Leikkaan oppilaalta saamani lahjan suikaleiksi
Sain 10 vuotta sitten oppilaalta lahjaksi hänen piirtämänsä t-paidan. Alareunassa näkyy pienellä päiväys 31.5.07. Lahja oli mielestäni silloin tosi kiva, kuin ne itsetehdyt kortit. Käytin t-paitaa. On jotenkin ollut tunne, ettei sitä voi pois heittää. Nyt leikkaan sen suikaleiksi, kuten muitakin vanhoja t-paitoja. Ne pääsevät jatkamaan elämäänsä matossa, jonka aion virkata leikkaamastani kuteesta. Sieltä voin sitten vielä löytää raitana muiston tuosta tytöstä. Tässäpä puuhaa tälle kesälle... Löytyykö täältä muita leikkaajia/virkkaajia? Ideoita? Ajatuksia? T. Luokanopettaja
Kommentit (15)
Aika provosoiva otsikko, mut sehän oli varmaan tarkoituskin...
Vierailija kirjoitti:
Aika provosoiva otsikko, mut sehän oli varmaan tarkoituskin...
Kyllä, otsikoin tarkoituksella noin, että sinäkin klikkaisit viestini auki. Pelkkä käsitöiden tekeminen ei välttämättä tällä palstalla uppoa... :) ja tottahan tuo otsikko on, ei siinä mitään liioiteltua.
1: mä muuten leikkaan ulkona terassilla. Varpaat on paljaat, pitäisi olla villasukat jalassa, niin olisi mukavampi on vähän viileää jo.
T. Ap
Oikeesti parempi näin hyötykäyttää vaate kuin heittää roskiin. :)
Voi kuule baarissa on viihdy. Mukavampi tässä linnunlaulussa ilta-auringossa on istua terassilla ajatella omiaan: muistella ja suunnitella mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti parempi näin hyötykäyttää vaate kuin heittää roskiin. :)
Kiitos :) näinhän on iät ajat tehty, mattoja kudottiin kangaspuunsa, jos vähän kangasta jäi. Matot oli kuin tarinakirja: tuolla viime kesän mekko ja tuolla äidin kukkahame. Mitä teimmekään, kun niitä käytettiin?
Nyt vaatteiden halpatuonnin myötä tekstiilijätettä tulee ihan hurjasti.
Mummo leikkasi sedän rakennustyömailta tuomia isoja värikkäitä muovisäkjejä (vuorivillaa sisältäneet ym) ja kutoi mattoja. Ohi vähän vastteidenleikkuun ja virkkauksen. Mökillä oli muovimatot .
Muistoista kudotut räsymatot ja tilkkutäkit on mun mielestä aivan upeita! Mua harmittaa kun en aikoinani jättänyt lasten pieneksi jääneitä vaatteita jälkityöstettäväksi. Iso osa meni uffille kun tutuista ei kukaan tarvinnut enkäy jaksanut myyntiä. Aika ennen fb:tä...
Todella monet farkut, t-paidat, colleget ja lakanat olen leikellyt kuteiksi ja kutonut matoiksi. Joskus olen kolmasosan kuteista ostanut, kun olen halunnut jotain tiettyä väriä. Onneksi paikkakunnalla on kudonta-asema, jossa on mukavasti loimet valmiina. Kutominen on ihanaa!
Ha ha, arvasin, että matonkuteista on kyse. Kiva juttu!
Mulla on unelma: meillä on tolkuton kasa äitini neulomia villa sukkia ja lapasia. Pieniä, osa oman uusiakin, osa parittomia. Mulla on neljä lasta ja äiti neulonut jokaiselle vuosittain kasan molempia. Unelmani on liittää nämä yhteen ja tehdä niistä villahuopa, torkkupeitto. Sen jos saisi aikaiseksi! Olisi mielestäni ihana! Idean sain joltain kierräryssivulta netistä.
Ärsyttäviä tällaiset alakoulun opettajat, joilla vitsit on lastentarhatasoa. Et ole niin nokkela kuin luulet.
60- luvulla maitoa myytiin litran pusseissa. Niistä tehtiin mattoja jossa oli mustaa, valkoista ja ripaus pinkkiä.
13: mun mielestäni matonkuteen leikkaaminen ei ole mikään vitsi.
14: meillä oli maitopusseista solmimalla tehty matto. Se oli solmittu sellaiseen kumiseen verkkoon.
Ai kun mäkin saisin puhtia trikoonleikkaamiseen. Kesällä voisi leikata ulkona, ei pölisisi. Paitoja löytyisi ja vaikka kuinka.