Miten taipuu nimi Sade? Sadelle vai Sateelle?
Kommentit (21)
Esim Helmi Helmin, eikä Helmen.. Taika Taikan, eikä Taian.. ym
Yleisnimien kaltaiset etunimet taipuvat vastaavien yleisnimien tavoin.
Siis
Raita : Raidan : Raidalla
Satu : Sadun : Sadulla
Sointu : Soinnun : Soinnulla
Säde : Säteen : Säteellä
joten myös
Sade : Sateen : Sateella
Tästä on joitakin poikkeuksia, esim. Ilta
Ilta : Iltan : Iltalla
Into : Inton : Intolla
Sekä i-loppuiset nimet:
Helmi : Helmin : Helmillä
Meri : Merin : Merillä
Onni : Onnin : Onnilla
Kahdenlainen taivutus on s-loppuisilla:
Elias : Eliaan / Eliaksen : Eliaalla / Eliaksella
terveisin suomen kieli pääaineenaan valmistunut filosofian maisteri
ja vaikka se olisi Sade ja hän itse taivuttaisi sen Sadelle, se olisi silloin SE OIKEA muoto.
Minulle koulussa opetettiin että vain Satu - Satun on oikea taivutus nimien ollessa kyseessä. Jos puhutaan tarinasta niin sitten satu - sadun totta kai.
Tätä sääntöä en unohda niiltä ajoilta koskaan, sillä tehokas äikänopemme sen kyllä takoi ainakin oppivaisempien kaaliin lähtemättömästi.
Nimi ei saa missään vaiheessa käsitteen muotoa, vaikka se kuinka jotain tarkoittaisikin. Sade nimi ei tarkoita luonnonilmiötä ja taipuu näin vain ja ainoastaa nimenä säilyttäen oman muotonsa.
Teille muille " tietäväisille" suosittelen pistäytymistä esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla.
Jade on yleisnimenä lainasana, taivutus on sen vuoksi erilainen.
t. 6
Vierailija:
Minulle koulussa opetettiin että vain Satu - Satun on oikea taivutus nimien ollessa kyseessä. Jos puhutaan tarinasta niin sitten satu - sadun totta kai.Tätä sääntöä en unohda niiltä ajoilta koskaan, sillä tehokas äikänopemme sen kyllä takoi ainakin oppivaisempien kaaliin lähtemättömästi.
Sade, Saden, Sadella, Sadelle
Raita, Raidan/Raitan, Raidalla/Raitalla, Raidalle/Raitalle
Satu, Sadun/Satun, Sadulla/Satulla
Sointu, Sointun, Sointulla, Sointulle
Säde, Säden, Sädellä, Sädelle
Sade, Saden, Sadella, Sadelle
Ilta, Iltan, Iltalla, Iltalle
Into, Inton, Intolla, Intolle
Helmi, Helmin, Helmillä, Helmille
Meri, Merin, Merillä, Helmille
Onni, Onnin, Onnilla, Onnille
Elias, Eliaksen, Eliaksella, Eliaksella (myös vanha taivutusmuoto Eliaan, Eliaan on hyväksyttävä, mutta Eliaksen... on nykyään oikeampi muoto)
Minulla on n. 20 vuotta vanha Itkosen Kieliopas ja siinä neuvotaan taivuttamaan Satu : Sadun.
ja häneltä varmistimme tyttäremme nimen taivutuksen. Nimi kuuluu juuri näihin yllä esitettyihin luokkiin, vaikka ei olekaan mikään niistä. (Kyseessä siis luontonimi)
Tämä sukulaisemme sanoi meille, että te taivutatte nimen valitsemellanne tavalla ja se on tässä tapauksessa oikea muoto.
Näin meitä neuvoi siis työkseen suomen kielen parissa työskentelevä professori.
Näin sanotaan Pirkko Leinon kirjassa Suomen kielioppi:
" Erisnimien taivutus noudattaa yleensä vastaavantyyppisten yleisnimien taivutusta." Tästä esimerkkeinä mm. Räty : Rädyn, Satu : Sadun, Sampo : Sammon, Kyllikki : Kyllikin. Eli astevaihtelun säännöt pätevät myös erisnimiin.
