskevat päätökset yksin. Olen myös hyvä joukkueen johtaja, joten lapset ovat pienestä pitäen kykyjensä mukaan osallistuneet kotitöihin. Lasten kohdalla vastuu ja vapaus ovat kulkeneet käsi kädessä. Suoranaisia kieltoja on ollut hyvin vähän eli lapsillani on ollut rajat, joiden sisällä ovat saaneet toimia haluamallaan tavalla kuitenkin vastaten tekojensa seurauksista. Molemmat ovat nyt jo aikuisia.

Lapsen kasvaessa murheita esiintyy harvemmin, mutta ne ovat suurempia. Murehtimisen määrä pysyy vakina.

t. vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvaessa murheita esiintyy harvemmin, mutta ne ovat suurempia. Murehtimisen määrä pysyy vakina.

t. vanhempi

Det