Korreloiko näkökyky ja älykkyys? Vai miksi näillä kahdeksan ällän oppilailla on aina rillit?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, kun selasin vanhaa Hesaria 19.5 ja oli artikkeli kaveruksista, jotka olivat kirjoittaneet kumpainenkin kahdeksan ällää Lohjan lukiosta.

Ajattelin, että todella hyvillä oppilailla on järjestään silmälasit. Ei nyt takerruta siihen, ettei aina ole. Tarkoitan, että paljon useammin kuin huonoilla/keskinkertaisilla oppilailla.

Tutkintalinjoja:

-ylenpalttinen lukeminen aiheuttaa likinäköä

-likinäköiset ovat joutuneet kompensoimaan evoluution saatossa tätä vammaa muilla ominaisuuksilla (äly) ja pariutuneet paljon keskenään.

-likinäkö aiheuttaa ylenpalttista lukemista johtuen sen helppoudesta. Pihaleikeissä on hyvä nähdä pidemmälle.

Mitä ajattelette?

Voiko tämä olla totta?

Olen likinäköinen ja silmälasipäinen, eikä ole koskaan tullut mieleenkään, ettei joku hakisi silmälaseja, jos ei näe kunnolla lukea. Sehän saattaa aiheuttaa muutakin vaivaa: päänsärkyä ym.

Minä hain rillit, kun en nähnyt lukea tekstityksiä tv:stä enkä katukylttejä liikenteessä.

Likinäköisyydellä on yhteys vähäiseen auringonvalon saantiin. Tätä ainakan epäillään syyksi, miksi nykyään jo 90% eteläkorealaisista ja kiinalaisista nuorista on silmälasit. 

Kyllähän se perinteinen open lellikki ja pinko on aina silmälasipäinen näsäviisas ja hintelä. Kun pojista puhutaan. 

Tämä sterotypia perustuu ihan todellisuuteen. Kun tämän vanhojen vanhempiensa ainokainen on vielä nimeltään Kotivalo, niin kaikki kohdallaan. 

Mutta miksi tosiaan likinäön kohdalla näin? Esitit hyvän kysymyksen. 

Kysymys on mielenkiintoinen. Itse havahduin pohtimaan samaa aihetta parikymmentä vuotta sitten, kun kävin nis. eliittilukiota. Huomasin sekä pitkän matikan että filosofian tunnilla, että olin ainoa, jolla ei ollut silmälaseja. Ryhmässä oli varmaankin parikymmentä nuorta.

Hmmm... Likinäköisyys ja lukeminen eivät sinänsä ole yhteydessä toisiinsa, että likinäköisyys on nimenomaan huono kaukonäkö ("näkee vain liki"). Silmälasit voi olla muistakin syistä kuin likinäköisyyden takia, esim. heikon lähinäön (kaukonäköisyys), hajataiton, piilokarsastuksen jne takia.

Mutta ihan mielenkiintoinen pohdinta. Varmasti ainakin kaukonäköiset, hajataitteiset ja piilokarsastavat saavat helposti pään kipeäksi lukiessaan ilman laseja ja haluavat lasit ehkä helpommin. Lisäksi itse tiedän hyvin paljon ihmisiä, jotka eivät ikinä käytä rillejä (ulkonäkösyistä) vaan jättävät ne käyttämättä tai käyttävät piilareita. Onko näissä koulussa menestyvissä keskimääräisesti vähemmän ulkonäkösyistä rillejä karsastavia kuin muisssa? Sitä en pysty maallikkona tietenkään kommentoimaan, voiko lukeminen aiheuttaa silmälasien tarvetta.

Rillit päässä on paljon vaikeampi harrastaa rajuja, pojille tyypillisiä joukkuelajeja, eivätkä kaikki halua käyttää piilareita. On siis aikaa ja halua loistaa mieluummin koulussa. Siinä syy.

Tuskin asialla on mitään tekemistä näkökyvyn kanssa. Kirjaviisaat lukutoukat eivät ole ulkonäkökeskeisiä eivätkä hanki piilareita kuten vähemmän älykkäät, turhamaiset ikätoverinsa.

Shakin maailmanmestarilla ei ole rillejä eikä sen haastajallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Shakin maailmanmestarilla ei ole rillejä eikä sen haastajallakaan.

Shakki ei olekaan mikään älypeli, vaan muistipeli.

Suora yhteys, ainakin meillä älykkäillä jotka ovat alkaneet lukemaan jo 5-vuotiaina. Silmät tuossa iässä eivät kestä sitä lukemista.

