Miksi elokuvissa aikuinen aina menee kyykkyasentoon kun puhuu lapselle?

Varmaan siksi,että kasvatusoppaissa kerrotaan, että lapsen huomio saadaan sillä, että asetutaan lapsen tasolle (siis kyykkyyn) ja katsotaan silmiin. Suomalaiset ei näin tee, koska he olettavat muiden kasvattavan heidän lapsensa niin ravintolassa kuin uimahallissakin.

Tunteisiin vetoavan lähikuvan rajauksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tunteisiin vetoavan lähikuvan rajauksen takia.

Joo, ymmärrän hyvin tämän pointin kyllä. Nuo kohtaukset vain joskus tuntuvat epärealistisilta. Kaupungilla kun katsoo esim. vanhempien puhuvan pienille lapsille, niin HARVOIN ne aikuiset menevät kyykkyyn.....

Tuli myös mieleeni että jos kyseessä olisi lyhytkasvuinen aikuinen (kääpiö), niin pitäisikö normaalikokoisten aikuisten silloinkin mennä kyykkyyn? :D

Amerikkalaisissa leffoissa ja on tuttu näky usassa myös todellisessa elämässä. Jos lapsi on vähänkin tolaltaan, toimivat usein näin. Suomessa huudetaan... siis kommunikoidaan lapselle 10 metrin päästä, niin että kaikki kuulee.

Kyllä minä useinkin kyykistyn lapsen tasolle, kun juttelen heidän kanssaan. Jännä näkemys, ettei kukaan oikeasti tee niin. Kannattaa kokeilla, voi saada vaikka lapsen kuuntelemaan.

Helpompi kuvata.

Amerikkalaisissa leffoissa kaikki muutenkin lässyttävät lapsille ja ovat maailman parhaimpia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä useinkin kyykistyn lapsen tasolle, kun juttelen heidän kanssaan. Jännä näkemys, ettei kukaan oikeasti tee niin. Kannattaa kokeilla, voi saada vaikka lapsen kuuntelemaan.

Yleensä aikuiset kumartuvat lapsen tasolle, ehkä joku joskus kyykistyykin. Mutta elokuvissa ja tv-sarjoissa nimenomaan kyykistyminen on "kirjoittamaton sääntö". Katukuvassa kyllä harvoin näkee kenenkään kyykistyvän.

Minä kyykistyn lähes aina, jos on lapselle jotain "tärkeää sanottavaa"; en siis joka lauseen kohdalla, mutta esim. selittäessäni tai perustellessani tai rauhoitellessani tmv., minusta ihan luonnollista kyykistyä niin että olemme kasvokkain.

Kannattaa mennä Keski-Euroopassa leikkipuistoihin, koska siellä aikuiset toimivat noin. He eivät huutele jostain sivummalta, että nyt kyllä Emanuel lopetat sen tönimisen. Ehei, he menevät lapsen luo, ottavat kädestä, kyykistyvät ja katsovat silmiin puhuessaan. Lapsi saa 100 % huomion ja ymmärtää, että aikuinen on nyt tosissaan.

Leffoissa ja sarjoissa käytetään muutenkin erilaisia korokkeita jatkuvasti, jotta keskustelukumppanit ovat samalla korkeudella. Näin esim. silloin kun miehen ja naisen pituusero on liian suuri tai jos nainen on pidempi kuin mies. Myös vaikkapa kahden miesnäyttelijän kohtauksissa pituusero vaihtelee kohtauksesta toiseen, riippuen siitä, millainen vaikutelma halutaan antaa.

Huomattavan typerän näköistä elokuvassa olisi, jos aikuinen pyllistäisi kumartuessaan lapsen tasolle. Tämä on havaintojeni mukaan ainakin Suomessa tavallisempi tapa ottaa tiivis katsekontakti lapseen.