Ihan hirveää lukea joka päivä näitä aloituksia väsyneistä kiukkuisista äideistä.

Elämän pitäisi olla muutakin kuin jatkuvaa kiukunhallintaa ja painimista, miettimistä miten saa lapsista vapaata ja oman jaksamisen äärirajoilla keikkumista.

Hirveää!!!!

Ihmiset kertoo eroavansa jotta saavat lapsista vapaata!!!

Mikä menee vikaan!?!?

Lasten kasvatus on hitonmoinen homma, yhtä vaihetta toisensa perään. No, ei käy aika pitkäksi, aina on jotakin.

Meillä ollaan jo voiton puolella. Nykyään onneksi saa jo sanoa ääneen, kun keljuttaa, vielä vuosituhannen vaihteessa vanhemmuuden negatiiviset puolet olivat hyshys.

Vierailija kirjoitti:

Elämän pitäisi olla muutakin kuin jatkuvaa kiukunhallintaa ja painimista, miettimistä miten saa lapsista vapaata ja oman jaksamisen äärirajoilla keikkumista.

Hirveää!!!!

Ihmiset kertoo eroavansa jotta saavat lapsista vapaata!!!

Mikä menee vikaan!?!?

Tukiverkostot puuttuu. Ihmiset kokevat olevansa yksin asioiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joku menee suomessa päin persettä!!!!

Jos mies jättää vaimonsa yksin vastuuseen lapsista, eikä osallistu lastenhoitoon ja kodin hommiin ollenkaan, niin onhan se raskasta. Osa miehistä mieltää, että töissäkäynti on heidän ainoa tehtävänsä.

Näin 15 vuotta äitinä, elämä lasten kanssa on ollut yhtä selviytymistä ja kamppailua. Tukiverkkoja ei ole, isovanhempia ei kiinnosta, omaa aikaa ei ole ollut koskaan koska esikoinen erityislapsi, taloudellisia vaikeuksia toisensa perään jne. Hienoa, että näistä saa nykyään puhua ääneen eikä vain hyssytellä, kuinka lasten ihanuus kyllä kuittaa kaiken vaivan.

Meillä mies ei hoida lasta yhtään "ylimääräistä". Jos olen kotona niin mies on sitä mieltä ettei hänen tarvitse osallistua lapsen hoitoon. Saan vapaata vain menemällä pois. (Esim töihin/toiseen kaupunkiin) js sitten jos on joutunut vahtimaan lasta vaikka sen 8 tuntia, niin ei voi kyllä viikkoon tehdä mitään koska "minä jo vahdin lasta tiistaina, miksi pitäisi taas" Jos menen saunaan niin valittaa kuinka minulla menee siellä aina niin kauan ja joutuu katsomaan lasta puoli tuntia...

Ero on mielestäni välttämätöntä tässä tilanteessa. Itkettää lapsenkin puolesta koska kyllähän lapsi tajuaa että isä ei mut haluaisi olla lapsen kanssa. Saisin myös omaa aikaa useammin kun erottaisiin.

Ja tämä on varmaan syy miksi lapselle tulee välillä huudettua. Vituttaa miehen käytös ja kun olen ainoa aikuinen (tai siltä se tuntuu) tässä talossa niin hermo välillä menee. Pyydän joka kerta anteeksi lapselta ja sitten raivoan miehelle kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Sori avautuminen.

Sos-kyliä rakenteilla sinne tänne, kyllä on jotain pielessä. Miksi pitää perustaa "se perhe" niin  heikoilla voimavaroilla? On paljon vanhempia jotka just ja just selviävät omasta arjesta ja sit siihen vielä lapsia. No, ehkä he luottavat siihen että suomessa joku muu taho hoitaa/pelastaa pulasta sijaisvanhemmat, pehekodit jne.

Minä yhden lapsen nuorena äitinä sanoisin, että varmasti tukiverkon puuttuminen ja nykyajan paineet.

Itse olen kiitollinen hyvästä tukiverkosta. Entiedä olenko ainoa, mutta minua harmittaa että neuvolassa annetaan ja keskitytään aikalailla vain vauva-aikaan. Nyt 4-vuotiaan äitinä olen monesti todennut, että olisi kiva jos myös lapsen uhmaan ja siitä selviämiseen keskityttäisiin yhtälailla. Tietenkin netissä voi lukea uhmasta ja soittamalla varmasti saa apua.

Minun lapseni huusi ensimmäiset 6kk päivät läpeensä, mutta silti raskainta ollut tämä uhma. Tullut itselleni yllätyksenä miten raskasta se on itselleen, vaikka aina olen tiennyt että se asiaan kuuluu.

Välillä on kausia kun olen itsekin kiukkuinen ja kaikki tuntuu mustalle. Siitä tulee tosi huono omatunto lasta kohtaan. Käyt töissä, hoidat lapsen asiat (pieni paikkakunta, jossa lastenhoito ja siihen vastaaminen pielessä), hoidat kodin, yrität kestää pahimmat uhma kaudet kun toinen kiukkuaa kokoajan ja olet itse väsynyt.

Uskon että monilla on myös paineita mitä yhteiskunta luo, pitäisi olla kotona mutta asiat tehdään niin että se ei mahdollista. Jos olet kotona lapsen kanssa, olet taakka yhteiskunnalle.

Minulla on kiva työpaikka, sain oman alani töitä. Tienaan sopivasti ja hyvin tullaan toimeen. Työmäärä on vaihtelevaa ja välillä jää enemmän aikaa lapselle ja myös siihen että koittaa levätä. Silti te-toimistolta välillä soitellaan jos hankkisin toisenkin työn, sanoin suoraan että en tässä tilanteessa, tiedän että luulisin loppuun.

