Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavilla naisilla mielestäsi vähemmän elämänhallintaa kuin hoikemmilla?
03.06.2017 |
Jotenkin minusta tuo on sellainen asia, joka jo yhdellä silmäyksellä kertoo, että naisella ei ole kaikki hyvin. Ehkä hieman tästäkin syystä välttelen ylipainoisia naisia enkä vain sen takia, että olisin pinnallinen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kuules, minä olen ylipainoinen koska minulla on tunnesyömisen hallinnanpuute. Ei minkään muun. Itse asiassa juuri koska hoidan tarkasti kaiken muun niin syön stressiini jne. Eli ilman tunnesyöpöttelyä olisin ns täydellinen.
Niin. Eli lihavilla naisilla on aina jokin ongelma. Vain hoikka nainen voi olla ns. täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei hallitse edes mitä kaikkea tulee tungetua suuhunsa on aika hankala puhua hyvästä elämänhallinnasta.
Niinno, minä olen hoikka ja hyvännäköinen ja olen ihan täysi nutjob, monikin lihava on varmasti paljon täysijärkisempi kuin minä.
Ei kerro välttämättä yleisestä elämänhallinnasta mitään.
Itse kuitenkin näen että jossain on ongelma jos ollaan sairaalloisen ylipainoisia, joku hallinta silloin puuttuu, lähinnä liittyen syömiseen ja mielenterveyteen. Lievä ylipaino ( sellainen muutama kymmen kiloa) on vielä selitettävissä lääkkeillä/sairauksilla jotka keräävät painoa, mutta sairaalloinen ylipaino johtuu jostain muusta, ja useimmissa tapauksissa se on kontrollin menetys syömisestä, johtuen asiasta x tai y.
Toki muut asiat voivat olla kontrollista: Työ, perhe jne. Mutta kertoo minulle yhden elämän osa-alueen kontrollin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Minun elämänhallintataitoni ovat olemattomia, ja olen lähes alipainoinen. En jaksa laittaa ruokaa enkä syödä, ellei ole kiljuva nälkä. Syön ehkä kerran päivässä oikeaa ruokaa ja sitäkin vain vähän. Ulkonäköni perusteella voin erinomaisesti: hoikkuus, pitkä paksu tukka ja kauniit kasvot luovat illuusion hyvinvoivasta ihmisestä. Vähänpä toiset tietävät.
Katsokaa pintaa syvemmälle. Ylipaino kertoo henkilöstä vain sen, että hän on ylipainoinen. Ei mitään muuta. Syitä siellä taustalla ette voi tietää, joten luopukaa ennakkoluuloistanne ja kohdatkaa ihmiset aidosti, tekemättä päätelmiä ulkokuoren perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Minun elämänhallintataitoni ovat olemattomia, ja olen lähes alipainoinen. En jaksa laittaa ruokaa enkä syödä, ellei ole kiljuva nälkä. Syön ehkä kerran päivässä oikeaa ruokaa ja sitäkin vain vähän. Ulkonäköni perusteella voin erinomaisesti: hoikkuus, pitkä paksu tukka ja kauniit kasvot luovat illuusion hyvinvoivasta ihmisestä. Vähänpä toiset tietävät.
Katsokaa pintaa syvemmälle. Ylipaino kertoo henkilöstä vain sen, että hän on ylipainoinen. Ei mitään muuta. Syitä siellä taustalla ette voi tietää, joten luopukaa ennakkoluuloistanne ja kohdatkaa ihmiset aidosti, tekemättä päätelmiä ulkokuoren perusteella.
Ylipaino kertoo sen, että henkilö ei ole kyennyt pitämään painoaan terveellisissä lukemissa. Kertoo siis suoraan ongelmista elämänhallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kerro välttämättä yleisestä elämänhallinnasta mitään.
Itse kuitenkin näen että jossain on ongelma jos ollaan sairaalloisen ylipainoisia, joku hallinta silloin puuttuu, lähinnä liittyen syömiseen ja mielenterveyteen. Lievä ylipaino ( sellainen muutama kymmen kiloa) on vielä selitettävissä lääkkeillä/sairauksilla jotka keräävät painoa, mutta sairaalloinen ylipaino johtuu jostain muusta, ja useimmissa tapauksissa se on kontrollin menetys syömisestä, johtuen asiasta x tai y.
Toki muut asiat voivat olla kontrollista: Työ, perhe jne. Mutta kertoo minulle yhden elämän osa-alueen kontrollin puutteesta.
Ai muutama kymmenen kiloa on lievä ylipaino
Minulla on kyllä ongelmia elämänhallinnan kanssa oli paino sitten bmi 21 taikka 36. :D Molempia ollut ja paljon vaihdellut siinä välissä. Varmaan 28 nyt ja reippaasti menossa alaspäin. Ei siksi että olisin vähemmän ongelmainen vaan siksi että syömättömyyskausi alkoi vähän aikaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä sinua riivaa on ennakkoluulot.