Todennäköisesti kyse on kulttuurisesta erosta, jossa akateemisesti suuntautuneet pitävät dilmälasien köyttöä normaalina ja suotavana ja juhlaan sopivana ja ne muut kåyttävät piilaeita arkenakin.

Hohoo, mä olen nykyään sit tosiälykäs! -5 lasit ja ikänäkö päälle. Toisaalta en myöskään kuule kovin hyvin, enkä aina ihan ymmärräkään :D

Vierailija kirjoitti:

Hohoo, mä olen nykyään sit tosiälykäs! -5 lasit ja ikänäkö päälle. Toisaalta en myöskään kuule kovin hyvin, enkä aina ihan ymmärräkään :D

Totta. Mun äiti ei näe toisella silmällä enää mitään, ja semmoisia viisauksia tulee, että muut mummot tulee pitkienkin matkojen takaa juttelemaan.

Joskus luin, mutta en tiedä onko käsitys jo kumottu, että paljo ulkona oleminen pitäisi näön parempana, koska silloin tulee katsottua enemmän kaukaisuuteen, kun taas paljon sisällä oleva katsoo enemmän lähelle. Lähelle katsominen on silmälihakselle vaativampaa. Kauas katsominen taas rentouttaa silmät

Itse en ole erityisen älykäs, mutta lapsena luin paljon (nuorten kirjoja) ja näkö huononi. En ole koskaan ollut "ulkoilevaa tyyppiä".

Yritän aina tietokoneen ääressä ollessani tai illalla kännykkää räplätessäni katsoa välillä "kaikaisuuteen", jotta silmä välillä rentoutuisi, mutta en tiedä onko siitä mitään todellista hyötyä näön huonontumisen estämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Suora yhteys, ainakin meillä älykkäillä jotka ovat alkaneet lukemaan jo 5-vuotiaina. Silmät tuossa iässä eivät kestä sitä lukemista.

Osaan käyttää pilkkua, koska olen niin älykäs, että opin lukemaan jo nelivuotiaana.

Mitään mistään tietävänä arvaisin, että paljon lukevilla (unohtakaa älykkyys tässä kohdin, varmaan on korrelaatiota joo siihenkin, mut ällät ja lukevaisuus eivät kerro älystä itsestään) on lasit koska:

1. Lasit helpottavat kummasti lukemista, jos niitä tarvitsee.

2. Sisätiloissa oleskelu ja auringonvalon välttely aiheuttaa näkökyvyn heikkenemistä. (kenties melatoniinin kautta tai minkä lie).

3. Paljon lukevien persoonallisuustyyppi kenties hyväksyy lasien käyttämisen helpommin.

Mä olen joskus nähnyt tutkimuksen, jossa älykkyyden ja hyvän näkökyvyn välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Jos se pitää paikkansa, niin ehkä pitää vain unohtaa se, että lukeminen automaattisesti kertoisi jotain älystä. Minä nyt en ainakaan pidä paljon lukevaa mitenkään erityisen älykkäänä, kenties ahkerana.

Vierailija kirjoitti:

Suora yhteys, ainakin meillä älykkäillä jotka ovat alkaneet lukemaan jo 5-vuotiaina. Silmät tuossa iässä eivät kestä sitä lukemista.

Entä meillä älykkäillä, jotka ovat oppineet lukemaan jo 4-vuotiaina, mutta eivät vielä aikuisenakaan tarvitse silmälaseja? Ja kyllä, olen tehnyt lapsena sitä synneistä kamalinta: olen lukenut pimeässä.

Mä sain ensimmäiset pullonpohjalasit päiväkoti ikäisena 70-luvulla ja kyllä ne siihen aikaan oli kiusaamisen syy. 80- luvulla ala-asteella mun luokalla oli neljännellä kaksi rillipäätä, yksi poika ja minä. Kyllä me molemmat oltiin kiusattuja. Tuntui ettei luokkakaverit edes tienneet mun nimeä vaan erilaisia haukkumanimiä.

Siihen aikaan oli muotia kirjekaveri-ilmoitukset jotka loppuivat läskit ja rillipäät älkää vaivautuko. Joskus nuorena pelkäsin etten koskaan seurustele tai saa perhettä koska mulla on silmälasit. Silmälasit alkoi yleistymään yläasteiässä ja lukiossa luokallani oli jo useampi silmälasipäinen.

Itse tulkitsen korrelaation koulumenestykseeni siihen ettei minulla ollut kavereita, joka johtui siitä että minulla oli silmälasit. Koska kaverittomuus niin enemmän aikaa lukea. Minä olin lapsena kirjaston vakioasiakas ja luin todella paljon.