Tulipas pitkä teksti, mutta kiva oli tuoda oma mielipiteeni esille.

Vika on siinä, että ihmiset tekevät lapsia vaikka ovat luonteeltaan sellaisia, ettei lapsiperhe-elämä heille sovi.

Siis suurimman osan ämmistä ei pitäs koskaan lisääntyä. Ei niistä vaan oo enää nykyään siihe.

Lisääntyminen puhtaasti vapaaehtoinen asia. Turha omista, täysin vapaaehtoisista valinnoista puhua yhtään mitään. Jos jotain voi syyttää, niin vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyminen puhtaasti vapaaehtoinen asia. Turha omista, täysin vapaaehtoisista valinnoista puhua yhtään mitään. Jos jotain voi syyttää, niin vain itseään.

Juuri tällaisten viestien takia ihmiset eivät uskalla hakea apua ja väsyvät entistä pahemmin.

Kiva varmaan lapsella, kun on jatkuvasti tiellä ja hirveä taakka aina niin riutuneelle isille ja äipälle. Mahtaa olla lapsella mitätön fiilis, kun aina kokee olevansa tiellä ja ei-haluttu. Älkää tehkö lapsia, jos niiden kanssa on liian rankkaa. Tuliko lasten mukanaan tuoma vastuu ja elämän hankaloituminen jotenkin yllärinä? Järkeä saa käyttää. Ei lapsi ole mikään hamsteri, jonka voi tarvittaessa viedä takaisin kauppaan, kun ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän pitäisi olla muutakin kuin jatkuvaa kiukunhallintaa ja painimista, miettimistä miten saa lapsista vapaata ja oman jaksamisen äärirajoilla keikkumista.

Hirveää!!!!

Ihmiset kertoo eroavansa jotta saavat lapsista vapaata!!!

Mikä menee vikaan!?!?

Tukiverkostot puuttuu. Ihmiset kokevat olevansa yksin asioiden kanssa.

Ihan tutkittu juttu, että lapsiperheet ovat nykyään yksinäisempiä kuin koskaan, sekä henkisesti että konkreettisesti. Eli toisaalta mukana on sellainen pärjäämisen eetos "no hoida ite kakaras", mutta toisaalta myös se, että monet nuoret perheet ovat esimerkiksi muuttaneet työn perässä pois kotiseuduiltaan, jolloin isovanhemmat ja suku saattavat olla satojen kilometrien päässä. Ja kun tämä tilanne on myös jokaisella kaverilla, elämä supistuu helposti sinne omien seinien sisään. Lapsenhoitajan saa pariksi tunniksi rahalla, mutta sellaista yhteisöllisyyttä että joku muukin on kiinnostunut lapsesi elämästä ja on aktiivisesti mukana siinä, rahalla ei saa. 

Itse jäin kotiin koska tunsin että minusta ei riittänyt kotiin ja töihin. Hoidin hommat huonosti kummassakin paikassa. Todettakoon nyt että mulla on tosi pienet lapset, joten voin hyvin olla kotona.

Kuitenkin huono omatunto jyskyttää takaraivossa, mutta huomaan kyllä että lapsille riittää aikaa ja tietty aamun raskaus jäi täysin pois.

Liian tiukilla on minusta naiset nykyään! Tasa- arvoa on välillä hankala löytää, vaikka sen piti olla sitä että nainenkin saa käydä töissä....

Someriippuvuus väsyttää monia. Oireet löytyy googlaamalla. Hain apua asiaan ja perhe-elämä alkoi taas maistua. Av-palstan sallin itselleni toisinaan.

Nettiriippuvuus mielletään usein asiaksi joka ei vaikuta juuri mihinkään. Se vaikuttaa ihan kaikkeen. Tämän kun tajuaa ja asiaa alkaa työstää löytyy taas elämänhalu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joku menee suomessa päin persettä!!!!

Älykkäimmät ovat jo tajunneet jättää lapset tekemättä.

Ja kyllä, neuvolasta ja perhetyöntekijöiltä on turha " normaalien" perheiden odottaa apua. Kaiken täytyy mennä ihan päin vittua ennenkuin apua saa.

Kauniita sanoja on kyllä maailma täynnä, mutta äidit jätetään selviämään.

On työ, koti, taloudelliset paineet ja karmeat työajat.

Oon kateellinen. Voi niitä aikoja voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kiva varmaan lapsella, kun on jatkuvasti tiellä ja hirveä taakka aina niin riutuneelle isille ja äipälle. Mahtaa olla lapsella mitätön fiilis, kun aina kokee olevansa tiellä ja ei-haluttu. Älkää tehkö lapsia, jos niiden kanssa on liian rankkaa. Tuliko lasten mukanaan tuoma vastuu ja elämän hankaloituminen jotenkin yllärinä? Järkeä saa käyttää. Ei lapsi ole mikään hamsteri, jonka voi tarvittaessa viedä takaisin kauppaan, kun ei jaksa.

Lapsiperhe jää helposti elämäntilanteensa takia yksin, ja juuri tämmöinen negatiivinen perseily on osasyy siihen miksi vanhemmuus koetaan sitten raskaaksi. Kukaan ei päästä tämmöisiä raivonpurkauksia suustaan lapsettomalle ihmiselle joka murehtii  yksinäisyyttään ja kaipaa sosiaalisia ympyröitä.