Olen 172cm/134.5kg ja elämänhallintani on parempi kuin hyvä. Olen korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ja hyvin palkattu työ ja velattomat koti ja auto. Syy miksi olen lihava on nautiskelijaluonne. Oli se sitten herkut, matkustelu tai seksi niin hemmottelen itseäni niillä. Voisin toki olla ilmankin mutta miksi ihmeessä kun minua tai miestäni ei haittaa ylipaino ollenkaan. Olen täysin tyytyväinen näin. Kiitos molempien hyvä palkkaisuuden voimme käydä usein hienoissa ravintoloissa, matkustella ja nauttia elämästä. Seksielämä on kohdallaan ja molemmat onnellisia. Itse aikoinaan ajattelin että kukaan mies ei esim minua huolisi juuri ylipainon takia mutta oma mieheni antoi mahdollisuuden ja sanoi että minun kanssani on onnellisin koska en nipota pikku asioista ja osan nauttia.
Lähes 80 % keski-ikäisistä suomalaisista naisista on ylipainoisia, heillä kaikilla on siis kontrollin ja elämänhallinnan puute? Koska katsokaa katukuvaa kesällä; yli kolmikymppiset mammat on suurin osa jollain tavalla ylipainoisia, kuten iso maha/reidet/peppu. Kaikilla heillä siis elämänhallinnan puute?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä sinua riivaa on ennakkoluulot.
Olen 172cm/134.5kg ja elämänhallintani on parempi kuin hyvä. Olen korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ja hyvin palkattu työ ja velattomat koti ja auto. Syy miksi olen lihava on nautiskelijaluonne. Oli se sitten herkut, matkustelu tai seksi niin hemmottelen itseäni niillä. Voisin toki olla ilmankin mutta miksi ihmeessä kun minua tai miestäni ei haittaa ylipaino ollenkaan. Olen täysin tyytyväinen näin. Kiitos molempien hyvä palkkaisuuden voimme käydä usein hienoissa ravintoloissa, matkustella ja nauttia elämästä. Seksielämä on kohdallaan ja molemmat onnellisia. Itse aikoinaan ajattelin että kukaan mies ei esim minua huolisi juuri ylipainon takia mutta oma mieheni antoi mahdollisuuden ja sanoi että minun kanssani on onnellisin koska en nipota pikku asioista ja osan nauttia.
Olet riippuvainen ruuasta. Myönnä se itsellesi.
Mä lihoin kun mies jätti ja ajattelin, että elämä oli sit siinä. On mulla kyllä siis elämänhallinta nyt vähän hukassa, mutta olen rehellinen, kiva, mukava, järkevä työssäkäyvä nainen, joka näkee vaan unia kivasta miehestä, joka välittäis musta. Nyyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä sinua riivaa on ennakkoluulot.
Olen 172cm/134.5kg ja elämänhallintani on parempi kuin hyvä. Olen korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ja hyvin palkattu työ ja velattomat koti ja auto. Syy miksi olen lihava on nautiskelijaluonne. Oli se sitten herkut, matkustelu tai seksi niin hemmottelen itseäni niillä. Voisin toki olla ilmankin mutta miksi ihmeessä kun minua tai miestäni ei haittaa ylipaino ollenkaan. Olen täysin tyytyväinen näin. Kiitos molempien hyvä palkkaisuuden voimme käydä usein hienoissa ravintoloissa, matkustella ja nauttia elämästä. Seksielämä on kohdallaan ja molemmat onnellisia. Itse aikoinaan ajattelin että kukaan mies ei esim minua huolisi juuri ylipainon takia mutta oma mieheni antoi mahdollisuuden ja sanoi että minun kanssani on onnellisin koska en nipota pikku asioista ja osan nauttia.
Olet riippuvainen ruuasta. Myönnä se itsellesi.
En ole joten ei ole mitään myönnettävää :) kaikilla läskejä haukkuvilla taas on isoja ongelmia omassa elämässään jotka saa heidät haukkumaan ja mollaamaan toisia. Joskus jopa kateellisia. Ehkä jos tekin lopettaisitte sen negatiivisen elämäntavan tekin olisitte yhtä onnellisia. Tämä sama pätee koulukiusaamiseen. Kaikesta huolimatta toivottavasti sinullekkin tulee onnellinen ja lämmin kesä joka saa hymyn huulillesi :)
Maanisdepressiivisyys yleensä lihavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä sinua riivaa on ennakkoluulot.
Olen 172cm/134.5kg ja elämänhallintani on parempi kuin hyvä. Olen korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ja hyvin palkattu työ ja velattomat koti ja auto. Syy miksi olen lihava on nautiskelijaluonne. Oli se sitten herkut, matkustelu tai seksi niin hemmottelen itseäni niillä. Voisin toki olla ilmankin mutta miksi ihmeessä kun minua tai miestäni ei haittaa ylipaino ollenkaan. Olen täysin tyytyväinen näin. Kiitos molempien hyvä palkkaisuuden voimme käydä usein hienoissa ravintoloissa, matkustella ja nauttia elämästä. Seksielämä on kohdallaan ja molemmat onnellisia. Itse aikoinaan ajattelin että kukaan mies ei esim minua huolisi juuri ylipainon takia mutta oma mieheni antoi mahdollisuuden ja sanoi että minun kanssani on onnellisin koska en nipota pikku asioista ja osan nauttia.