Jotain poikkeuksiakin on. Geminaatallisissa nimissä on normaali astevaihtelu, mutta joistakin muista nimistä voi puuttua astevaihtelu, " jos yhtäläisyys yleisnimen kanssa olisi häiritsevä tai jos nimen taivutusmuodot astevaihtelun vuoksi eroaisivat jyrkästi nominatiivimuodosta." Esimerkiksi Impi : Impin (ei Immen), Kauko : Kaukon (ei Kauon). Outi voi taipua joko Outin tai Oudin.
" Etunimet, jotka loppuvat i:hin tai e:hen, taipuvat yleensä toisin kuin vastaavanlaiset yleisnimet." Esimerkiksi Pilivi : Pilvin, Onni : Onnin. Tässä kohdassa kirjassa sanotaan näin: " Yleisnimen tavoin: Säde : Säteen" . Tätä käyttäisin mallina myös Sade-nimen taivutuksessa.
Sen laulaja-Saden nimeä ei muuten lausuta Seid tai Seidi, vaan shaa-DEI.
On nimiä jotka tarkoittavat jotain, esim. Tuuli, Sade, Säde, Pilvi, Usva, Aarre, Satu, Lumi..
Jotkut taivuttavat nimen kuin yleisnimen, esim. sanovat " Soitan Tuulelle" ja jotkut taivuttavat nimen kuin erisnimen, siis " Soitan Tuulille" .
Voi periaatteessa sanoa kummin vain, yleensä taivutetaan kuin erisnimi.
" Aarren oma kirja" on aivan oikein. Silloin kyse on Aarre-nimisestä henkilöstä. Samoin voi sanoa että " Satun puhelin" yhtä lailla kuin " Sadun puhelin" .
Joissain tapauksissa kuulostaa oudolta, kuten tuo " Soitan Tuulelle" , ja käytetään selkeästi jompaa kumpaa taivutustapaa. Tuulille tai Pilville.
Jos nimi on Lumi, harva kysyy " Oletko nähnyt Lunta?" vaan " Oletko nähnyt Lumia?"
Jos kyseessä on ihmisen nimi, taivuta ensisijaisesti kuin nimi eikä sanan tarkoitus. Vertaa toiseen nimeen joka on hyvin samanlainen, Sade-nimen kohdalla vaikka Jade. Sanotaan Jaden, Jadelle, Jadesta, Jadea.
Tällä tavallako ihmiset ihan tosiaan keksivät kielioppisääntöjä omasta päästään? Mitä ihmettä minä oikein teen työkseni, jos toden totta jokainen voi viime kädessä ihan itse päättää tehdä nimensä ja kielensä kanssa aivan mitä tahtoo?
Revin hiuksia päästäni epätoivosta tämän ketjun luettuani.
terveisin yläasteen äidinkielenopettaja
Mutta kaikki nuoret puhuvat Eliaksen/Eliakselle.
Nimim. kokemusta oman lapsen kanssa
Vierailija:
Kahdenlainen taivutus on s-loppuisilla:
Elias : Eliaan / Eliaksen : Eliaalla / Eliaksella
terveisin suomen kieli pääaineenaan valmistunut filosofian maisteri
Tuo äikän maisteri oli oikeassa, ohjeet löytyvät kyllä, jos viitsi etsiä, ei näitä kukaan voi yksin omassa mielessään päättää.
terv. Soinnun äiti
Vierailija:
ja häneltä varmistimme tyttäremme nimen taivutuksen. Nimi kuuluu juuri näihin yllä esitettyihin luokkiin, vaikka ei olekaan mikään niistä. (Kyseessä siis luontonimi)Tämä sukulaisemme sanoi meille, että te taivutatte nimen valitsemellanne tavalla ja se on tässä tapauksessa oikea muoto.
Näin meitä neuvoi siis työkseen suomen kielen parissa työskentelevä professori.
Näitä taivutuksia on käsitelty mm. Kielikello-lehdessä. Artikkeli löytynee netistä.
Poikkeuksia ovat mm. ne, joiden loppuvokaali taivutettaessa muuttuu toiseksi esim. Veli, Tuuli, Lempi.
Eli Säteelle, Sateelle, Soinnulle mutta Velille, Tuulille jne.
Näin sanovat kielenhuoltajat, joilta olen kysellyt.
Säteen äiti, Tuulin serkku
ap