Äidit kilpailee paremmuudesta lasten todistusten kautta
Se aika vuodesta, kun facebookiin on tullut liuta postauksia lasten todistuksista. Ja kysellään kun tavataan, että millainen todistus teidän lapsella on. Lapset itse ei ole niin kiinnostuneita vertailemaan saavutuksiaan, kuin äidit. Ja oikeasti, haluaako ne lapset, etyä todostukset on näytillä koko maailmalle.
Eikö nämä äidit ole itse pärjänneet koulussa, kun pitää lasten kautta päteä?
Ja ei, en ole kateellinen. Kehtaisin ehdottomasti esitellä poikani todistusta, mutta en käsitä miksi pitäisi.
Kommentit (12)
Siis ei oo totta. Onneksi en oo feissarissa. Äitini oli kansakoulun käynyt, ei mitenkään hyvillä numeroilla. Minä 6 ällän ylioppilas kympin keskiarvolla. Kolme lastani ovat keskenään erilaisesti lahjakkaita. Pari hyviä koulussa, yksi ei niin hyvin menesty. Miksi kenenkään meistä koulun käynti olisi ketään muuta kuin itseä varten? Oikeasti, laittaisinko omani tai lasteni todistukset esille? En todellakaan.
Äläpä yleistä! Annetaan äitien iloita lapsistaan edes tänään. Ei se ole keltään pois. Itse peukutan jokaista ylpeydellä ja ilolla tehtyä päivitystä. Etenkin kieliopillisesti poskelleen kirjoittavan romaaniäidin päivitystä lastensa onnistumisista. Myös kaikki "betraamis-stipendit" ilahduttavat - arvosanoista riippumatta.
Eihän siinä mitään uutta ole. Väline vain on uusi.
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Ylpeä saa olla lapsistaan, mutta noissa todistusvertailuissa ja yksityiskohtaisissa kehuskeluissa on aina jotenkin sellainen haisu, että se äiti olisi itse tehnyt jotain erinomaista.
En käsitä tuota vertailua. Miksi lapsia pitää vertailla? Koululta lähdettäessä muutama lapsensa kautta elävä äiti tutki poikansa todistusta koulun pihalla jo, vaikka kotiin olisi ollut 100 metriä matkaa. Ja johan sieltä tuli kysymys perään viestillä, että mitenkäs teillä meni...
Nimenomaan iloita saa, mutta muille kehuskelu on järjetöntä, saati utelu, miten teillä meni...
Noloa ja väärin. Lapset saavat omia todistuksiaan vertailla ja toivottavasti niin tekevätkin (jos on numeroarvosanat), mutta aikuisten repostelu on väärin.
Ja mitä toisten äitien uteluihin vastaa se äiti, jonka lapsella on koulussa haasteita? Inhoan toisia äitejä, suurin osa susia toisilleen.
Suomalainen on nöyrä. Jos on ilon aihetta, se pitää kätkeä, ettei vaan kukaan kadehdi. Omaa lasta ei saa julkisesti kehua. Eikä oikein muidenkaan. Etteivät ylpisty. Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Lapsesta ei saa iloita. Itku pitkästä ilosta jne.
Itse peruskoulun päätyttyä ysillä en edes näyttänyt todistusta vanhemmilleni. Sen sanoin että seitsemän stipendiä oli pöydässä joista neljässä minun nimeni, päätelkööt siitä miten meni.
Aamen!