Miksi jotkut ihmiset ei vain jaksa hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?
En vain ymmärrä. Heidän oman mielenterveytensä vuoksi asia olisi aika tärkeä. Osata antaa anteeksi vaikka vaikeaa onkin joskus ja oikeasti ajatella vähän avarakatseisemmin elämää eikä elää siinä omassa pienessä kuplassaan.
Hirvittävää katsoa sivusta sitä pahaa oloa mikä ihmisellä on toisesta ihmisestä, katkeruus, viha ja ilkeys jyllää. Ulkopuolisen silmissä vain säälittää.
Imisiähän tässä kaikki vain ollaan.
Kommentit (25)
Kateutta varmasti onkin suurin osa.
Ihmetyttää pitkävihaisuus, miksi ei vain päästä irti? - ap
Hyväksyminen ei ole sama kuin anteeksianto.
En haudo kostoa mutta en anna anteeksi. Paska mikä paska.
Olet oikeassa, mutta kun on kasvanut narsistivanhemman terrorisoitavana niin anteeksiantaminen ei valitettavasti käy ihan noin vaan päätöksestä. Olisikin niin helppoa. :(
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa, mutta kun on kasvanut narsistivanhemman terrorisoitavana niin anteeksiantaminen ei valitettavasti käy ihan noin vaan päätöksestä. Olisikin niin helppoa. :(
On tietysti vaikeaa. Ajattelen itse niin että ei se heidän vika ole millaisiksi ovat syntyneet ja millaisen polun ovat joutuneet kulkemaan. Usein persoonallisuus periytyy kaukaa monen asian summana. Se voi olla heillekin vaikeaa ymmärtää miksi on sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
En haudo kostoa mutta en anna anteeksi. Paska mikä paska.
Kertoo susta ihmisenä paljon tuollainen asenne. Oletko aina noin itsekäs ja katkera?
Luulisi elämän olevan ihmisten kanssa helpompaa jos edes hitusen yrittäisit ymmärtää toisten elämää ja välillä koittaisit kääntää pois katseesi omasta navastasi. Armollisuutta.
Viha on parempi kuin masennus. Voisinhan minäkin antaa anteeksi sille joka vei uskon elämään, mutta sillä tiellä on masennus. En jaksa. Vihaan mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Viha on parempi kuin masennus. Voisinhan minäkin antaa anteeksi sille joka vei uskon elämään, mutta sillä tiellä on masennus. En jaksa. Vihaan mieluummin.
Outo ja raskas tapa elää. Voi tulla pitkällä tähtäimellä suurempia ongelmia. Oletko harkinnyt terapiaa avuksi asian läpikäymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haudo kostoa mutta en anna anteeksi. Paska mikä paska.
Kertoo susta ihmisenä paljon tuollainen asenne. Oletko aina noin itsekäs ja katkera?
Luulisi elämän olevan ihmisten kanssa helpompaa jos edes hitusen yrittäisit ymmärtää toisten elämää ja välillä koittaisit kääntää pois katseesi omasta navastasi. Armollisuutta.
Osui ja upposi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haudo kostoa mutta en anna anteeksi. Paska mikä paska.
Kertoo susta ihmisenä paljon tuollainen asenne. Oletko aina noin itsekäs ja katkera?
Luulisi elämän olevan ihmisten kanssa helpompaa jos edes hitusen yrittäisit ymmärtää toisten elämää ja välillä koittaisit kääntää pois katseesi omasta navastasi. Armollisuutta.
Ei, jos olisin itsekäs ja katkera niin hän olisi hengetön muutaman vuoden vainoamisen jälkeen joten olen todella paljon ottanut huomioon hänen parastaan antamalla koston olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa, mutta kun on kasvanut narsistivanhemman terrorisoitavana niin anteeksiantaminen ei valitettavasti käy ihan noin vaan päätöksestä. Olisikin niin helppoa. :(
On tietysti vaikeaa. Ajattelen itse niin että ei se heidän vika ole millaisiksi ovat syntyneet ja millaisen polun ovat joutuneet kulkemaan. Usein persoonallisuus periytyy kaukaa monen asian summana. Se voi olla heillekin vaikeaa ymmärtää miksi on sellainen kuin on.
Niin tiedän että hänellä on syynsä ja historiansa. Olen käynyt 5 vuotta terapiassa tätä asiaa työstämässä ja haluan antaa anteeksi, mutta kun en kykene. Kerro miten voin antaa anteeksi? Terapia ei sitä minulle vielä ole opettanut.
Pitääkö murhaajat hyväksyä? Entä raiskaajat? Entä lapsensa elämän pilanneet narsistivanhemmat? Melko laaja käsite tuo hyväksyminen ja erilaisuus. Ilkeyttä ja pahuutta ei koskaan pidä hyväksyä, muuten kyllä voi ymmärtää että olemme kaikki erilaisia ja toinen tykkää makeasta ja toinen suolaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on parempi kuin masennus. Voisinhan minäkin antaa anteeksi sille joka vei uskon elämään, mutta sillä tiellä on masennus. En jaksa. Vihaan mieluummin.
Outo ja raskas tapa elää. Voi tulla pitkällä tähtäimellä suurempia ongelmia. Oletko harkinnyt terapiaa avuksi asian läpikäymiseen?
Masennus on vielä paljon raskaampaa. Ja olenhan minä harkinnut että menen lekurille sanomaan että haluaisin terapiaa koska yksi pahoitti mielen lopuelämäkseni, mutta ehkä sit kuitenkaan en.
Vierailija kirjoitti:
Niin tiedän että hänellä on syynsä ja historiansa. Olen käynyt 5 vuotta terapiassa tätä asiaa työstämässä ja haluan antaa anteeksi, mutta kun en kykene. Kerro miten voin antaa anteeksi? Terapia ei sitä minulle vielä ole opettanut.
Ei tietenkään tarvitse antaa anteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö murhaajat hyväksyä? Entä raiskaajat?
Ei tieenkään tarvitse hyväksyä, täyttä paskapuhetta tuollainen.
Kummaksi on elämä mennyt kun on pakko olla yhteydessä vaikka työpaikan kautta.
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä. Heidän oman mielenterveytensä vuoksi asia olisi aika tärkeä. Osata antaa anteeksi vaikka vaikeaa onkin joskus ja oikeasti ajatella vähän avarakatseisemmin elämää eikä elää siinä omassa pienessä kuplassaan.
Hirvittävää katsoa sivusta sitä pahaa oloa mikä ihmisellä on toisesta ihmisestä, katkeruus, viha ja ilkeys jyllää. Ulkopuolisen silmissä vain säälittää.
Imisiähän tässä kaikki vain ollaan.
Lopeta nyt toi trollaus
Mielestäni on turha kuluttaa aikaa viallisiin ihmisiin. Elämä on aika lyhyt, ja mä aion viettää sen hyvässä seurassa.
Saattaa kuulosta tylyltä, mutta en mä säilytä rikkinäisiä tavaroitakaan vaan heitän ne pois. Sama pätee ihmisiin.
Ei mun tarvitse hyväksyä tai olla hyväksymättä ketään kusipäätä, en vaan ole tekemisissä.
🇺🇦🇮🇱
Kuulema muttaminen on hyvä syy kaikkeen. Varsinkin jos ei Ymmärrä ,et valheella on lyhyet jäljet.
Kateus!