Onko muilla isovanhempia, jotka eivät halua hoitaa lapsianne?

kerran pari kuukaudessa näkevät

Lapsi tapaa mummoa ja vaaria satunnaisesti, ehkä n. 2 vuoden välein.



Isovanhemmat asuvat kaukana, suhde lähinnä etäinen. Lapsi välillä kysyy että kuka se vaari on.



Minkäs teet, asia nyt on vaan näin.

Toiset isovanhemmat käyvät 2-3 vuodessa, tosin tällöin ovat kyllä lapsen kanssa ja leikkivät. Samoin niinä kertoina kun me käydään heillä, noin parin kk välein.



Toinen mummo asuu aika lähellä (noin 30km). Ei käy, eikä pyydä kylään. Joskus pyysin hoitoapua, niin ei viitsinyt lähteä ajamaan noin pitkää matkaa. Enpä ole sen jälkeen pyytänyt.

Nytkin syyslomalla lähtevät kanarialle vaikka meilläkin apua tarvittais kun ekaluokkalainen on jotenkin lomallaan hoidettava. Raivostuttavaa!

Meillä ei hoida, ei minun vanhemmat eikä anoppi. Tapaan vanhempani noin 1x viikossa, mutta lapsia hoitoon he eivät ota, kuin vasta viime hädässä ja silloinkin vain yksi lapsi kerrallaan. Yleensä kun käyn kylässä, pappa laittaa dvd:n pyöriin välittömästi.

toiset isovanhemmat eivät ole edes nähneet nuorimpia lapsiamme, ei kiinnosta. Lapsista kukaan ei tunnistaisi heitä ulkonäöltä, jos vastaan tulisivat. Toiset isovanhemmat käyvät kylässä noin kahdesti vuodessa.

Olemme opetelleet elämään ilman hoitopaikkoja, koska niitä ei ole. Ei osaa enää edes kaivata kun on tottunut elämään ilman tukiverkostoja. Asian hyvä puoli on se, että lapset osaavat käyttäytyä hyvin kaikenlaisissa tilanteissa ja ovat tottuneet kulkemaan mukana missä vaan.

Meillä hoitavat kun ollaan kylässä, tai katsovat siis perään ja leikkivät lapsen kanssa, mutta ollaan siis itse paikalla. Muute ei olla edes pyydetty hoitamaan kun ovat niin vanhoja ja huonokuntoisia. Kyllä hoitajan aina saa jos on valmis maksamaan ja jos ei maksaa halua, niin ei pidä valittaa!

Eivät edes meitä kutsu perheenä kylään kuin jouluna.

kerran olen heitä itse pyytänyt, kun toinen lapseni joutui sairaalaan ja toiselle ei ollut hoitajaa, eivät suostuneet.

jos olen silloin vielä elossa ja kunnossa. Haluaisin auttaa lapsiani ja samalla viettä aikaa ja tutustua lastenlapsiini. Onko sekin nykyään jotenkin epänormaalia, että haluaa pitää huolta heistä, jotka ovat rakkaita? Jokaisen pitäsi pärjätä omillaan ja tilata avut firmoista?



Surullista tämä kylmä ja yksilökeskeinen ajattelumaailma, mikä Suomessa vallitsee. Ei ihme, että täällä on niin paljon itsetuhoisuutta, yksinäisyyttä ja masennusta.



Minusta perhe on sitä varten, että jaetaan ilot, surut ja huolehditaan toisista. Olen itse hoitanut oman vanhempani kuolemaan saakka nuorena tyttönä ja minua ovat isovanhemmat hoitaneet paljon pienenä. Heitä olen omalta osaltani autellut niin paljon kuin mahdollista kun he ovat olleet vanhoja ja sairaita.



En odota, että kukaan ottaa minua hoitaakseen kun sairastun tai olen vanha, mutta toivon kyllä, että saan hoitaa lapsenlapsiani jos heitä siunaantuu. Ihan vain siksi, että he ovat tärkeitä.

Vierailija:

Meillä hoitavat kun ollaan kylässä, tai katsovat siis perään ja leikkivät lapsen kanssa, mutta ollaan siis itse paikalla. Muute ei olla edes pyydetty hoitamaan kun ovat niin vanhoja ja huonokuntoisia. Kyllä hoitajan aina saa jos on valmis maksamaan ja jos ei maksaa halua, niin ei pidä valittaa!

Omat vanhempani ovat kuolleet joten heikoille kantimille jää lapsieni suhteet isovanhempiinsa.



Tilanne on kuitenkin sellainen, että anoppi ei jaksa autossa istua (välimatkaa 140km) ja koska miehen sisaren perhe asuu lähempänä niin mihinkäs niitä meidän lapsia nyt enää tarvittaisiin...



Tilanne on oikeasti niin kurja, että isovanhemmat eivät ole viitsineet tai halunneet muistaa kuopustamme mitenkään esim. hänen 1v päivänään. Ei puhelua, ei korttia, lahjaa emme odottaneetkaan. Kerran on anoppi meille tullut ja ollut vuorokauden lastemme kanssa ja silloinkin kutoi sukkia miehen siskon tytölle. Valitti vielä, että oli ollut raskasta. Olimme kuitenkin tehneet ruoat valmiiksi jne, että kotitöitä täällä ei tarvinnut tehdä. Olisi riittänyt että olisi ollut lasten kanssa, mutta ei. Ei ollut lukenut iltasatua, ei pessyt lasten hampaita, eikä ollut ollut lasten kanssa ulkona (siis kokonaiseen vuorokauteen). Ruokaa oli lapsille lämmittänyt ja kutonut niitä pirun sukkia.



Jee...



MLL:n hoitajia olemme sen jälkeen käyttäneet ja kun lapsetkin kasvoivat taaperoiästä leikki-ikäisiksi niin ihan hyvillä mielin olemme ulkopuolista apua käyttäneet.

Työelämä vie mehut isovanhemmista. Muutaman kerran vuodessa hoitavat lapsiamme, jos meillä on jotain erityistä menoa. eihän heillä ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, mutta voin silti myöntää olevani hieman kade heille, joita isovanemmat auttavat lastenhoidossa

Aina vain sanovat, että kyllä he lapsiamme ottavat luokseen, mutta sitten kun pyydän, niin useimmiten se ei sovikaan. Eivät silti itse ehdota, että voisivat tulla silloin ja silloin.



Usein mietin, että kuvittelevatko he tosiaan minun pärjäävän ilman apua. En tiedä mistä on kyse, mutta surulliseksi se tekee. Ja meillä välimatkaa on alle 10 km ja he liikkuvat autolla. Ja minä kyllä veisin lapset sinne. Tänään tuli taas torjunta, joten en nyt osaa kuin huokaista syvään.

Itse kun pyysin hoitoapua vanhemmiltani sen kerran, kun olin synnyttämään lähdössä (suunniteltu käynnistys), niin ei!

Aika paha nakki. Eivät ole koskaan lapsiani katsoneet. Hoitaneet.

Mikä lie.

Ovatkohan vanhempamme jotenkin itsekkäitä? Ja sitten saarnataan, kun nuoret sitä ja nuoret tätä. Kieltämättä välillä kismittää. Mutta minkäs teet.

olenkin sanonut miehelle että pitää varmaan panna vuorot etteivät ala toisiaan kadehtimaan :)