En ymmärrä anoppiani

Tulen anoppini kanssa todella hyvin toimeen ja pidämme toisistamme, mutta joskus en vain todellakaan ymmärrä sitä, miksi hän kohtelee esikoispoikaansa eli miestäni näin.

Mieheni valmistui juuri ammattikorkeakoulusta kovan työn jälkeen. Hänen valmistumisensa kyllä viivästyi pienten vastoinkäymisten takia, mutta nyt kova työ on takana. Tämä ei anopilleni kuitenkaan riittänyt, vaan mieheni sai onnittelujen sijasta osakseen kovan saarnan siitä, miten olisi pitänyt olla jotenkin parempi(minulle jäi vähän epäselväksi, mistä edes oli kyse).

Mieheni pikkuveli sen sijaan on ollut perus duunarihommissa jo alaikäisestä lähtien, ja tähän anoppi on suhtautunut suunnilleen siten kuin tämä olisi jokin maailman suurin saavutus. Pikkuveli on ahkera ja hyvä työssään, en minä sitä. Ihmettelen vaan tätä suurta eroa poikiin suhtautumisen välillä.