Olet riippuvainen ruuasta. Myönnä se itsellesi.
En ole joten ei ole mitään myönnettävää :) kaikilla läskejä haukkuvilla taas on isoja ongelmia omassa elämässään jotka saa heidät haukkumaan ja mollaamaan toisia. Joskus jopa kateellisia. Ehkä jos tekin lopettaisitte sen negatiivisen elämäntavan tekin olisitte yhtä onnellisia. Tämä sama pätee koulukiusaamiseen. Kaikesta huolimatta toivottavasti sinullekkin tulee onnellinen ja lämmin kesä joka saa hymyn huulillesi :)
En ole koskaan haukkunut läskejä. Jos jokin toistuva tapa uhkaa terveyttä, niin silloin on aina kyse riippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hallitse edes mitä kaikkea tulee tungetua suuhunsa on aika hankala puhua hyvästä elämänhallinnasta.
Niin se tupakkakin suuhun tungetaan, ja mitäs vielä, eli onko tällaisella naisella sitten muuten elämänhallinta hukassa? Ja ihan hoikkia naisia on ollut noissa "Elämä uusiksi ja velkasaneeraukseen"-ohjelmissa. Joten? Ja mitä ihmettä kenenkään ulkonäkö esim. sinulle kuuluu? Varsinkaan kun ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että vain hoikilla olisi elämänsä hallinta 100% kunnossa.
Totta kai on heikompi elämänhallinta, jos ei kykene kaupassa lapomaan ostoskoriin muuta kuin herkkuja, alkoholia ja roskapaskaruokaa eikä kotona kykene hillitsemään itseään jääkaapilla. Harva lihava oikeasti myöntää, että syy on ihan itsessä eikä lääkkeissä, sairaudessa, isoissa luissa tai geeneissä. Lääkkeet on nykyajan suosituimpia tekosyitä, mutta ihan fysiikan lakien mukaisesti voidaan päätellä, ettei pari pilleriä voi sisältää niin paljoa energiaa, että siitä lihoo, mutta toki ne voivat syötättää ja nälättää.
Olen itse syönyt neljää "lihottavaa" lääkettä samanaikaisesti (minulle määrättiin unettomuuteen psykoosi- ja masennuslääkkeitä, hermostosairauksiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoonkäytettäviä lääkkeittä mm. Deprakine, joka syötättää) ja lihominen johtui siitä, etten kyennyt hillitsemään kohonnutta makeanhimoa ja valenälkää. Kun päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yksinkertaisesti lopettaa kaupasta sokerirasvahöttöjen tuomisen kotiin, aloin laihtua lääkkeistä huolimatta. Kortisoninkin aiheuttama turvotus perustuu enimmäkseen nesteen kerääntymiseen kroppaan, ei rasvaan. Sairauden kanssa voi olla toki vaikeampaa laihduttaa, mutta silloin on pidettävä huoli, ettei pääse lihomaan alunperinkään ja siihen auttaa kun itse ei roudaa kaupasta sontaa kaapit täyteen ja kieltää läheisiä tuomasta herkkuja. Mikään ei ole kammottavampaa kuin, että sairaalassa makaavalle syöttöporsaalle kannetaan kilotolkulla suklaata, koska "no se on kuitenkin sairaalassa, että pitäähän sitä herkkuja olla".
Seuraavaksi joku tulee tietenkin urputtamaan kuinka jotkut lääkkeet heikentävät ravintoaineiden imeytymistä ja siksi on syötävä enemmän kompensoidakseen. EI! Silloin otetaan ravintolisiä esim. apteekista saatavia juomia/liuoksia tai ihan perinteisiä tabletteja eikä kahmita ruokaa kilotolkulla. Katso peiliin, siellä on syy läskeihin.
Masennuskin on suosittu tekosyy. Voimavarat on toki vähäisemmät, mutta apua on saatavilla terveydenhuollossa ja kaupassa edelleen tehdään ne valinnat. Karkit, viinat, pullat jne. voi jättää hyllyyn ja pitää vaikka kerran viikossa maksimissaan pienen herkkuhetken, ellei se sitten johda välittömästi retkahduksiin jolloin kerran kuukaudessa on parempi.
Kukaan ei saavuta täydellistä tasapainoa ja elämänhallintaa. Yli-ja alipainoisilla se näkyy, mutta so? Onko arvokkaampaa, jos kroppa on normaalimitoissa, mutta henkilö on yksityiselämässään vaikka väkivaltainen, masentunut, sairas..? Tai hän on liian kiltti ja unohtaa oman arvonsa. Kaikilla meillä on joku vähemmän hallittu osa-alue, perfektionisteillakin. Ylisuorittajalla on kulissit kunnossa, mutta henkisesti paha olo. Mutta hänkö on parempaa seuraa kuin vaikka se ylipainoinen?
Kuules, minä olen ylipainoinen koska minulla on tunnesyömisen hallinnanpuute. Ei minkään muun. Itse asiassa juuri koska hoidan tarkasti kaiken muun niin syön stressiini jne. Eli ilman tunnesyöpöttelyä olisin ns täydellinen.